– Onni onnettomuudessa on, että olen perusmyönteinen ihminen, sanoo Matti Piirainen.
Kukaan ei tiedä, miksi Matti Piirainen yhtäkkiä sokeutui – näön lähteminen ei kuitenkaan merkinnyt kaiken loppua
Matti Piirainen pyytää kaupasta apua ostosten keräämiseen, lenkkeilee kiertämällä tonttiaan ja auttaa muita näkövammaisia.
Monenlaisia töitä tehnyt nelikymppinen merkonomi Matti Piirainen halusi vaihtaa ammattia. Hän opiskeli lähihoitajaksi.
Ennen viimeistä harjoitteluaan hän huomasi, että näkökyvyssä oli jotain pielessä. Silmälääkäri lähetti hänet silmäklinikalle. Kyse oli jostain vakavasta. Suonensisäinen kortisonihoito ei auttanut.
– Muutuin norminäkevästä sokeaksi kahdessa kuukaudessa. Useimmilla tilanne etenee hitaammin. Näen vain hahmoja, tarkkaa näköä ei ole. Se, miksi minulle ylipäätään kävi näin, on mysteeri.
Kun Piirainen viisi vuotta sitten kuuli tilanteestaan, hän purskahti itkuun.
– Lääkäri kysyi, tarvitsenko psykologin apua, ja vastasin, että ehdottomasti kyllä. Ammattilaisten kanssa on helppo toimia, he tietävät mitä tekevät.
Pistekirjoituksen oppi opettelemalla
Matti Piirainen hakeutui saman tien Keskuspuiston ammattiopistoon opiskelemaan pistekirjoituksen perusteita, näkövammaisena liikkumista ja tietokoneohjelmia. Näkövammainen pystyy käyttämään tietokonettaan äänisovellusten avulla.
– Olen aina tykännyt tietotekniikasta, mutta tällä näkökyvyllä jotkut asiat eivät onnistu. En pysty käyttämään netissä toimivia pankkipalveluita enkä muitakaan palveluja, jotka vaativat tunnistautumista.
Piirainen kävi myös Näkö menee – mitä jää? -kurssin.
– Palvelujärjestelmän lisäksi on ollut tärkeää oppia vertaistukeen liittyviä asioita. Olen löytänyt vapaaehtoistehtävän näkövammaisten Juttupuhelimessa.
Yksin en lähde kävelemään pitkälle, vaan kierrän kotitalon tonttia puolitoista tuntia kerrallaan.
Matti Piirainen
Ihmiset auttavat pyytämättäkin
Matti Piirainen vaikuttaa olevan sinut elämäntilanteensa kanssa.
– Otin heti käyttöön valkoisen kepin. Kun ihmiset näkevät sen, he auttavat usein pyytämättäkin.
Henkilökohtainen avustaja oli tarpeen silloin, kun putkiremontin takia oli asuttava poissa tutusta kodista.
– Vaikka sokeutuminen on henkilökohtaisen elämäni suuri tragedia, onni onnettomuudessa on, että olen perusmyönteinen ihminen. En ajattele sitä, mitä en voi tehdä, vaan mitä voin, sanoo Piirainen.
Nykyään hän asuu ja elää omatoimisesti.
– Lähikauppa on kahden korttelin päässä, käyn siellä kerran viikossa. Soitan sinne etukäteen, ja saan jonkun poimimaan tavarat minulle.
Päiviin kuuluvat entiset harrastukset: musiikin kuunteleminen, kirjoittaminen ja liikunta.
– Yksin en lähde kävelemään pitkälle, vaan kierrän kotitalon tonttia puolitoista tuntia kerrallaan. Saan siinäkin ulkoilmaa – maisemistahan ei ole minulle niin väliä.
Näkö menee – mitä jää? vertaiskurssi sinulle, joka olet hiljattain menettänyt näkösi tai jonka näkö on voimakkaasti heikentynyt, torstaisin 7.2.–21.3. klo 10–11.30 sekä lounas Matteuksenkirkolla, Turunlinnantie 3. Ilmoittautumiset 4.2. mennessä marjaleena.kallio@evl.fi, p. 09 2340 2549 tai terhi.suonsivu@evl.fi, p. 050 381 8758. Helsingin ja Vantaan seurakunnat järjestävät kurssin yhteistyössä HUS:n silmäklinikan ja Näkövammaisten liiton kanssa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lavalla mies, keppi ja mikki – sokea koomikko Tommi Vänni pyrkii murtamaan stereotyyppistä kuvaa vammaisista
Hyvä elämäStand up -koomikko kertoo huumorilla höystettyjä tarinoita arjestaan näkövammaisena.
