null Hiljaisuuden retriitissä saa hiljentyä ja kokea yhteyttä kanssakulkijaan ilman sanoja 

Retriitti voi olla ravitseva kokemus, jos kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa.

Retriitti voi olla ravitseva kokemus, jos kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa.

Hengellisyys

Hiljaisuuden retriitissä saa hiljentyä ja kokea yhteyttä kanssakulkijaan ilman sanoja 

Retriitti on breikki arjen oravanpyörästä. 

Hiljaisuuden retriitistä on hyvä tietää vähintään se, että osallistujat sitoutuvat olemaan hiljaa retriittiviikonlopun ajan. Pappi Jarmo Jussilan vetämissä kristillisissä retriiteissä hiljaisuus alkaa perjantai-iltana rukoushetken jälkeen ja jatkuu sunnuntain päätöskahviin saakka.

Mikä retriitti oikein on?

– Retriitti on vetäytymistä ja breikki arjen oravanpyörästä, jossa porukka lukee kännykkää myös kävellessään.

– Retriitissä on tilaa rukoilla ja hiljentyä. Se on kokonaisvaltaista läsnäoloa siinä hetkessä.

Vaikka retriitissä ollaan muuten hiljaa, aamut aloitetaan messulla ja viikonlopun aikana on myös rukoushetkiä. Niissä lauletaan ja rukoillaan ääneen vakiintuneitten kirkon rukoushetkien sanoin.

Olarin seurakunnan pappi Jarmo Jussila. Kuva: Eija Harju. 

Olarin seurakunnan pappi Jarmo Jussila. Kuva: Eija Harju. 

Myös ruokailu on tärkeä osa retriittiä.

– Hiljaisuudessa aistit voivat alkaa terävöityä ja saattaa olla, että ihminen alkaa maistaa eri makuja tarkemmin.

Jussilan mielestä yhteisöllisessä hiljaisuudessa on jotain hyvin erityistä.

– Retriittivieraiden välille syntyy yhteys. Ei puhuta mitään, mutta kommunikaatiota tapahtuu silti ei-sanallisesti.

Jos hiljaisuus alkaa tuntua ahdistavalta, retriitissä on mahdollisuus jutella ohjaajien kanssa. Keskustelut ovat aina luottamuksellisia.

Jussila on ohjannut retriittejä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Hän kertoo, että aluksi kirkossa vastustettiin hiljaisuuden retriittejä.

– Ehkä ei oikein ymmärretty, miksi ”sanan kirkossa” pitäisi olla hiljaa.

Nykyään ennakkoluuloja ei enää Jussilan mukaan ole.

Hiljaisuuden retriitteihin on kuka vain tervetullut. Jussila rohkaiseekin kaikkia kiinnostuneita osallistumaan retriittiin. Mutta sen pitää tapahtua vain omasta halusta.

– Jotkut ovat sanoneet, etteivät koskaan tulisi retriittiin, koska heitä ahdistaa, että siellä pitää olla hiljaa. Silloin ei tietenkään kannata tulla.

– Sen sijaan niille, jotka kaipaavat hiljaisuutta ja vetäytymistä, retriitti voi olla hyvin ravitseva kokemus.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.