null Ihmehörhö lähtee bongaamaan ohuita paikkoja

"Kun tulee riittävän vanhaksi niin titteleitä riittää", sanoo keravalainen Kaisa Kariranta, joka on Helsingin piispan erityisavustaja, tietokirjailija ja pappi.

Ihmehörhö lähtee bongaamaan ohuita paikkoja

Kaisa Kariranta metsästää ihmeitä Kreikassa ja pitää matkastaan videopäiväkirjaa Kirkko ja kaupungille.

Toista video

Miksi tittelisi on päiväkirjassa Ihmehörhö?

– Ihmehörhö sopii hyvin kuvaamaan suhtautumistani hengellisyyteen. Kuolemanvakava kysymys, joka on parasta ottaa kevyesti.

Mitä ovat ”ohuet paikat”?

– Ohut paikka on kelttikristillisyydestä löytämäni termi paikoille, joissa pyhä tuntuu selvemmin kuin muualla. Ihmematkojen alku ja juuri oli havainnossa, että joissain kirkoissa oli pyhä, kosketettu tunnelma. Joihinkin tällaisista paikoista tehdään pyhiinvaelluksia niiden ihmeitä tekevien ikonien, pyhien patsaiden tai reliikkien eli pyhien ihmisten jäännösten takia.

Entä mikä on ihme?

– Matkustan ihan vakavissani siinä toivossa, että kokisin ihmeen. Ihme on mielestäni ihmeellinen, ihmisen kyvyt tai yrittämisen rajat ylittävä vastaus rukoukseen.

Miksi lähdet ihmeellisten paikkojen perään jo toistamiseen?

– Proosallinen syy: kirjoitan tietokirjaa ihmeellisistä paikoista, mikä on mahtava syy matkustaa niihin. Ihmeellisiä paikkoja löytyy koko ajan lisää, kun aiheeseen syventyy. Ensimmäisellä kerralla matkustin katolisissa paikoissa, nyt tutustun ortodoksisiin ihmepaikkoihin.

Miten tämä reissu eroaa ensimmäisestä matkasta?

– Ortodoksisuudessa ja katolisuudessa on ainakin luterilaisen silmin eroja suhteessa pyhiinvaellukseen ja ihmeitä tekeviksi uskottuihin paikkoihin. Kaikki Kreikan saaret ovat täynnä tarinoita ikonien ihmeellisistä löytymisistä. Sen sijaan katolisessa maailmassa ihmiset vaikuttivat kokoontuvan harvempiin paikkoihin, mutta suurempina joukkoina. Tässä välissä olen myös käynyt Viron ja Venäjän ihmeellisissä luostareissa.

Mitkä ovat tärkeimmät matkavarusteesi?

– Kännykkä, mikrofoni, reppu ja kävelyyn sopivat kengät. Tällä matkalla myös päähuivi luostareita ja paahdetta vastaan. Ai niin, visakortti!

Millaisia rukouksia ja toiveita ihmiset lähettävät mukanasi pyhille paikoille?

– Sanon ihan vain yleisellä tasolla mitä pyhille paikoille jätetyt votiivilahjat eli kiitoslahjat kertovat. Esimerkiksi Fatimassa oli kiitoslahjoiksi tuotu mehiläisvahasta tehtyjä jalkoja, käsiä, sydämiä, suolistoja, aviomiehiä ja -vaimoja ja lapsia. Voisi kai tiivistää, että ihmiset toivovat terveyttä, työtä ja rakkautta.

Mikä on vaikuttavin kokemuksesi pyhässä paikassa?

– Selittämätön ja vaikeasti kuvailtava tunne pyhän edessä olemisesta. Lourdesissa Ranskassa se tuntui ihan fyysisesti. Tuntui kuin ilmestysluola olisi vetänyt magneetin lailla puoleensa.

Kaisa Karirannan videot ilmestyvät parin päivän välein katsottaviksi Usko ja toivo -sivulle. Voit katsoa niitä myös Facebook-sivultamme tai YouTube-tililtämme.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi