Hilkka Ahde toimi kymmenen vuotta äitinsä omaishoitajana ja kolme vuotta miehensä omaishoitajana. Samaan aikaan työelämässä oli myrskyisää.
Hilkka Ahde on tietoinen optimisti, joka luottaa johdatukseen: ”Vaikka murehtisi itsensä kuoliaaksi, se ei auta mitään”
Pitkän avioliiton, puolisonsa ja äitinsä omaishoitajuuden ja heidän kuolemansa jälkeen Hilkka Ahde opettelee nyt olemaan välillä jouten ja yksin.
– Olen aina ollut suorittaja, teen paljon eikä minua koskaan väsytä.
Näin luonnehtii itseään Hilkka Ahde, joka ehti toimia kymmenen vuotta äitinsä omaishoitajana ja kolme vuotta miehensä Matti Ahteen omaishoitajana. Omaishoitajuudet myös menivät päällekkäin.
– Perjantai-iltaisin töiden jälkeen lähdin ajamaan Helsingistä Valkeakoskelle äitini luokse. Olin laittanut Matille ruuat valmiiksi ja halusin ehtiä saunottamaan äidin. Olin silloin vielä työelämässä, eikä etätöiden teko tullut kuuloonkaan, Ahde kertoo.
Hänen äitinsä ei pärjännyt enää yksin saatuaan aivoverenvuodon ja kaksi aivoinfarktia. Aviomies Matti, jonka kanssa oli eletty vauhdikasta elämää yhdessä jo 40 vuotta, sairastui puolestaan haimasyöpään vuonna 2017. Moni muistaa kuvan Linnan juhlista itsenäisyyspäivänä 2019: pitkäaikainen demarikansanedustaja ja ministeri, Veikkauksen toimitusjohtaja ja suuri oopperan ja urheilun ystävä saapui jälleen juhliin, mutta nyt pyörätuolissa. Jouluna hän oli jo poissa.
Kolme sukupolvea saman katon alle
Suuren surun keskellä Hilkka Ahde teki jotain epätavallista. Hän etsi pikavauhtia uuden asunnon, haki äitinsä Helsinkiin ja järjesti kolme muuttoa: omansa, äitinsä ja tyttärensä. Siitä alkoi kolmen sukupolven naisten yhteiselo.
– Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että tyttäreni tuli kanssamme asumaan. Hän halusi sitä itse, koska mummi oli hänelle rakas. Ilman häntä järjestely ei olisi onnistunut.
Alkoi uudenlainen arki. Äidille oli kehittynyt muistisairaus. Omaishoito oli kokopäivähommaa, eikä Ahde ehtinyt paljon kuulostella tuntojaan. Jälkeenpäin hän tajusi, että pakeni hurjaan tekemiseen suruaan aviomiehen kuolemasta.
Omaishoito on raskasta, mutta myös tosi antoisaa.
Äitiä ei voinut jättää yksin kotiin. Kävi niinkin, että kun Ahde oli tovin ulkona koiran kanssa, äiti oli jo saanut itsensä pyörätuolista lattialle. Lisäksi tulivat taistelut kaupungin byrokratian kanssa ja hankalat lääkärireissut Kela-kyyteineen. Oli toki paljon hyviäkin hetkiä: yhteistä muistelua vanhojen valokuvien äärellä, saunomista ja hyvää kotiruokaa.
– Omaishoito on raskasta, mutta myös tosi antoisaa. Päivääkään en vaihtaisi pois, Ahde sanoo nyt.
Paitsi äidin viimeiset päivät tammikuussa 2023. Ne olivat niin traumaattisia, että tytär sanoo kääntyneensä eutanasian kannattajaksi, vaikka on kristitty.
– Oli kauheaa katsella, kun äiti oli tukehtumaisillaan ja paniikissa päätään viskoen tarrasi kiinni. Hän ehti saada helpottavaa lääkitystä vain kaksi tuntia ennen kuolemaansa, Ahde kertoo silmien vieläkin kyyneltyessä.
Omasairaanhoitaja toimi esimerkillisesti, mutta lääkäriä perhe ei tavannut kertaakaan.
Hilkka Ahde on nähnyt kuolemaa läheltä monesti. Myös Matti Ahde sai kuolla kotona. Silloin kaikki meni paremmin, vaikka siihen hetkeen päättyi 43 vuoden avioliitto. Hilkasta se oli kaunis kuolema, ja kuoleman todenneen lääkärin lohduttavat sanat kantoivat surussa. Nyt hän tietää, että suremiseen vaikuttaa vahvasti se, kuinka loppu menee.
Työssään AKT:n yhteyspäällikkönä Hilkka Ahde tutustui ay-liikkeen kehitysyhteistyöhön Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa, esimerkiksi Burkina Fason rekkakuskien heikkoihin työoloihin.
Salamarakastuminen muutti elämän suunnan
Hilkka Ahde on kotoisin Valkeakoskelta työläistaustaisesta virkamiesperheestä. Urheilijana hän pääsi pitkälle kilpavoimistelussa, ja valmentajana toimi oma äiti. Tuoreena ylioppilaana Hilkka voitti Bulgariassa rytmisen kilpavoimistelun kisat ja oli 19-vuotiaana muuttamassa Moskovaan opiskelemaan alaa.
Mutta sitten hän tapasi oululaisen kansanedustajan Matti Ahteen, joka oli köyhästä kodista ja kansakoulupohjalta ponnistanut eduskuntaan. Molemmat olivat kiinnittäneet toisiinsa huomiota jo aikaisemmin, mutta ensimmäisestä tapaamisesta seurasi salamarakastuminen.
– Eihän sitä voi järjellä selittää mitenkään. Minä vain tiesin, että me tulemme olemaan loppuelämämme yhdessä, tapahtuupa mitä vain. Yksi arvokkaimpia asioita elämässäni on ollut pitkä, hyvä avioliitto.
Opinnot Moskovassa ja urheilu-ura jäivät siihen. Valmentajaäiti oli niin pettynyt tyttärensä valintoihin, että katkaisi välit kokonaan.
– Matti sanoi, että ota kimpsusi ja kampsusi ja tule Ouluun. Joku heikompi mies olisi sanonut, että eiköhän tämä ollut tässä!
Oulusta Vantaalle ja ammatista toiseen
Häiden kanssa ei aikailtu, ja Ahteiden perhe kasvoi Oulussa nopeasti kolmella lapsella. Hilkka Ahde opiskeli lastentarhanopettajaksi ja työskenteli päiväkodin johtajana. Hän oli viikot käytännössä yksinhuoltaja, mutta ehti myös toimia kaupunginvaltuustossa, kirkkovaltuustossa ja seurakuntaneuvostossa. Naapurissa asui tuleva Oulun piispa Samuel Salmi, ja perheet ystävystyivät.
1980-luvun lopulla Ahteet muuttivat Vantaalle, jolloin lapsetkin ehtivät nähdä enemmän kansanedustajaisäänsä. Hilkka työskenteli Kauppalehden levikkiosastolla, Lastenklinikoiden Kummien toiminnanjohtajana ja Blue West -viihdeyrityksen toimitusjohtajana. Viimeksi mainitussa tehtävässä hän osallistui Leidit lavalla -kiertueen toteuttamiseen vuonna 2000.
Viimeisimmästä työpaikasta tuli kuitenkin se, jonka asioita puitiin korkeimmassa oikeudessa asti. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n viestintäpäällikkönä Hilkka Ahde joutui pitkäaikaisen työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Kiusaaja oli oma esimies.
Mutta pitää hakea jotain johdatusta tästäkin. Molemmat tuomiot ovat olleet tärkeitä muille kiusatuille.
– En olisi ikinä halunnut asian päättyvän sillä tavoin. Tein kaikkeni, että saisin tilanteen hoidetuksi talon sisällä. Mutta lopulta ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tehdä aluehallintovirastoon valvontapyyntö. Sitä kautta asia eteni oikeusprosessiin. Lopulta korkein oikeus vahvisti esimieheni saaman tuomion työsyrjinnästä. Sitä ennen hän oli saanut tuomion henkisestä väkivallasta.
– Surullista on se, että menetin tähän prosessiin kymmenen vuotta elämästäni. Myös viimeiset vuodet, jotka sain Matin kanssa olla.
– Mutta pitää hakea jotain johdatusta tästäkin. Molemmat tuomiot ovat olleet tärkeitä muille kiusatuille. Sain valtavasti yhteydenottoja muun muassa yliopistoissa ja seurakunnissa työskenteleviltä ihmisiltä, Ahde sanoo.
Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, sanoi Matti
Kaikella on tarkoituksensa, ja kaikki menee kuitenkin hyvin ja oikein. Se on paljon sanottu ihmiseltä, joka on kokenut monta myrskyä elämässään. Hilkka Ahteella on suuri luottamus johdatukseen. Mistä tällainen luottamus tulee?
– Minulla oli eräs vaikea kokemus 15-vuotiaana. Sain silloin rukouksesta apua, ja rukoilen edelleenkin. Kirkkoinstituutio ei sinällään ole minulle tärkeä, paitsi hädän hetkellä. Silloin minäkin käyn kirkossa, saan voimaa ja rauhoitun. Muuten minulle riittää oma uskoni ja rukoukseni.
Sitten Hilkka Ahde jo hymyilee.
– Eläminen on paljon mukavampaa hyvällä mielellä! Totta kai suren asioita, mutta en jää rähmälleni suruun ja katkeruuteen. Sillä tekee vain pahaa itselleen. Kuten Mattikin sanoi: ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Eli ei pidä katkeroitua. Tämä asenne liittyy anteeksiantoon ja armoon.
Hilkka Ahde on opetellut tietoisesti murehtimisen lopettamista.
Hilkka Ahde on opetellut tietoisesti murehtimisen lopettamista. Huolten painamana omaishoitajana hän huomasi, että vaikka murehtisi itsensä kuoliaaksi, se ei auta mitään.
Se oli hänelle tärkeä oivallus. Jos hän herää keskellä yötä murehtimaan asiaa, jolle ei pysty tekemään mitään, hengitysharjoitusten tekeminen auttaa uudestaan uneen.
Nyt on aikaa pysähtyä
Nyt Hilkka Ahde elää uutta elämänvaihetta. Ensimmäistä kertaa kymmenen vuoden omaishoitajuuden jälkeen hänellä on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa. Hänellä on myös aikaa pysähtyä. Opetella olemaan yksin ja olemaan jouten.
– En ollut pysähtynyt Matin kuoleman jälkeen. Itkiessäni äitiä surin edelleen myös Mattia. Surusta pääsee ajan kanssa yli, mutta ikävä jää.
Samaan aikaa elämässä on suuria ilonaiheita, kuten lapsenlapsi, ystävät, hydrobic ja ooppera. Uutena Helsingin kaupunginvaltuutettuna Ahde on halunnut vaikuttaa erityisesti omaishoitajien aseman parantamiseen. Hänen aloitteestaan kaupunki tukee nyt omaishoitajien jaksamista maksuttomilla uimahalli- ja kuntosalikäynneillä.
Mutta oikeastaan koko omaishoitosysteemi pitäisi Ahteen mielestä räjäyttää ja rakentaa uudelleen. Byrokratiaa tulisi karsia ja palveluista pitäisi saada tietoa niin, ettei tavallisen ihmisen tarvitse osata jokaista lakipykälää ja taistella jokaisesta palvelusta erikseen.
– Moni omaishoitaja joutuu tilanteeseen ennalta arvaamatta. Valtaosa heistä tekee työtään rakkaudesta ja suuresta sydämestä.
Kuka?
Hilkka Ahde on varakansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (sd) ja Kansallisoopperan hallintoneuvoston jäsen.
Mitä?
Ahde toimi äitinsä ja miehensä omaishoitajana loppuun saakka. Liisa Talvitien kirjoittama elämäkerta Hilkka Ahde – Sinisilmäinen optimisti ilmestyi tänä vuonna (Docendo 2023).
Motto
Pieni on se lähimmäisenrakkauden piiri, johon kuuluvat vain oman itsen kaltaiset. (Sylvi Kekkosta mukaillen)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun toinen rakastaa elämää, häntä jaksaa hoitaa”, sanoo omaishoitaja Maria Jukka – elämäntapa edellyttää kylmiä suihkuja ja meditaatiota
Hyvä elämäMaria Jukka on huomannut, että lentokoneessa annettava ohje pätee myös omaishoitajiin. Hänestä tuli omaishoitaja, kun puoliso sai aivoinfarktin.
