Hittisarja Handmaid's Tale ammentaa Vanhasta testamentista, mutta kertoo enemmän vallankäytöstä kuin uskonnosta
Orjatar Frediläinen (Elisabeth Moss) on Handmaid´s Talen kertoja. Orjattaret pukeutuvat hedelmällisyyttä symboloivaan punaiseen kaapuun ja hilkkaan, joka suojaa katseilta ja estää katsomasta.

Orjatar Frediläinen (Elisabeth Moss) on Handmaid´s Talen kertoja. Orjattaret pukeutuvat hedelmällisyyttä symboloivaan punaiseen kaapuun ja hilkkaan, joka suojaa katseilta ja estää katsomasta.

Hittisarja Handmaid's Tale ammentaa Vanhasta testamentista, mutta kertoo enemmän vallankäytöstä kuin uskonnosta

Väitöskirjatutkija Katri Antinin mukaan Vanhan testamentin naisten asema ei ollut niin huono kuin kuvitteellisessa Gileadissa.

Ollaan vakavan tilanteen edessä: ympäristökatastrofin vuoksi enää harva pystyy saamaan lapsia. Yhdysvalloissa syttyy sisällissota ja luodaan Gileadin valtio, jossa valtaa pitävät miehet ja asioita perustellaan Vanhalla testamentilla. Naisille on varattu vain tiettyjä rooleja. He ovat joko vaimoja, kotiapulaisia eli marttoja, prostituoituja, säästövaimoja tai orjattaria, joiden tehtävänä on synnyttää omistajalleen eli komentajalle lapsia. Gileadia pitävät kasassa tiukka kontrolli ja sen synnyttämä pelko. Asukkaita vartioivat niin sanotut silmät ja sääntöjä rikkoneita uhkaa teloitus tai muu ruummiillinen rangaistus.

Kanadalaisen Margaret Atwoodin vuonna 1985 ilmestyneeseen Orjattaresi (The Handmaid's Tale) romaaniin perustuva tv-sarja on ollut kansainvälinen menestys. Sarjaa katsotaan parhaillaan paljon myös Suomessa esimerkiksi Yle Areenan tai HBO Nordicin kautta. Handmaid's Talea on kiitelty siitä, että se muistuttaa ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien tärkeydestä ja siitä, mihin uskonnollinen fundamentalismi voi johtaa. Atwoodin romaanin ilmestymisestä on jo yli 30 vuotta, mutta sarjan on sanottu osuvan hyvin tähän aikaan ja Donald Trumpin presidenttikauteen.

Katri Antin viimeistelee Helsingin yliopistolla Vanhan testamentin eksegetiikan alaan kuuluvaa väitöskirjaansa, joka käsittelee profetiaa Qumranin liikkeessä. Hän on Handmaid's Tale -sarjan fani. Antin analysoi Kirkko ja kaupungille sitä, miten uskonto näyttäytyy Handmaid's Talessa.

Gileadin valtiossa ei kaihdeta väkivaltaa ja rangaistaan näyttävästi kaikkia, jotka kyseenalaistavat tai rikkovat sääntöjä. Orjattaret pesevät verijälkiä.

Gileadin valtiossa ei kaihdeta väkivaltaa ja rangaistaan näyttävästi kaikkia, jotka kyseenalaistavat tai rikkovat sääntöjä. Orjattaret pesevät verijälkiä.

Orjuutusta perustellaan Raamatulla

Katri Antin luki Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan lukiossa ja on katsonut kaikki Handmaid's Tale -sarjan tähän mennessä tehdyt jaksot.

– Minua kiehtovat sarjassa erityisesti takaumat, jotka kertovat henkilöiden elämästä ennen Gileadia. Ne toimivat tosi hyvin ja kuvaavat, miten nykyiseen dystopiaan on päädytty. Muutokset ovat tulleet pikkuhiljaa.

Antin pitää myös siitä, kuinka moniulotteisen dystopian Atwood on onnistunut luomaan.

Vaikka sarja kuvaa tulevaisuutta, siinä on paljon viittauksia Vanhaan testamentin ajan elämään. Sarjan kertojana on orjatar Frediläinen (Elisabeth Moss), joka on pakotettu luopumaan omasta elämästään, työstään, miehestään, lapsestaan, vaatteistaan ja jopa oikeastaan nimestään ja ottamaan tilalle nimen, joka on johdettu hänen isäntänsä, Fred Waterfordin (Joseph Fiennes) nimestä.

Vanhassa testamentissa on moniavioisuutta, mutta Handmaid's Talen orjattaret eivät ole vaimon asemassa.

Valtaeliittiin kuuluvat miehet Gileadissa ovat keksineet, että hedelmällisten naisten pakottamista orjattariksi voi perustella Raamatulla. Saihan Abraham pojan orjattarensa Hagarin kanssa, kun se ei ensin onnistunut Saara-vaimon kanssa, ja Jaakob lapsia orjatar Bilhan kanssa, kun hänen vaimonsa Raakel uskoi olevansa hedelmätön.

Aivan kaikki Gileadissa ei kuitenkaan ole kuten Vanhassa testamentissa.

– Gileadissa naiset eivät esimerkiksi saa lukea, kirjoittaa tai tulkita Raamattua. Heidän omalle hurskaudelleen ei ole tilaa, Katri Antin sanoo.

Antinin mukaan Vanhassa testamentissa orjattaret kuuluivat perheen partiarkan omaisuuteen, eikä heitä siirretty taloudesta toiseen samaan tapaan kuin Handmaid's Talessa. Heillä oli yleensä myös yleensä aivan muita tehtäviä kuin lapsen synnyttäminen.

Myös Handmaid's Talen ja Vanhan testamentin avioliittokäsityksessä on eroja.

– Vanhassa testamentissa on moniavioisuutta, mutta Handmaid's Talen orjattaret eivät ole vaimon asemassa.

Antinin mielestä Handmaid's Talessa maailma on niin patriarkaalinen, ettei se mene yksi yhteen Vanhan testamentin kanssa.

Raamatussa on naisia, jotka toimivat samoissa yhteiskunnallisissa rooleissa kuin miehetkin, esimerkiksi profeettoina tai tuomareina.

Uskonnollista kieltä ja kovia rangaistuksia

"Siunattu olkoon hedelmä!" kuuluu yleinen tervehdys Gileadissa. "Herra avatkoon!" siihen vastataan. Sarjan henkilöt käyttävät paljon uskonnollista kieltä ja kielikuvia. Myös suoria raamattusitaatteja esitetään ja luetaan, esimerkiksi silloin kun isännän on taas aika harrastaa seksiä orjattarensa kanssa.

Sarjassa raamattusitaatit otetaan kuningas Jaakon käännöksestä (King James Bible), joka on Englannin kuningas Jaakko I:n käskystä vuonna 1611 toimitettu englanninkielinen versio Raamatusta.

– On tyypillistä, että konservatiivisissa kristillisissä yhteisöissä käytetään juuri vanhempia raamatunkäännöksiä, koska niitä pidetään raamatullisempina ja aidompina. Vanhahtavasta kielestä tulee myös juhlallisempi klangi, Katri Antin kertoo.

Jumala on sarjassa vain yksi, Isä taivaassa, ei kolmiyhteinen.

Väkivaltaa Gileadissa käytetään paljon. Orjattaret saadaan pysymään ruodussa sähköiskujen voimin ja sääntöjä uhmaavat voivat menettää vaikka silmän tai joutua hirteen. Teloitukset ovat julkisia ja ruumiit jätetään esiin, varoitukseksi muille.

– Vanhasta testamentista löytyy paljon mainintoja tällaisista ruumillisista rangaistuksista. Kivittämisrangaistus mainitaan myös Uudessa testamentissa. Ajatus siitä, että rikoksista istutaan vankilassa on oikeastaan aika moderni, Antin muistuttaa.

Rangaistukseen Gileadissa voi johtaa myös aviorikos tai homoseksuaalisuus. Gileadissa heitä kutsutaan "sukupuolipettureiksi".

– Vanhassa testamentissa miesten välisen seksin kieltämisen taustalla lienee ajatus siitä, että se uhmaa patriarkaalista järjestystä. Toinen mies ei saisi alistua miehelle eikä kukaan saisi tuhlata siementään. Naisten välistä eroottista suhdetta Vanha testamentti ei tunne.

– Aviorikos taas loukkaa miehen hallintavaltaa vaimoonsa ja aiheuttaa epäselvyyttä siitä, kuka on kenenkin isä.

Niinsanotut tädit kouluttavat orjattaret tehtäväänsä. Täti Lydiaa näyttelevä Ann Dowd sanoo muistelleensa aikoja katolisessa tyttökoulussa luodessaan tiukkaa hahmoaan.

Niinsanotut tädit kouluttavat orjattaret tehtäväänsä. Täti Lydiaa näyttelevä Ann Dowd sanoo muistelleensa aikoja katolisessa tyttökoulussa luodessaan tiukkaa hahmoaan.

Sarjan Jumala ei ole kolmiyhteinen

Handmaid´s Talessa esiintyvä uskonto näyttää siis kovasti kristinuskolta, mutta jotakin olennaista puuttuu. Jeesusta ja armoa ei tunneta.

– Jumala on sarjassa vain yksi, Isä taivaassa, ei kolmiyhteinen, Katri Antin sanoo.

Muutama viittaus Uuteen testamenttiin on.

– Sarjan toisella kaudella on yksi kohtaus, jossa rouva Waterford lukee Johanneksen evankeliumia, kohtaa joka alkaa "Alussa oli sana". Hän käyttää sitä perustellessaan, miksi naisten pitäisi saada lukea Raamattua.

Myös kotitaloustyöt tekevien palvelijoiden, marttojen, nimitys on perua Uudesta testamentista. Evankeliumeissa kuvataan ahkeraa Marttaa.

Enemmän kuin uskonnollisuuden tai varsinkaan kristinuskon kuvaus, Handmaid's Tale on Katri Antinin mielestä kuvaus siitä, kuinka absurdeihin tarkoitusperiin Raamattua ja sen tekstinkappaleita voidaan käyttää.

– Diktatuureista, teokratioista tai muista tiukoista poliittisista järjestelmistä ei kannata päätellä, millainen jokin uskonto on tai millaisia sen pyhät tekstit ovat.

Katri Antinin mielestä Vanhassa testamentissa, toisin kuin Handmaid's Tale -sarjassa ja sen uskontulkinnassa, näkyy myös armollinen Jumala. Armollisuudesta kertoo esimerkiksi Psalmien kirja.

Gileadin asukkaat eivät ole kristittyjä, sanoo Atwood

Margaret Atwood maalaa uskonnollisuudesta niin synkeän ja julman kuvan, että kirjaa on pidetty uskonnonvastaisena. Atwoodin mukaan se ei kuitenkaan ole hänen teoksensa juju. Atwood on sanonut, että uskonto voi olla asia, jolla ihmisiä lyödään, mutta se voi olla myös asia ja yhteisö, joka auttaa ihmisiä selviytymään. Atwoodille Gilead on esimerkki vallankäytöstä ja totalitarismista, järjestelmästä, joka kitkee kaikki vaihtoehtoiset ajatukset, myös vaihtoehtoiset uskonnollisuuden muodot.

Margaret Atwood on myös sanonut, että vaikka uskonnollisuus Gileadissa näyttääkin kristinuskolta, hän ei kutsuisi sen asukkaita kristityiksi, koska heiltä puuttuu kyky rakastaa myös vihamiestään ja osoittaa lähimmäisenrakkautta.

Margaret Atwoodin mielestä hänen kirjansa ilmestymisen jälkeen maailma on muuttunut siten, että monet ihmiset ovat lakanneet ottamasta uskontoa vakavissaan. Se taas on johtanut siihen, että vain yhdenlaiset ajatukset uskonnosta vievät liikaa tilaa. Äänekkäimmät saattavat olla kaukana kristinuskon ytimestä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi