Variasta valmistuu monen alan ammattilaisia. Sähkötekniikan opiskelijat Rasmus Maasalu (vas.) ja Toivo Hytönen tekivät pinta-asennuksia asennuskopilla Varian Hiekkaharjun kampuksella.
Ammattioppilaitos Variassa tarjotaan mahdollisuuksia tulla yhteen – nettikaverit eivät korvaa fyysisesti läsnä olevia ystäviä
Kyselimme Varian väen ajatuksia nuorten yksinäisyydestä ja sen syistä. Pian alkavalla Yhteisvastuukeräyksellä lievitetään yksinäisyyttä.
Vantaan ammattiopisto Varia on noin 4 500 opiskelijan koulu. Täältä valmistuu ammattilaisia monelle alalle: perustutkinnon tai erikoisammattitutkinnon voi suorittaa esimerkiksi liiketoiminnassa, kuljetusalalla, ravintola- ja catering -alalla, hius- ja kauneudenhoitoalalla ja – Vantaalla kun ollaan – lentokoneasennuksessa.
Hiekkaharjun kampuksen aulassa järjestetään joka keskiviikko opiskelijakahvitus. Tammikuun pakkaspäivänä kahvitermoksia kantaa paikalle joukko oppilashuollon työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita: Vantaan kaupungin nuorisotyöntekijöitä, oppilaitospappi, psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja. He ovat paikalla tavattavissa ja hihasta vedettävissä, jos on tarvetta.
Kuhisevassa aulassa nuorten yksinäisyys ei näytä silmiinpistävältä ongelmalta, mutta useiden tutkimusten mukaan se on sitä. Esimerkiksi HelsinkiMission School to Belong -yksinäisyyskyselyyn vastanneista nuorista 14 prosenttia kokee haitallista yksinäisyyttä, ja heistä 41 prosenttia ei koe voivansa vaikuttaa yksinäisyyden tunteeseen. Kyselyyn vastasi 6 300 nuorta keväällä 2023.
Pintakäsittelyalaa opiskeleva Sandra Ammer toimii tutor-opiskelijana Variassa.
Tutor jeesaa ykköskurssilaisia
18-vuotias Sandra Ammer opiskelee toista vuotta pintakäsittelyalaa. Hän toimii myös tuutorina ykköskurssilaisille.
– Itse en ole huomannut, että yksinäisyys olisi täällä koulussa ongelma. Tietysti kun tulee uusia oppilaita, ne eivät tunne toisiaan, mutta tutustuvat lopulta. Meidän alalla kukaan ei ole jäänyt yksin, Ammer sanoo.
Hän mainitsee Vantaan kaupungin ylläpitämän taukotila Breikin, joka sijaitsee keskellä koulua.
– Sieltä löytyy kavereita ja joku, jolle puhua. Nuorisotyöntekijät kyselevät, miten menee.
Kun koronapandemia sulki koulut, Sandra Ammer oli peruskoulussa. Ysiluokkalaiset eivät voineet käydä tutustumassa kouluihin. Nyt on onneksi toisin. Ammer ja toinen tutor lähtevät käymään läheisessä peruskoulussa kertomassa omista opiskelualoistaan.
Hyväksyykö ympäristö oikeasti erilaisuuden?
Variassa opiskelee myös aikuisia alanvaihtajia ja maahanmuuttajia. 38-vuotias kokkiopiskelija Susanna Tita Nawa on ehtinyt olla työelämässä ja on nyt TE-koulutuksessa. Hän on huomannut, että yksinäisyys on yleinen ongelma nuorilla.
– Omana kouluaikanani 20 vuotta sitten ei puhuttu yksinäisyydestä. Olen huomannut, että monilla nuorilla on yllättävän huono itsetunto. Miksi näin? Verrataan itseä kavereihin eikä uskalleta tuoda itseänsä esiin.
– Osa haluaa olla erilaisia eikä ympäristö hyväksy sitä, vaikka puhutaankin, että on hyvä olla erilainen. Mutta mikä on realiteetti suhtautumisessa erilaisuuteen?
– Omana kouluaikanani 20 vuotta sitten ei puhuttu yksinäisyydestä, sanoo kokkiopiskelija Susanna Tita Nawa.
Tita Nawan mielestä sosiaalisella medialla on suuri vaikutus nuorten yksinäisyyteen. Monilla on somen kautta kavereita enemmän, mutta se ei välttämättä poista yksinäisyyden tunnetta.
– Ne ovat kuvitteellisia kavereita, joita harva on tavannut. Monen kaverit tulevat pelien kautta. Minusta ihminen on kuitenkin tarkoitettu sellaiseksi, että hänellä on joku fyysinen ystävä! Ei vain se virtuaalinen kaveri.
– Ajattelin ensin, että internet on hieno juttu. Mutta sillä on sivuvaikutuksia. Voit tulla riippuvaiseksi netistä etkä koskaan tervehdi edes opiskelukaveria samassa luokassa, sanoo konetekniikan opiskelija Noorulhaq Mojadid.
Ravali Vaddady, 31, on koulutukseltaan kaupunkisuunnittelija, mutta ei saa alansa töitä Suomesta ja tähtää nyt pätkätyökokeilujen jälkeen muulle alalle.
– Suomessa on kahdenlaista yksinäisyyttä. Toinen on hyväntyyppistä. Kun vertaan Intiaan: siellä kaikki pistävät nenänsä toisten asioihin, Vaddady kuvailee. Suomessa annetaan tilaa toisille.
Asian kääntöpuoli on se, että suomalaisia ystäviä on vaikea löytää, mikä luo yksinäisyyttä. Vaddady on kyllä ystävystynyt toisten maahanmuuttajien kanssa viiden Suomen vuoden aikana.
– Some on yksi ei-hyvä asia. Facebookissa ja Instassa voin keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tuhansia kilometrejä kaukana. Mutta en keskustele sen ihmisen kanssa, joka on vieressäni, sanoo Vaddady.
– Kaikki haluavat keskustella ”puhelimen sisällä”! Silloin kun vielä kirjoitimme kirjeitä, vastauksen tulo kesti kuukauden – se oli tosi hyvää aikaa, Vaddady naurahtaa.
Intiasta Suomeen muuttanut Ravali Vaddady opiskelee Variassa valmennuskurssilla.
Tunne siitä, että ei kuulu joukkoon
Yksinäisyys ja sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ovat arkisia keskustelunaiheita oppilaitospappi Tiina Kaaresvirralle.
– Yksinäisyyttä on ollut aina, kaikenikäisten keskuudessa. Koronapandemia toi sen tietoisuuteemme: yksi nuorten polvi on käynyt koulua pari vuotta etänä. Nuorille on tosi tärkeää olla toisten nuorten joukossa. He tarvitsevat vertaisia, sillä nuori ihminen kasvaa peilaamalla itseään muihin. Jos vertaiset osallistuvat oppitunnille jollain alustalla, kuten Teamsissa ja muuten verkossa, se on vaikeaa.
– Ammattikoulussa on paljon sen ikäisiä nuoria, että he ovat olleet eristyksissä yläasteella herkässä iässä. On kuitenkin vaikea sanoa, kuinka iso ongelma yksinäisyys on, sillä se ei lue otsassa. Yksinäisyys on tunne siitä, että ei kuulu joukkoon, vaikka hengaisikin mukana kaveriporukassa.
– Nuoret tarvitsevat vertaisia, sillä nuori ihminen kasvaa peilaamalla itseään muihin, sanoo Vantaan seurakuntien oppilaitospappi Tiina Kaaresvirta, joka työskentele Variassa.
Kaaresvirran mukaan tunne voi syntyä ihan koulunvaihdosta ja uudesta ympäristöstä. Toisaalta muutostilanne voi merkitä uutta alkua, kun esimerkiksi yläkouluajan ahdas rooli jää taakse. Samoin sosiaalinen media voi syrjäyttää live-harrastuksista, mutta toisaalta tarjota virkeää sosiaalista elämää. Esimerkiksi Discordissa nuoret perustavat uusia kanavia, ja nettipeleissä hyvinkin ujo nuori voi luoda sosiaalisia kontakteja.
Pandemian jälkimainingeissa Tiina Kaaresvirta havaitsi, että ujoimmat nuoret eivät tiedä, miten tullaan porukkaan, sosiaaliseen tilanteeseen.
– He tarvitsivat apua sanoittamiseen. Kun saa sanottua avauslauseet, jännitys saattaa helpottaa jo siitä.
Yksinäisyyden vähentämisessä pienetkin keinot – tervehtiminen ja ystävällinen sana – ovat arvokkaita. Variassa on myös oivallettu, että tärkeää on tarjota ihmisille jokin syy tulla yhteen. Vaikkapa ilmainen kupillinen kahvia oppituntien lomassa.
Kaupungin oppilaitosnuorisotyöntekijät Erja Forssten ja Jari Vänttinen työskentelevät Breikki-taukotilassa Hiekkaharjun kampuksella. Breikki on auki päivittäin pari tuntia, ja joskus piipahtajia on useita kymmeniä.
Yhteisvastuukeräyksellä apua yksinäisyyteen
Vuonna 2024 kirkon Yhteisvastuukeräys auttaa nuoria, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä ja menettää mahdollisuutensa hyvään elämään Suomessa ja maailmalla.
Kotimaassa tuotot ohjataan HelsinkiMission ja evankelis-luterilaisten seurakuntien kautta yksinäisille nuorille. HelsinkiMissio toteuttaa School to Belong -ohjelmaa, jossa on mukana 108 oppilaitosta. Yhteisvastuukeräys avataan kaikissa seurakunnissa sunnuntaina 4.2.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Rakennusala on muuttunut paljon niistä ajoista, kun aloitin” – rakentaja Mauri Järvinen korjaa Myyrmäen kirkkoa
Hyvä elämäSuojelukohteen peruskorjaus vaatii paljon pähkäilemista, sanoo rakentaja Mauri Järvinen.
