Isis lähti, pelko jäi – Irakin kristityt pelkäävät yhä kotiinpaluuta
Irakilaismiehet kokoontuvat samaan kahvilaan läiskimään korttia. He ovat kaikki kotoisin Batnayan kaupungista, jonka Isis tuhosi.

Irakilaismiehet kokoontuvat samaan kahvilaan läiskimään korttia. He ovat kaikki kotoisin Batnayan kaupungista, jonka Isis tuhosi.

Isis lähti, pelko jäi – Irakin kristityt pelkäävät yhä kotiinpaluuta

Isis tuhosi Khaleel Paton ja Elishwa Coson kotikylän, eikä perhe halua palata takaisin. Irakin kristittyjen määrä on vähentynyt rankasti viime vuosina.

Tarjoilija kantaa vauhdikkaasti turkkilaista teetä kortteja läiskiville miehille. Televisioruudulla pauhaa jalkapallo-ottelu.

Vaikka ollaan Istanbulissa, kahvila on täynnä irakilaisia. Kahvilassa kaikuu Irakin arabian murre. Teepuutarha-nimistä kahvilaa kutsutaan nykyisin nimellä Irak, sillä noin 90 prosenttia asiakkaista on irakilaisia.

Kahvilassa istuvia miehiä yhdistää se, että he ovat joutuneet pakenemaan Irakin levottomuuksia. Iso osa heistä on Isisiä paenneita kristittyjä.

– Olemme kaikki saman Batnayan kaupungin asukkaita, jotka ovat nyt päätyneet tänne, kertoo yhdessä pöydässä korttia pelaava irakilaismies Khaleel Pato.

Vielä muutama vuosi sitten Paton ja hänen vaimonsa Elishwa Coson elämä oli hyvin erilaista. He asuivat Batnayassa, jossa he omistivat talon ja maata. Kaupungin perheet olivat varakkaita ja suhteet tiiviitä.

– Tulimme toimeen, vaikka vain minä kävin töissä, sanoo Pato.

Käänny islamiin tai kuole

Khaleet Pato ja Elishwa Coso.

Khaleet Pato ja Elishwa Coso.

Tilanne muuttui vuonna 2014, kun äärijärjestö Isis alkoi edetä kohti Batnayaa. Isis valtasi kristittyjen kyliä ja tarjosi heille vaihtoehdoksi joko kääntymistä islamiin tai kuolemaa. Järjestö tuhosi rakennuksia ja kirkkoja.

– Kuulimme ensin, että ihmiset alkoivat merkitä kristittyjen taloja kirjaimilla Mosulissa, mikä pelästytti meidät, Coso kertoo.

Isisin lähestyessä kylää perhe päätti paeta.

– Kylämme on kuuluisa kauniista naisista, joten pelkäsimme, että Isis tulisi ja kidnappaisi myös meidän naisiamme orjiksi, Pato kertoo.

Perhe pakeni Turkkiin ja asettui asumaan Istanbuliin Kurtuluşiin, joka on tunnettu monien Istanbulin vähemmistöjen kaupunginosana. Alueelta löytyi omia maanmiehiä ja kirkkoja.

Irak on eräs niistä maista, joissa kristinuskoa on harjoitettu pisimpään.

Vuosituhansia maassa eläneet kristityt ovat kuitenkin viime vuosina jättämään kotimaansa vainon ja levottomuuksien vuoksi. Irakin kristittyjen määrän arvioidaan vähentyneen viime vuosina jopa 1,5 miljoonasta vain 200 000:een.

Jo ennen Isisiä monet kristityistä joutuivat ääri-islamistien ryhmien vainoamiksi. Kirkkoihin tehtiin pommi-iskuja ja kristittyjä vastaan hyökättiin, erityisesti vuoden 2003 Irakin sodan jälkeen.

Kuulimme ensin, että ihmiset alkoivat merkitä kristittyjen taloja kirjaimilla Mosulissa.

– Elishwa Coso

Elishwa Coson sisar Ikhlas Sliwa Hormiz kertoo, että pääkaupunki Bagdadissa elämä oli jo ennen Isisiä vaikeaa. Hormizin perhettä uhkailtiin, koska hänen sukulaisensa teki töitä alkoholikaupassa.

– Bagdadissa kristittyjä kidnapattiin ja tapettiin. Parturina työskennellyt naapurimme kidnapattiin, koska hänen perheensä tiedettiin olevan varakas.

Hormiz on joutunut jättämään kotinsa jo kahdesti. Ensin hän muutti Batnayaan, sillä hänen miehensä joutui uhkailluksi pääkaupungissa. Tämä oli työskennellyt Yhdysvaltojen joukoille Irakin sodan aikaan.

Batnayasta Hormiz joutui pakenemaan Turkkiin Isisin takia vuonna 2014.

Kristittyjä saapuu yhä Istanbuliin

Viikko ennen pääsiäistä Khaleel Paton ja Elishwa Cosonin kodissa tuoksuvat leivonnaiset. Perhe valmistaa kodissaan perinteisiä klecha-nimisiä keksejä, joita tarjoillaan Irakissa aina erilaisten juhlien aikana.

Kodin seinille on ripustettu lasten ja katolilaisten pyhimysten kuvia. Televisiosta kaikuu arabiankielinen televisio-ohjelma.

Perhe on joutunut rakentamaan uuden elämän Istanbulissa. Se muodostuu kirkosta, muista irakilaisista pakolaisista ja omien perinteiden ylläpidosta kaukana kotoa.

Toivon, että välittäisit viestin Eurooppaan, että he osoittaisivat armoa meille pakolaisille.

– Khaleel Pato

Perheen luona on vierailulla perheen ystävä Yako Hanna. Myös hän on Irakista paennut kristitty.

Viime vuoden joulukuussa maailman mediassa kerrottiin ilouutisia Mosulista, kun kaupungin kristityt pääsivät juhlimaan ensimmäisen kerran joulua.

– Vaikka Isis on nyt ajettu pois, monet kristityt pelkäävät kotiinpaluuta. Itse asiassa heitä saapuu yhä Istanbuliin, Hanna sanoo.

Myöskään Pato ja Coso eivät halua palata takaisin kyläänsä. Entinen rakas kotipaikka on on Isisin jäljiltä aavemainen.

– Kylässä ei ole teitä, sairaaloita, kirkkoja, ei mitään. Palaaminen on mahdotonta, Pato sanoo.

Batnayan ja muiden irakilaiskylien ja -kaupunkien jälleenrakennus takkuaa rahapulan, välinpitämättömyyden ja korruption takia.

Elishwa Coso, hänen sisarensa Ilhlas Sliwa Hormiz ja miehensä Khaleel Pato valmistavat perinteistä pääsiäisherkkua klechaa.

Elishwa Coso, hänen sisarensa Ilhlas Sliwa Hormiz ja miehensä Khaleel Pato valmistavat perinteistä pääsiäisherkkua klechaa.

Turkissa on neljä miljoonaa pakolaista

Irakissa on edelleen suuria eri väestöryhmien välisiä jännitteitä. Monet kristityt pelkäävät uhkailua ja syrjintää, sillä kristittyjen entisissä kylissä vartioi niin sunni-, shiia- kuin kurdimilitioita.

– Kotikaupunkimme ei ole enää sama kuin ennen. Suurin osa kylän entisistä asukkaista on paennut ulkomaille, Hanna sanoo.

Irakilaisten kristittyjen joukko on yksi monista Turkin pakolaisryhmistä. Maa on vastaanottanut yli neljä miljoonaa pakolaista, mikä on ruuhkauttanut turvapaikkajärjestelmän.

Turkki ja EU solmivat pakolaissopimuksen vuonna 2016. Siinä EU lupasi antaa Turkille rahaa vastineena pakolaisista, jotka palautetaan EU-alueelta Turkkiin. Avusta huolimatta moni pakolainen elää Turkissa oman onnensa nojassa.

– Turvapaikan hakeminen Euroopasta on täältä käsin lähes mahdotonta. Prosessi on täysin pysähdyksissä ja ruuhkautunut, Khaleel Pato sanoo.

Hänen perheensä ei ole saanut mitään apua kansainvälisiltä järjestöiltä.

– Toivon, että välittäisit viestin Eurooppaan, että he osoittaisivat armoa meille pakolaisille. Emme voi palata kotiin ja tarvitsemme apua.

Perhe elää pääosin säästöillään, jotka alkavat olla lopussa. Lisäksi Paton sairastelun takia perheellä on yhä enemmän vaikeuksia.

– Pyysimme eräältä järjestöltä apua, mutta he sanoivat, että koska meillä on sukulaisia, emmekä ole vammautuneita, emme tarvitse apua, sanoo Pato.

He toivovat voivansa asettua asumaan Australiassa asuvien lapsiensa luokse.

Haastattelun lopuksi keksit otetaan pois uunista. Perhe kokoontuu teekuppien ääreen juttelemaan ja vitsailemaan. Tulevaisuus kuitenkin huolettaa.

– Me irakilaiset näytämme iloisilta, mutta kannamme suuria varjoja sisällämme. Yritämme jatkaa illuusiota normaalista elämästä niin hyvin kuin voimme, sanoo Hanna.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi