Hyvää pyhää: Elä valppaana
Niin monta hetkeä valuu hukkaan turhia murehtiessa.
Joulun odottaminen on valmistautumista Jeesuksen syntymään. Adventin aikana valo lisääntyy kynttilä kynttilältä ja kalenterin avoimien luukkujen määrä kasvaa päivä päivältä.
Jeesuksen sanat tänä pyhänä eivät tunnu kovin jouluisilta. Hän kehottaa odottamaan ja olemaan valmiina kuin palvelija, joka avaa isännälleen oven tämän tullessa yön tunteina.
Jeesuksen kehotus valppauteen avautuu kirkkaana sille, joka on menettänyt jotain tärkeää. Silloin huomaa, että olisi voinut käyttää aikansa paremmin.
Niin monta hetkeä valuu hukkaan turhia murehtiessa, kaunaa kantaessa tai vain välinpitämättömyydessä. Kun on menettänyt jotain tärkeää, tietää, ettei välittämisen ilmaisemista kannata viivyttää hetkeäkään.
Jeesus yrittää opettaa, että valppaana voi elää, vaikka tavoite tuntuisi olevan kaukana niin kuin vaikka ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Jo nyt, kun jouluna vielä on lunta, voi omaa elämäntapaansa kohtuullistaa.
Olkaa valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista, sanoo Jeesus. Vai lupaako hän sen? Kehottaa toimimaan, olemaan valppaina, ja lupaa tulla avuksemme. Hän tulee tietämättämme ja tuo pelastuksen sitä odottavalle. Sen hyvän, mihin emme omin voimin pysty.
Millainen olisi kohtuullinen joulu?
Entä, jos suorittamisen sijaan aloittaisitkin jouluun valmistautumisen pysähtymällä?
Kysy itseltäsi, millainen voisi olla kohtuullinen joulu. Mitä voisit jättää pois? Uskaltaisitko luopua sellaisesta, mikä tuottaa pelkkää stressiä? Pystyisitkö pyytämään tarvittaessa apua?
Siunaa sitten itsesi ristinmerkillä ja luota siihen, ettet ole yksin.
4.12.
Toisen adventtisunnuntain evankeliumissa (Luuk. 12:35–40) Jeesus kehottaa meitä olemaan valppaina.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Mies, joka kuunteli uniaan
Hengellisyys
Hyvää pyhää: Luojan lupaus pitää
Hengellisyys
