– Meillä oli Ilkan kanssa vahva suhde ja yhteys toisiimme, Elina Kanerva sanoo.
Vakavista sairauksista selviytyminen ja puolison kuolema ovat herkistäneet Elina Kanervan hengellistä puolta: ”Näemme Ilkan kanssa vielä”
Elina Kanerva uskoo, että kaikella on tarkoitus.
Parikymmentä vuotta Elina Kanervalla oli kaksi kotia. Toinen oli Turussa ja toinen Helsingissä. Nyt koti on vain Helsingissä.
Elinan puoliso, kansanedustaja Ilkka Kanerva, kuoli huhtikuussa 2022. Heinäkuussa Elina jätti Turun-kodin. Hänestä tuntui, että Ilkan kuoleman jälkeen oli hyvä ratkaisu muuttaa lähemmäksi tytärtä.
– En ole koskaan asunut yksin. Halusin aloittaa uuden, erilaisen elämän täällä Helsingissä, Elina sanoo.
Aikoinaan hän asui viisi vuotta Tukholmassa. Töiden vuoksi hän kävi usein myös Düsseldorfissa ja matkusti muutenkin paljon. Sitä tarvetta ei ole ollut enää aikoihin. It-alan työ on vuosien varrella muuttunut etänä tehtäväksi.
– Olen tähän tosi tyytyväinen. Kymmenen vuotta matkalaukkuelämää riitti. Kun ikää tulee, on ihana saada olla kotona.
Kohtaaminen Turun lentokentällä
Elina työskenteli Turun lentokentällä, kun hän tapasi Ilkka Kanervan. Kenttävirkailijana Elina toimi eri pisteillä, kuten lipunmyynnissä ja loungessa.
– Olin silloin lipputiskillä. Ilkka tuli reissusta ja näki minut siinä. Hän tuli kysymään lennoista. Tajusin aika pian, ettei hän ollutkaan lennoista kiinnostunut, Elina kertoo.
Lippukauppoja ei tullut. Ilkka pyysi virkailijan kahville lentoaseman kahvilaan. Seuraavaksi Elina sai kutsun illalliselle.
Siitä suhde alkoi pikkuhiljaa kehittyä.
– Puoli vuotta tapailimme mutta emme tehneet päätöstä seurustelusta. Millenniumjuhlissa Ilkka sitten sanoi, että mitäs, jos jatkaisimme tästä yhdessä eteenpäin.
Siitä lähtien Elina ja Ilkka olivat yhdessä.
Ilkka halusi Elinan kanssaan edustustilaisuuksiin. Elina huomasi joskus olevansa myös tilaisuuksissa, joissa ei ollut muita aveceja, ja se oli hänestä vähän hassua.
– Ilkka opetti minulle elämänmyönteisyyttä ja positiivista suhtautumista ihmisiin. Hän oli sosiaalisesti poikkeuksellisen lahjakas. Ilkalla oli aina positiivinen sana sanottavanaan kanssaihmiselle, oli hän sitten koditon tai kuka tahansa.
Elina ja Ilkka saattoivat soitella toisilleen monta kertaa päivässä. Elina arvosti suuresti sitä, että Ilkka vastasi aina hänen yhteydenottoihinsa, vaikka poliitikon arki oli kiireistä. Jos Ilkka ei voinut vastata puhelimeen, hän lähetti viestin.
– Joskus parisuhde voi ulkopuolisen silmin näyttää erilaiselta kuin se on. Meillä oli Ilkan kanssa vahva suhde ja yhteys toisiimme. Voisi melkein sanoa, että olimme riippuvaisia toisistamme.
Pitkiä kävelylenkkejä yhdessä
Eniten Elina Kanerva kaipaa yhteistä arkea Ilkan kanssa. Ei se ollut mitenkään erikoista, mutta Elinasta se oli ihanaa. Hän muistaa pitkät yhteiset kävelylenkit. Kävellessä oli hyvä jutella – kaikista asioista – niin kuin heillä oli tapana.
Koronapandemian alussa yhteiset lenkit onnistuivat useammin kuin tavallisesti, kun Ilkkakin teki etätöitä Turussa. Ennen Ilkan kuolemaa pariskunta oli kaksi ja puoli vuotta erityisen tiiviisti yhdessä.
– Yleensä Ilkka oli viikot Helsingissä ja minä olin Turussa. Silloin tein kävelylenkkejä yksin, mutta oli aina tosi mukavaa, kun pääsimme lenkille yhdessä.
Yhtäkkiä toinen otettiin viereltä pois.
– Kukaan ei nyt soita ja kysy, missä olen. Kukaan ei sano, että lopeta työt, sillä tämä päivä on jo tehty. On iso tyhjyyden tunne. Elämästä puuttuu tosi paljon.
Pahimmalta tyhjyys tuntuu Elinasta kotiin tullessa, kun tietää, ettei siellä ole ketään eikä sinne tule kukaan. Nukkumaankin on mentävä yksin. Yhteistä elämää olisi toivonut vielä olevan edessä.
Elina kuitenkin uskoo, että jokaisella on täällä maan päällä oma aikansa. Kukaan ei tiedä, milloin se aika tulee täyteen.
– Oli Ilkan aika lähteä. Uskon vahvasti, että näemme vielä. Olen lähtöisin kristitystä kodista ja saanut uskon perintönä äidiltä ja isältä. Uskon, että kaikella on tarkoitus.
Tarve keskustella papin kanssa
Omaa kuolemaansa Elina Kanerva joutui miettimään, kun hän seitsemän vuotta sitten sairastui vakavasti. Hän kävi läpi gynekologisen syövän ja ihosyövän.
Hoidot ja leikkaus menivät lopulta hyvin, mutta sairastuminen jäi vaivaamaan mieltä.
– En osannut käsitellä sairastumistani. En ollutkaan niin vahva kuin luulin. Kontrolli oli aina puolen vuoden päästä, ja pelkäsin, että mitä, jos vielä löydetään jotain.
Tuohon aikaan Elina käveli usein Turun-kodista Tuomiokirkkoon. Hän istui jylhässä, tyhjässä kirkossa ja mietti. Sitten hän käveli takaisin kotiin. Se rauhoitti ja oli hänelle sairastumisen käsittelemisessä äärimmäisen tärkeää.
Elina soitti omaan seurakuntaansa ja pyysi, että saisi keskustella papin kanssa. He tapasivat kirkossa. Elinan mieleen tulee kerta, jolloin pääsiäinen oli tulossa. Keskustelun lomassa pappi sanoi, että jos sopii, Elinan olisi hyvä osallistua pääsiäismessuun. Hän osallistui.
– Hengellinen puoli on minulle tosi, tosi tärkeää, Elina sanoo.
Hän on huomannut, että viime aikojen surulliset tapahtumat, joihin kuuluu myös isän kuolema, ovat saaneet hänet kokemaan asioita hengellisesti vahvemmin kuin aiemmin.
Elinalle on tullut halu selvittää, mitä hän voi tehdä auttaakseen muita. Hän haluaa olla mukana vaikuttamassa kirkon toimintaan.
Viime syksyn seurakuntavaaleissa Elina pyrki ja hänet valittiin seurakuntaneuvostoon.
– Varmasti kirkko on antanut apua myös monelle muulle, joka on ollut samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Koen kirkon tosi tärkeäksi. Se tekee paljon hyvää, ja haluan olla mukana siinä, hän sanoo.
Elinan mielestä olisi tärkeä auttaa nuoria äitejä, jotka kokevat yksinäisyyttä turvaverkoston puuttuessa. Hänen ajatuksissaan ovat myös vanhukset ja heidän tukemisensa.
Nuorena Elina teki kotiavustajan töitä ja näki konkreettisesti vanhusten yksinäisyyttä. Hän ei käynnillään ehtinyt välttämättä laittaa ruokaa tai siivota, kun vanhukset jo istuttivat hänet juttelemaan kanssaan.
– Meillä oli valtava ikäero, mutta silti he toivoivat seuraani. Vanhuksille oli tärkeää, että tulin ja kuuntelin heitä, Elina muistelee.
Rauhoittava ja kaunis paikka
Hautausmaat olivat aiemmin Elina Kanervan mielestä surullisia ja pelottavia paikkoja. Läheisten menetysten jälkeen hänen tunteensa ovat muuttuneet. Nykyisin hautausmaat ovat kauniita ja rauhoittavia.
Käydessään Lokalahdessa Ilkan haudalla Elina puhuu ääneen. Hän kertoo mieltään painavat asiat ja kuulumiset. Samoin hän tekee isänsä haudalla. Se tuo lohtua. Elina kokee olevansa lähellä läheisiään.
– Hautausmaa on saanut kokonaan uuden merkityksen, hän sanoo.
Työpäivän jälkeen Elina lähtee kävelylle kotinsa lähellä olevalle Hietaniemen hautausmaalle. Hautausmaakävely on hänelle uutta. Elina käy ensin presidenttien haudoilla ja sankarihaudoilla ja jatkaa sitten eri reittejä eteenpäin.
Kuka?
Sovellusasiantuntija Elina Kanerva, 53, asuu Helsingissä. Kanerva on kotoisin Turusta. Hänellä on aikuinen tytär.
Mitä?
Seurakuntavaaleissa 2022 Kanerva valittiin Töölön seurakunnan seurakuntaneuvostoon. Hän osallistui neuvoston ensimmäiseen kokoukseen 18.1. Kanerva on myös varalla kirkkovaltuustoon.
Motto
Asioilla on tapana järjestyä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hilkka Ahde on tietoinen optimisti, joka luottaa johdatukseen: ”Vaikka murehtisi itsensä kuoliaaksi, se ei auta mitään”
Hyvä elämäPitkän avioliiton, puolisonsa ja äitinsä omaishoitajuuden ja heidän kuolemansa jälkeen Hilkka Ahde opettelee nyt olemaan välillä jouten ja yksin.
