Kakai-poika kotikylässään. Monet Pohjois-Irakin kylät ovat sodan jäljiltä raunioita.
Irakin kristityt ja muslimit kaipaavat muutosta, mutta sanoittavat sen eri tavoin – suomalaista Johanna Lindgreniä motivoi ajatus Jumalan voimasta
Helluntailainen Fida on ainoa suomalainen avustusjärjestö, jolla on oma yksikkönsä Irakissa.
Viime syksynä Erbilin lentokentältä alkoi kuulua räjähdyksiä ja laukauksia. Johanna Lindgren ja hänen naapurinsa säntäsivät kadulle selvittämään, mitä on tapahtunut. Kaikki olivat sitä mieltä, että Isis on hyökännyt lentokentälle.
– Katsoin, että kello on 11 illalla. Hypätään autoon ja ajetaan Iraniin. Ei tässä muuta voi tehdä, Lindgren kertoo.
Lindgren ja hänen perheensä malttoivat hetken. Pian kävi ilmi, että lentokentällä tosiaan räjähtelivät Isiksen ammukset. Kyse oli terroristijärjestöltä takavarikoidusta ammusvarastosta, joka oli räjähtänyt vahingossa.
– Se ei ollut todellinen uhka, mutta tuli siitä sellainen sisäinen sieluntärinä.
Johanna ja hänen miehensä Matti Lindgren työskentelevät helluntailaisen avustusjärjestön Fidan kehitysyhteistyöhankkeessa Pohjois-Irakin kurdialueella. Heidän työpisteensä on Erbilissä, ja toinen fidalainen pariskunta työskentelee Iranin rajan tuntumassa Halabjassa.
Halabjan hankkeessa tuetaan kehitysvammaisia. Vuonna 1988 Irakin entinen presidentti Saddam Hussein teki alueelle taistelukaasuiskun. Irakin ja Iranin sota oli loppusuoralla, ja alue oli Iranin tukemien kurditaistelijoiden hallussa. Kaasuiskun seurauksena alueella syntyy yhä kehitysvammaisia lapsia.
Erbilissä Lindgrenit järjestävät paikallisten kumppaneidensa kanssa opettajakoulutuksia, joihin kutsutaan etenkin alueen uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.
– Isis pyrki eliminoimaan kristityt, kakait, shabakit ja muut ryhmät, jotka eivät ole valtaväestöä. Nyt he ovat palanneet asuinalueilleen, ja me toimimme heidän kylissään oppilaiden ja opettajien parissa.
– Järjestämme muun muassa opettajille koulutusta siitä, miten opetukseen voi sisällyttää arvokasvatusta. Rauhaa, hyväksyntää, anteeksiantoa ja yhdessä elämisen taitoja.
Fida korjautti Niniven laaksossa Isiksen tuhoamia kouluja. Kuvan lapset ovat palanneet kouluun ja saaneet uusia kyniä ja vihkoja.
Kolmen lapsen perhe työskenteli 50 kilometrin päässä rintamalta
Fida on ainoa suomalainen avustusjärjestö, jolla on oma yksikkönsä Irakissa. Heilläkin väkeä on vähän: parhaimmillaan työntekijöitä on ollut kuusi. Johanna Lindgrenin mukaan järjestön filosofiaan ei kuulu, että kohdemaahan rakennettaisiin suuri maatoimisto, josta työtä pyöritetään omin voimin.
Sen sijaan paino on paikallisten järjestöjen tukemisella. Lindgrenit muuttivat tavalliseen erbililäisnaapurustoon. Kaupunginosassa asui vähän aikaa sitten 100 000 pakolaista. Pieniä pakolaisleirejä on kirkkojen pihoilla ja puistoissa, ja asuinalueen laitamilla on pari isompaa.
Monet Lindgrenien järjestämiin koulutuksiin osallistuvista ovat maan sisäisiä pakolaisia.
Kristityt pelkäävät, kuka seuraavaksi kääntyy heitä vastaan. Että kyllä meidät kaikki vielä tapetaan.
– Meillä oli kiva koti. Ainoa haaste asumisessa oli, että sähköä oli tosi huonosti ja vesi saattoi loppua kesken. Muuten yhteisö oli turvallinen ja toimiva.
Lindgren puhuu heidän Irakin-kodistaan menneessä aikamuodossa, koska perhe evakuoitiin Suomeen lokakuussa.
– Lentokentät suljettiin, ja meillä on kolme lasta. Palaamme kentälle ensi vuoden puolella. Tällä välin olemme tehneet alueelle matkoja vuorotellen.
Moni ihmettelee, miten kukaan uskaltaa lähteä kolmen lapsen kanssa töihin sodan runtelemaan Irakiin. Lindgrenin mukaan väkivaltaisuudet eivät ole tulleet heidän työ- tai asuinalueelleen. Kun irakilaiset ja kansainväliset joukot valtasivat Mosulia takaisin Isikseltä, taistelut olivat lähimmillään 50 kilometrin päässä Erbilistä.
Sodan sijaan suurin vaara on liikenne.
– Kurdeja ja irakilaisia kiinnostaa, miksi me olemme tulleet maailman turvallisimmasta ja onnellisimmasta maasta Irakiin. Siihen on kiva sanoa, että uskon, että jolle on paljon annettu, se voi myös antaa. Meillä on yhteinen vastuu ihmiskunnasta.
Kakai-naiset osallistuivat Fidan järjestämään psykososiaalisen tuen ryhmään.
Kristityt riitelevät keskenään ja pelkäävät tappajia
Alkujaan Lindgrenien piti mennä Irakiin syksyllä 2014, mutta matkaan tuli mutka. Kesäkuussa Islamilaiseksi valtioksi itseään nimittävä terroristijärjestö ilmoitti perustaneensa kalifaatin Syyrian Raqqassa. Isis valtasi nopeasti suuria alueita Syyriasta ja Irakista.
Niinpä Lindgrenit menivät ensin vuodeksi Jordaniaan opiskelemaan arabiaa.
– Pärjäämme arabialla jo aika pitkälle. Kurdia rupesimme opiskelemaan, kun muutimme Irakiin, mutta kurdin kielen taitomme ei ole vielä samalla tasolla, Lindgren kertoo.
– Pyrin aloittamaan keskustelut sillä vähäisellä kurdilla, mitä osaan, ja pyydän anteeksi, etten osaa enempää. Sitten kysyn, olisiko mahdollista puhua arabiaa tai englantia.
Kurdeja ja irakilaisia kiinnostaa, miksi me olemme tulleet maailman turvallisimmasta ja onnellisimmasta maasta Irakiin.
Erbilin asukkaat suhtautuvat Euroopasta tulleisiin helluntailaiskristittyihin myönteisesti. Kaupungissa on myös kansainväliseen Assemblies of God -järjestöön kuuluva evankelinen seurakunta.
– Paikalliset kristityt suhtautuvat meihin erittäin positiivisesti. He kokevat olevansa tosi yksin. He sanovat, että vaikka ette mitään tekisi, se on jo paljon, että olette täällä.
Irakissa eri uskonryhmät ovat tuon tuosta toistensa kurkussa, mutta myös uskontojen sisällä on konflikteja. Vanhojen kirkkokuntien ja evankelisten välillä on ristiriitoja.
Irakin kristittyjä yhdistää pelko.
– Kristityt pelkäävät, kuka seuraavaksi kääntyy heitä vastaan. Se kuuluu arkipuheessa. Että jos ei tämä ryhmä niin sitten tuo, tai jos ei tuo niin sitten se. Että kyllä meidät kaikki vielä tapetaan.
Moni kristitty haluaisi lähteä maasta, mutta se on vaikeaa. Lindgren painottaa, että vaikka heidän elämänsä maassa on turvallista, heidän tilannettaan ei voi verrata paikallisten tilanteeseen.
– Me olemme maassa Euroopan passilla ja meillä on tukenamme eurooppalaiset lähetystöt. Meillä on aivan eri mahdollisuudet viedä lapsemme turvaan tarpeen vaatiessa. Irakilaisille ainut mahdollisuus on lähteä maasta pakolaisena pelon kanssa.
Aseelliset ryhmät kukistuvat, mutta konflikti jatkuu
Kun Lindgrenit muuttivat Irakiin, paikallisilla oli yksi suuri odotus: milloin Mosul vallataan takaisin Isikseltä. Mosul on Irakin toiseksi suurin kaupunki, ja Isis valloitti sen vuonna 2014.
– Ihmisille syntyi jonkinlainen illuusio, että kun Mosul on vallattu takaisin, Irakiin tulee jokin mieletön rauhanaika, Johanna Lindgren muistelee.
Kun Mosulin takaisinvaltaus alkoi vuonna 2016, Lindgren tajusi, että ei se mene niin.
– Kun yksi aseellinen ryhmä on kukistettu, seuraava nousee jo. Sitä luuli, että jokin muuttuisi, mutta käytännössä muuttui vain konfliktin nimi.
Lindgrenin mukaan irakilaiset haluavat muutosta. Kristityt sanovat odottavansa, että pimeyden tilalle tulee valo. Muslimit sanovat haluavansa nähdä, että Irakin lapsilla on hyvä koulutus ja että seuraava sukupolvi kasvaa rakastamaan rauhaa.
– Paikallisten palo inspiroi minua. Kristityt, muslimit ja muut sanoittavat sitä vain eri tavalla.
Lindgreniä itseään motivoi ajatus Jumalan muuttavasta voimasta.
– Epätoivon tilalle tulee toivo, sodan tilalle rauha, anteeksiantamattomuuden tilalle sovinto, epäoikeudenmukaisuuden tilalle oikeudenmukaisuus, julmuuden tilalle lempeys ja koston tilalle armo, Lindgren sanoo.
– Samankaltainen muutos motivoi myös meidän ei-kristillisiä yhteistyökumppaneitamme. Mutta näen, että meillä ihmisinä on vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Kun annamme ne yliluonnollisen Jumalan siunattavaksi, apumme on moninkertainen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paavi Franciscus matkustaa Irakiin tuomaan lohtua ja sanomaa veljeydestä – matka on paavin ensimmäinen korona-aikana
AjankohtaistaPaavi vierailee alueella, jonne Isisiä paenneet kristityt ovat vähitellen palanneet. Hän tapaa poliittisia johtajia ja suurajatolla Ali al-Sistanin.
.jpg)
