Margit Sööt ja Mart Paluvits asuvat Vantaalla lastensa Mikaelin, Markenin ja Maibelin (kuvassa) kanssa. He eivät ole vielä Suomen kansalaisia, mutta ovat tulleet jäädäkseen.
Vantaan seurakunnissa puhutaan 57 eri äidinkieltä
Virosta tuli viime vuonna toiseksi yleisin äidinkieli Vantaalla. Margit Söötin viisihenkinen perhe on kotiutunut hyvin Päiväkumpuun.
Vantaa on poikkeuksellisen monikulttuurinen ja -kielinen kaupunki, mikä näkyy myös Vantaan seurakuntien jäsenistössä. Luterilaisiin seurakuntiin kuuluvien joukossa puhutaan 57 eri äidinkieltä, kotimaiset kielet eli suomi, ruotsi ja saame mukaan lukien. Yleisimpiä vieraita kieliä ovat venäjä, viro ja englanti.
Kaiken kaikkiaan vantaalaiset puhuvat suomen, ruotsin ja saamen lisäksi 114 eri äidinkieltä. Niistä eniten puhuttuja ovat viro, venäjä, somali, albania, arabia ja vietnam.
Monikulttuuristuminen näkyy kaikissa pääkaupunkiseudun seurakunnissa. Helsingin seurakunnissa eri äidinkieliä on 72, Espoon seurakunnissa 58. Kielten kirjon kasvaminen näkyy myös seurakuntien toiminnassa. Pääkaupunkiseudulla luterilaisten seurakuntien toimintaa on ainakin arabiaksi, viroksi, kiinaksi, venäjäksi ja englanniksi. Yhteistyötä tehdään yli kaupunkirajojen.
Kylässä entisessä kotimaassa
Virosta tuli vuonna 2016 toiseksi puhutuin kieli Vantaalla. Sitä puhuu äidinkielenään noin 7 200 vantaalaista. Vantaan seurakuntien jäsenissä viroa äidinkielenään puhuvia on kuitenkin vielä vähän, 280.
Vantaan Päiväkummussa nykyään asuva Margit Sööt muutti äitinsä kanssa Virosta Helsinkiin vuonna 1995.
– Muutimme Vuosaareen ja menin Suomessa lukioon. Ei minua jännittänyt, vaan ajattelin, että muutto on kiva juttu. Kaikki menikin tosi hyvin, pääsin heti mukaan porukoihin, Sööt muistelee.
Isäni äiti oli uskovainen ihminen. Hänen kanssaan luettiin esimerkiksi iltarukous. Hän toivoi, että veisin pojat kastettaviksi.
– Margit Sööt
Nyt Söötillä on oma tilitoimisto Helsingissä, koti Vantaalla ja perhe, jonka kotikieli on viro. Perheeseen kuuluvat avopuoliso Mart Paluvits, Margitin 15- ja 10-vuotiaat pojat Mikael ja Marken Lemming sekä perheen kuopus, 1-vuotias Maibel. Rakennusalalla työskentelevä Mart kulki vuosia kahden maan väliä, mutta asettui Suomeen noin kolme vuotta sitten.
Kukaan perheessä ei ole vielä Suomen kansalainen, mutta perhe on täällä jäädäkseen. Virossa käydään usein, mutta Margit Sööt tuntee olevansa siellä "kylässä".
– Suomalaiset ovat mielestäni ystävällisempiä kuin virolaiset. En ole kokenut, että kukaan olisi syrjinyt minua täällä. Työelämässä on ollut jopa hyötyä siitä, että osaan viroa. Täällä yhteiskunta on selkeämpi ja palvelut toimivat paremmin kuin Virossa.
Vanhasta kotimaastaan Sööt sanoo kaipaavansa lähinnä joitakin ruokia: virolaista leipää ja virolaista marenkia, sefiiriä.
Mart Paluvits ja Margit Sööt sekä lapset Mikael, Marken ja Maibel (sylissä) käyvät Virossa usein, mutta varsinkin yli 20 vuotta Suomessa asunut Margit tuntee maan jo vähän vieraaksi.
Uskonto on yksityinen asia
Viroa on luonnehdittu Euroopan maallistuneimmaksi maaksi, jossa uskonto oli pimennossa erityisesti Neuvostoliiton aikaan.
Margit Sööt on kastettu Virossa vuonna 1991, mutta rippikoulun hän kävi vasta aikuisena Suomessa. Myös perheen pojat kastettiin viime kesänä ja Mikael osallistui Rekolan seurakunnan rippileirille.
Maibel-tyttöä ei ole vielä kastettu, mutta se on suunnitelmissa.
– Isäni äiti oli uskovainen ihminen. Hänen kanssaan luettiin esimerkiksi iltarukous. Hän toivoi, että veisin pojat kastettaviksi. Mummo on nyt jo kuollut, mutta pidin lupaukseni, Sööt kertoo.
Margit Söötin mielestä uskonto on Virossa hyvin yksityinen asia, josta ei kauheasti puhuta.
– Nuoret eivät käy kirkossa, kuten eivät Suomessakaan. Kirkkohäät taas on sellainen vähän trendikäs juttu.
Viroa pääsee puhumaan vaikka perhekerhossa
Vironkielistä työtä pääkaupunkiseudun seurakunnissa koordinoi tällä hetkellä Helsingissä työskentelevä kanttori Dagmar Õunap. Tehtävään etsitään parhaillaan pastoria.
– Vironkielinen työ on kohdistettu virolaisille sekä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Viron kielestä ja kulttuurista. Toimintaa on pääasiassa Alppilan kirkolla. Teemme yhteistyötä myös Espoossa työskentelevän seurakuntapastorin Raigo Liimanin kanssa.
Toimintaan kuuluu vironkielinen messu joka kolmas sunnuntai, iltahartaus ainakin kerran kuukaudessa ja erilaisia kerhoja lapsille ja aikuisille.
– Monet kokevat, että juuri seurakunta on hyvä paikka, jossa saa jumalanpalveluselämään osallistumisen lisäksi harjoitella kieltä. Lapsiperheet käyvät perhekerhossa siksi, että lapset tapaisivat muita vironkielisiä lapsia, Õunap kuvailee.
Viron historia ja uskonnon vähäinen rooli maassa kuitenkin näkyvät Õunapin mukaan myös tämän päivän virolaisissa.
– He eivät osallistu jumalanpalveluksiin, koska kirkossa käyminen on heille vieläkin vierasta. Rippikouluun osallistuvien määrä on kuitenkin pysynyt ennallaan ja ihmiset haluavat kastaa lapsensa ja tulla kirkollisesti vihityiksi.
Vantaa
1. venäjä (466)
2. viro (280)
3. englanti (147)
4. kiina (39)
5. saksa (27)
Espoo:
1. englanti (272)
2. venäjä (268)
3. viro (235)
4. kiina (137)
5. saksa (64)
Helsinki:
1. venäjä (1191)
2. viro (555)
3. englanti (436)
4. kiina (148)
5. saksa (122)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Toimittajalta: Monikulttuurisuus on todellisuutta – sitä ei voi pyyhkiä pois
PuheenvuorotSellaista vaihtoehtoa ei enää ole, että olisi Suomi ilman maahanmuuttajia. On etsittävä tapa elää yhdessä.
