96-vuotias kuningatar Elisabet II osallistui platinajuhlallisuuksiinsa torstaina 2. kesäkuuta. Perjantain juhlajumalanpalveluksesta tapahtumien rasittama kuningatar jää ”vastahakoisesti pois”.
Myös anglikaaninen kirkko juhlii 70 vuotta vallassa ollutta kuningatarta – Elisabet II:n ja kirkon suhde on tiivis, mutta juhlajumalanpalvelukseensa kuningatar ei pääse
Kun Elisabet II:n kruunaisia vietettiin vuonna 1953, hänet voideltiin öljyllä kuin Vanhan testamentin kuninkaat ja hän vannoi myös puolustavansa kirkkoa.
Suomessa keskustellaan ajoittain siitä, mikä on kirkon ja valtion suhde, mikä sen pitäisi olla ja voiko presidentti toivottaa kansalaisille Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan. Omanlaistaan perspektiiviä keskusteluun voi hakea myös monikulttuurisesta ja -uskontoisesta Britanniasta, jossa hallitsija on myös anglikaanikirkon pää, tarkemmin sanottuna sen korkein kuvernööri (Supreme Governor of the Church of England). Käytäntö on epäilemättä jäänne menneisyydestä, mutta eipä hallitsijakaan ole vaihtunut sitten vuoden 1952.
Kuningatar Elisabet II:n 70-vuotista uraa monarkkina juhlitaan näyttävästi erityisesti nyt kesäkuussa. Juhlahumu käynnistyi torstaina 2. kesäkuuta juhlaparaatilla ja perjantaina 3. kesäkuuta Pyhän Paavalin katedraalissa vietetään juhlajumalanpalvelusta. Torstain juhlallisuuksien rasittama 96-vuotias kuningatar on kuitenkin päättänyt ”hyvin vastahakoisesti” jättäytyä pois tilaisuudesta. Asiasta kertoi muun muassa BBC. Lauantaina 4. kesäkuuta järjestetään laukkakisat ja pop-konsertti kuningattaren kunniaksi ja sunnuntaina 5. kesäkuuta vietetään katujuhlia.
Platinum jubileehen eli platinajuhliin osallistuvat myös muut kirkot ja katedraalit ympäri Englantia. Yhteensä erilaisia kirkollisia tapahtumia on anglikaanisen kirkon piirissä ainakin 1 000. Kun Pyhän Paavalin katedraalissa vietetään juhlajumalanpalvelusta, muissa kirkoissa soitetaan kelloja kuningattaren kunniaksi.
Hallitsijaa on kunnioitettu myös erilaisin juhlavalaisuin. Pyhän Paavalin katedraalissa Lontoossa avautui lisäksi näyttely, jossa kerrotaan neljän pitkäaikaisen hallitsijan juhlavuosista: Elisabet II:n lisäksi kuningas Yrjö III:n, kuningatar Victorian ja kuningas Yrjö V:n.
Pyhää rituaalia ei näytetty kaikelle kansalle
Kuningashuoneen ja anglikaanisen kirkon suhde on niin tiivis ja symboliikkaa täynnä, että välillä on vaikea sanoa, mihin kirkollinen valta päättyy ja mistä kuninkaallinen valta alkaa. Syntyihän koko anglikaaninen kirkko myös monarkin ansiosta: kuningas Henrik VIII (1491–1547) halusi avioeron ensimmäisestä vaimostaan, mikä johti riitaan paavin ja katolisen kirkon kanssa sekä Englannin kirkon perustamiseen.
Kruunajaisvalassaan Elisabeth II lupasi puolustaa kansaa ja kirkkoa ja turvata protestanttisen kirkon aseman.
Kirkko on ollut vahvasti läsnä kuningatar Elisabethin elämän käännekohdissa aina kruunajaisista lähtien. Kruunajaiset järjestettiin Westminister Abbeyssa kesäkuussa 1953 ja perinteen mukaisesti Canterburyn arkkipiispa voiteli uuden hallitsijan öljyllä kuoron laulaessa laulua, joka pohjautuu Vanhan testamentin 1. Kuninkaiden kirjaan. Rituaalia pidettiin niin pyhänä, ettei sitä näytetty muutoin televisioidussa tilaisuudessa ja jopa hallitsijan tunnusmerkit, kruunu ja viitta, riisuttiin silloin pois. Kruunajaisvalassaan Elisabet II lupasi puolustaa kansaa ja kirkkoa ja turvata protestanttisen kirkon aseman.
Voitelurituaalissa on symboliikkaa kerrakseen. Vanhassa testamantissa kerrotaan, kuinka kuningas asetetaan virkaansa suorittamalla rituaalinen öljyllä voitelu. Uudessa testamentissa voidelluksi nimitetään Jeesusta ja kreikan sana khristos ja heprealaisperäinen messias tarkoittavat kumpikin voideltua.
Elisabetista tuli käytännössä hallitsija hänen isänsä Yrjö V:n kuoltua vuonna 1952. Kruunajaisia vietettiin seuraavana vuonna Westminster Abbeyssa.
Joulupuheissa vakaumus tulee esiin
Nykyään monarkin rooli kirkon ”päänä” on lähinnä seremoniallinen, mutta kuningatar Elisabet yhä muodollisesti nimittää kirkon korkeimmat viranhaltijat. Kuningattaren ja kirkon kiinteä yhteys ei silti ole vain aseman edellyttämiä muodollisuuksia, vaan Elisabet II on ahkera kirkossa kävijä ja näyttänyt kristillistä vakaumustaan useissa eri tilanteissa.
Erityisesti joulupuheet, joita kuningatar on pitänyt vuodesta 1952 lähtien ja jotka hän tiettävästi itse kirjoittaa, ovat olleet paikka, joissa henkilökohtaista vakaumusta voi tuoda esiin. Esimerkiksi vuonna 2017 pitämässään joulupuheessa kuningatar kertoi, että Jeesuksen esimerkki on innoittanut häntä hyvinä ja huonoina aikoina.
Nähtäväksi jää, miten monarkian tulevaisuudessa käy ja muuttuuko kirkon ja kruunupäiden suhde, mutta jotakin vakaasta perustasta kertonee sekin, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislaulukin on nimeltään God Save the Queen (kuninkaan hallitessa voidaan laulaa king), Jumala kuningatarta suojelkoon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Charles III voidellaan Jerusalemista tuodulla siunatulla öljyllä – kruunajaiset ovat läpeensä uskonnollinen seremonia
Ajankohtaista HengellisyysEnglannissa valmistaudutaan ensimmäisiin kruunajaisiin 70 vuoteen. Charles on nostanut esiin kysymyksen, pitäisikö myös muut uskonnot huomioida tapahtumassa.
