– Vika ei olekaan itsessä vaan siinä, että ei ole saanut sitä, mitä olisi tarvinnut, Saara Kinnunen sanoo.
Isän kaipuu näkyy itsearvostuksen puutteena
Sosiaalipsykologi Saara Kinnunen on tavannut monia, joihin ankara, etäinen tai puuttuva isä vaikuttaa vielä aikuisenakin.
Idea Isän kaipuu -kirjan kirjoittamiseen tuli terapiatyöstä. Sosiaalipsykologi Saara Kinnunen toimi 25 vuotta perheasiankeskuksessa Vaasassa perheneuvojana. Hän jäi eläkkeelle viime keväänä.
– Useilla asiakkailla oli haavoittumista isä-suhteessa, joko isän puute tai isä ei koskaan hyväksynyt tai isä oli kohtuuttoman ankara. Isättömyys vaikuttaa ilman muuta minäkuvaan.
Isän kaipuu näyttäytyy esimerkiksi jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena. Jokainen kaipaa yhteyttä ja kokemusta siitä, että on arvokas.
– Terapiassa on aina riemastuttavaa, kun omalle pahalle ololle löytyy syy. Vika ei olekaan itsessä vaan siinä, että ei ole saanut sitä, mitä olisi tarvinnut, Kinnunen selittää.
Kinnunen olisi halunnut kirjan alaotsikoksi "mielen sovinto suhteessa isään" tarkoittaen sitä, että vaikka ei konkreettisesti pääsisi sovintoon isän kanssa, niin on hyvä, että pääsee sovintoon oman vaille jäämisensä kanssa.
Tiedostamattomat päätökset ohjaavat
Tyttärelle isä on peili, josta peilataan, onko rakastettava ja ihailtava. Jos peili näyttää sitä, ettei sinusta ole mihinkään, tytär ei opi luottamaan itseensä.
– Toisilla se johtaa siihen, että ruvetaan testaamaan omaa kelpaavuutta. Esimerkkinä tästä ovat nuorten varhaiset seksisuhteet ja voi olla, että kelpaavuutta pitää testata monilla kumppaneilla. Toisille tytöille voi jäädä alemmuuden tunne. Ei luota itseensä vaan vähättelee, vaikka kumppani sanoisi, että olet haluttava, ihana ja kaunis, Kinnunen kertoo.
– Tai jos isä on ollut pettäjä, nainen voi suhtautua kaikkiin miehiin varauksella. Jos isä voi tehdä niin, miksi eivät nämä, jotka ovat paljon vieraampia?
Jos isä on ollut pettäjä, nainen voi suhtautua kaikkiin miehiin varauksella.
Lapsi voi kehittää selviytymisstrategioita ja tehdä tiedostamattomia päätöksiä, jos isäsuhde on haavoittunut. Esimerkiksi, että miehet ovat sikoja tai älä vain avaudu kenellekään.
– Terapiatilanteessa usein yllätytään siitä, että elämää onkin ohjannut joku tiedostamaton periaate. Sen juuret voivat olla siinä, että isä on ollut torjuva, hylkäävä tai vähättelevä, sanoo Kinnunen.
Pojan omanarvontuntoon taas vaikuttaa Kinnusen mukaan se, huomioiko isä. Poika samaistuu isään.
– Pieni poikahan ihailee isää, ja se vaikuttaa hänen käsitykseensä itsestään. Ja jos tämä ihailtava isä on kiinnostunut pojastaan ja heillä on yhteisiä juttuja, se vahvistaa pojan itseluottamusta.
Jos ei ole saanut isän arvostusta, vahva lapsi voi jo pienenä päättää, että vielä minä näytän. Hänestä tulee suorittaja.
– Suorittamista arvostetaan hirveän paljon, mutta jos motiivina on yritys kelvata jollekin, niin silloinhan työstä puuttuu ilo, sanoo Kinnunen.
Kivulle ja surulle annetaan tilaa
Traumaterapiassa käsitellään ja kohdataan trauma. Isän kaipuussa se on tullut vaille jäämisestä.
– Terapiassa surulle ja kiukulle annetaan tilaa ja rakennetaan oikein leiri kivun kellariin. Siinä voidaan kohdata kaikki kipu, jolle lapsuudessa ei ollut nimeä. Lapsihan pitää luonnollisena sitä ympäristöä, jossa elää.
Kiukun ja surun jälkeen tullaan tienhaaraan, jossa mietitään, kantaako kipua ja katkeruutta loppuelämän vai antaako anteeksi.
– Anteeksiantamiseen ei ikinä pidä kiiruhtaa liian aikaisin, vaan vasta sen jälkeen, kun on kohdannut kivun ja nimennyt tunteet ja ymmärtää, mitä antaa anteeksi, Kinnunen toteaa.
Anteeksiantamiseen ei ikinä pidä kiiruhtaa liian aikaisin.
Kinnunen huomasi työssään, että monilla aukeaa aika helposti ymmärtämisen kanava: ymmärrän isää, eihän hänellä itselläänkään ollut isää.
– Mutta tämä ymmärtäjä pannaan aluksi sivuun. Kysymys on sinusta. Se vaille jäänyt pieni lapsi vain koko ajan huolehtii siitä, että isää ymmärretään. Lapsuuden ympäristökin on voinut olla sellainen, jossa isää on ymmärretty tai jopa vaadittu ymmärtämään, kun "isällä on sitä ja tätä". Oma vaille jääminen ja isän tilanne pidetään erillään. Kun ihminen on loppujen lopuksi käynyt läpi anteeksiantamisen prosessin, sitten vasta tulee tilaa ymmärtämiselle.
Kinnunen on auttanut löytämään ja nimeämään tunteita mielikuvien ja valokuvien avulla.
– Esimerkiksi, kun katsot itseäsi kymmenvuotiaana jalkapallokentällä ja muiden isät ovat kentän laidalla katsomassa, mutta sinun isäsi ei ole. Mitä tunteita se sinussa herättää?
Mikä on ihminen? -luentosarja: Isän kaipuu to 16.2. klo 18.30 Hämeenkylän kirkolla. Vieraana vuoden 2016 kristillisen kirjan kirjoittaja Saara Kinnunen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uusi sivusto tuo isyyttä näkyväksi – ”On yhteiskunnallisestikin tärkeää, että isät ovat perheen arjessa mukana”
Ajankohtaista AjankohtaistaIsille.info kertoo, mistä isä saa tukea. Esille nostetaan arjen isyyttä.
