null Matille kirkko on ihanasti vaarallinen paikka

Länsimäen kirkon keittiö on miesten valtakuntaa silloin, kun Matti Nurmi ohjaa kotiruoanlaittoon.

Länsimäen kirkon keittiö on miesten valtakuntaa silloin, kun Matti Nurmi ohjaa kotiruoanlaittoon.

Hyvä elämä Ajankohtaista

Matille kirkko on ihanasti vaarallinen paikka

Ei voi koskaan tietää, millainen ihme kirkossa viereen istahtaa. Ei tiennyt Matti Nurmikaan.

Matti Nurmi, 72, häärää Hakunilan tai Länsimäen kirkolla lähes päivittäin. Maanantaisin hän on apuna lounastarjoilussa, tiistaisin vetää Miehet keittiössä -ryhmää, keskiviikkoisin hän tutkii Raamattua miesten piirissä, torstaisin laulaa kuoroharjoituksissa, perjantaisin hän voitelee aamiaisleipiä ja sunnuntaina Nurmi menee messuun.

– Messussa olen usein kirkon ovella ottamassa ihmisiä vastaan, jaan virsikirjoja ja toivotan tervetulleeksi. Toisinaan olen ehtoollisavustajana tai minulla on tekstin lukuvuoro tai kerään kolehdin. On aivan ihanaa, kun voi olla monessa mukana.

Ennen näin aktiivista seurakuntaelämää Nurmi pyöritti omaa taksiyritystä, josta hän jäi eläkkeelle seitsemän vuotta sitten. Vaimon sairastuttua Nurmi toimi omaishoitajana kolme vuotta. Vaimon kuoleman jälkeen Nurmi meni seurakunnan järjestämään sururyhmään.

– Seurakuntayhteys on tärkeä, varsinkin surutyössä. Vaikka minulla on laaja ystäväpiiri ja sukulaiset, he eivät olleet siinä tilanteessa henkilöitä, joita kaipasin. Se oli kirkko.

Miehet keittiössä

Sururyhmän ohjaaja, diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti kuuli Matti Nurmen kokkaustaidoista. Idea Miehet keittiössä -ryhmästä syntyi, ja ryhmä aloitti toimintansa viime keväänä.

– Meitä leskimiehiä oli aika paljon, ja monet meistä ovat ruoanlaitossa peukalot keskellä kämmentä, sanoo Nurmi hyväntahtoisesti hymyillen.

– On aivan ihana laittaa ruokaa ja opettaa toisia. Samalla oppii itsekin uutta. Miehet keittiössä -ryhmässä teemme ruokia, joita jokaisen on helppo itse tehdä kotona. Olemme valmistaneet muun muassa makaronilaatikkoa, nakkikastiketta, savulohikeittoa, läskisoosia ja poronkäristystä.

Ajan kuluessa Nurmen suru on muuttanut. Muistot eivät kuitenkaan koskaan häviä. Kolme lasta ja lapsenlapset ovat voimavara ja todistuksena siitä, että elämä jatkuu. Klassinen musiikki on aina ollut Nurmelle tärkeää. Kuntoaan mies hoitaa kuntosalilla ja uimalla.

– Elämä on kuitenkin niin ihmeellistä, ja kirkko on ihanasti vaarallinen paikka, Nurmi sanoo arvoituksellisesti.

Hän tuli viereeni istumaan tietämättä, että se virsikirja oli minun paikkani merkkinä. Rupesimme kummatkin hymyilemään.

Nainen messussa

Kauneimpien joululaulujen aikaan vuosi sitten, Matti Nurmi huomasi kirkossa hauskannäköisen naisen. Ei siinä sen enempää. Mies vain kiinnitti naiseen huomiota.

Vuosi vaihtui, ja Nurmi huomasi silloin tällöin saman naisen messussa. Kun Nurmi taas kerran oli tuttuun tapaan jakamassa virsikirjoja kirkon ovella, hän kysyi naiselta, että "mitä tänään kuuluu?".

– Hän vastasi jotain, että hyvää tai ei mitään erikoista, Nurmi muistelee poikamaisesti hymyillen.

Toisella kerralla Nurmi kävi ennen virsikirjojen jakamista varaamassa itselleen reunapaikan tyhjästä kirkkosalista, koska hänellä oli messussa myös kolehdinkeruuvuoro. Kun Nurmi oli jakanut virsikirjat, hän meni varaamalleen paikalle ja huomasi sen naisen istuvan viereisellä penkillä.

– En tiedä, mistä sanat tulivat, mutta sanoin hänelle, että "mistä arvasit?" En tajua sitä vieläkään. Hän tuli viereeni istumaan tietämättä, että se virsikirja oli minun paikkani merkkinä. Rupesimme kummatkin hymyilemään.

Rinnalla kulkija

Ystävyys alkoi pikkuhiljaa. Puhelinnumerot vaihdettiin ja vihdoin Matti Nurmi kutsui viehättävän naisen – kuinkas muutenkaan – valmistamalleen päivälliselle. Pariskunnan ei tarvinnut kauan ihmetellä, mitä heille oli yhdessä tapahtumassa.

– Syntymäpäiväni on elokuun 17. päivä. Menimme samana päivänä kihloihin. Uskon voimakkaasti siihen, että Taivaan Isä ohjasi meidät yhteen. Olen rinnalla kulkija ja kuuntelija, jota kumppanini tarvitsi. Meillä on syvä rakkaus toisiamme kohtaan, Nurmi sanoo.

– Pääsin ehkä surusta eroon ja irti, tai ainakin se jäi taka-alalle helpommin, sillä uusi kumppanini myös lohdutti minua. Ei ihmisen ole hyvä olla yksin.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.