Tältä tuntuu vapaus: Unorthodox-sarjan päähenkilö Esty (Shira Haas) heittää pois peruukkinsa ja uskaltautuu uimaan. Kuva: Anika Molnar/Netflix
Kolme irtiottoa: Netflixin minisarja, dokumentti ja elokuva kertovat, millaista on lähteä konservatiivisesta juutalaisyhteisöstä
Konservatiivisen uskonyhteisön jättämisestä voi käsikirjoittaa toiveikkaan selviytymistarinan, mutta dokumentissa tulevat näkyviin lähtijöiden irrallisuus ja rikkinäisyys.
Unorthodox
Maaliskuussa julkaistu neliosainen minisarja Unorthodox vie New Yorkin Williamsburgiin konservatiiviseen hasidijuutalaisten yhteisöön, jossa on tarkat säännöt uskonnon harjoittamisen lisäksi myös arkiselle elämälle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Tai pikemminkin kaikki elämä tuntuu kuuluvan uskonnonharjoittamisen piiriin.
Sarjan päähenkilö, 19-vuotias Esty (Shira Haas) on sukujen välisellä sopimuksella naitettu Yankylle (Amit Rahav). Avioliitto – ja varsinkaan avioseksi, jonka tarkoitus on jälkeläisten hankkiminen – ei ota sujuakseen, ja ahdistunut Esty pakenee Berliiniin äitinsä luo. Siellä hän tutustuu joukkoon musiikinopiskelijoita. Vapaasti kasvaneet ja vapaudessa elävät ikätoverit avaavat Estylle uuden maailman, ja ensimmäistä kertaa hän alkaa tottelemisen sijasta tunnustella, mitä itse elämältään tahtoo.
Dokumentti Yksi meistä kertoo New Yorkin Brooklynin hasidiyhteisön jättäneistä. Kuva: Netflix
Yksi meistä
Dokumentti Yksi meistä osoittaa, mikä on draaman ja todellisuuden ero. Siinä, missä Unorthodox-sarja on ahdistavasta alkuasetelmastaan huolimatta toiveikas selviytymistarina, dokumenttielokuva kolmesta brooklyniläisen hasidijuutalaisen yhteisön jättäjästä on paljon karumpi.
Se kertoo painostuksesta, uhkailusta ja manipulointiyrityksistä, joita lähtijät joutuvat yhteisönsä taholta kokemaan. He ovat rikkinäisiä ja yksinäisiä, vailla kunnollista koulutusta tai ammattia. Yksi pakenee väkivaltaista miestään ja joutuu taistelemaan lapsistaan oikeudessa. Toinen oireilee lapsuudessa kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä. Kolmas on yrittänyt itsemurhaa. Kaikkien mahdollisuudet normaaliin elämään näyttävät heiveröisiltä.
Ronitin (Rachel Weisz) ja Estin (Rachel McAdams) välinen rakkaus on juutalaisyhteisössä kielletty. Kuva: Cinema Mondo/Candlelight Productions
Tottelemattomuus
Sebastián Lelion ohjaama Tottelemattomuus on haikea ja mietiskelevä elokuva. Kamera liikkuu hitaasti pohjoislontoolaisella, arkisella esikaupunkialueella. Konservatiivisessa juutalaisyhteisössä vietetään suruaikaa sen arvostetun rabbin kuoltua. Isänsä muistoa kunnioittamaan saapuu myös New Yorkissa asuva Ronit (Rachel Weisz). Hän on vuosia sitten joutunut jättämään yhteisön rakastuttuaan ystäväänsä Estiin (Rachel McAdams).
Vierailu ei ole ongelmaton. Ronitin läsnäoloa ihmetellään ja juuri ja juuri siedetään. Tilannetta monimutkaistaa sekin, että naisten välinen rakkaus roihahtaa hetkeksi uudelleen. Elokuvan keskeinen teema ovat menetetyt mahdollisuudet: Ronit ei koskaan ehtinyt tehnyt tehdä sovintoa isänsä kanssa. Esti taas herää vasta aikuisena siihen, että myös hänellä on oikeus tehdä omia valintoja ja päättää elämästään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Huippuhieno Crown-sarja osoittaa, että etuoikeutetut kuninkaalliset ovat turha joukko
PuheenvuorotSarja ei tee rojalistiksi. Erityisesti tökkii siirtomaavallan kuvaus.
