null Sup-lautailu yksin olisi näkövammaiselle vaarallista, mutta ”oppaan kanssa se sujui hyvin”, kertoo Ilkka Väisänen

Vilkkaiden katujen liikennevaloissa on ääniopaste, joka on ehdottoman tärkeä näkövammaiselle Ilkka Väisäselle.

Vilkkaiden katujen liikennevaloissa on ääniopaste, joka on ehdottoman tärkeä näkövammaiselle Ilkka Väisäselle.

Hyvä elämä

Sup-lautailu yksin olisi näkövammaiselle vaarallista, mutta ”oppaan kanssa se sujui hyvin”, kertoo Ilkka Väisänen

Vapaaehtoisten startti-illassa haetaan kertaluonteisia oppaita näkövammaisille vaikkapa retkelle tai juhliin.

Helsinkiläinen Ilkka Väisänen on melkein sokea, sillä verkkokalvon rappeuma on pikkuhiljaa vienyt näön. Väisänen työskentelee tiedottajana Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:ssä. Valkoinen keppi ulkona liikkuessa ja ruudunlukuohjelma tietokoneella töitä tehdessä ovat hänen tärkeitä työkalujaan.

Väisäsellä on kokemusta myös retkistä yhdessä avustajan kanssa.

– Olen käynyt kokeilemassa sup-lautailua. Opas liikkui omalla laudallaan ja antoi minulle sanallisia ohjeita. Yksin en uskaltaisi lähteä sellaiselle retkelle, mutta oppaan kanssa se sujui hyvin, hän sanoo.

Toisinaan Väisänen käy pyörälenkeillä omalla tandempyörällään avustajan kanssa.

– Yleensä meidän tapahtumissa vapaaehtoisen ei kuitenkaan tarvitse osata sup-lautailua tai tandemia! Useimmiten he opastavat ihan tavallisilla reiteillä.

Mitä oppaalta edellytetään?

– Tärkein periaate on se, että opas menee edellä joka paikkaan. Näkövammainen pitää kiinni hänen kyynärtaipeestaan ja tulee puoli askelta perässä.

– Kun mennään sisätilaan tai tullaan ulos, on hyvä kertoa ovista, rapuista ja tasoeroista. Esimerkiksi näin: ”Kohta alkavat raput, ne lähtevät alaspäin.”

Luontoretket ovat kimurantteja, kun suoran asvaltin sijasta jalan alla on epätasaista maastoa, jossa voi kompastua. Kun opas kertoo juurista ja mättäistä, Väisänen pystyy keskittymään ympäröivään luontoon.

Ilkka Väisänen työskentelee tiedottajana Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:ssä.

Ilkka Väisänen työskentelee tiedottajana Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:ssä.

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry (HUN) tekee monenlaista yhteistyötä Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien näkövammaistyön kanssa. Keväällä järjestetään uusien vapaaehtoisten infoillat Näkövammaisten liiton toimintakeskus Iiriksessä Itäkeskuksessa.

– Startti-iltaan voi tulla kuulostelemaan ja katsomaan, olisiko tämä minun juttuni. Ilta ei vielä sido mihinkään, kannustaa Helsingin seurakuntien näkövammaistyön diakoni Marja Leena Kallio.

Seurakunnat tarjoavat näkövammaisille muun muassa retkiä ja leirejä. Mukana on paljon ikäihmisiä. Moni on ollut näkevä koko ikänsä, mutta vanhemmiten silmäsairaus aiheuttaa näkövamman.

Kallio kuvailee tyypillistä tilannetta: kun asuu itsekseen, palvelut tulevat kotiin, mutta kukaan ei ehdi lähteä ulkoilemaan. Yksin tuntuu epävarmalta ja turvattomalta lähteä liikenteeseen.

Retkillä jokainen näkövammainen tarvitsee oman oppaan, olipa tämä sitten henkilökohtainen avustaja, sukulainen, kaveri tai vapaaehtoinen avustaja, Kallio sanoo.

– Nyt haemme kertaluonteisia avustajia retkille, tapahtumiin, juhliin, kerhoihin, museokäynneille ja liikuntatapahtumiin. Tarvitaan myös lisää ulkoilukavereita. Moni on kysynyt kaveria, joka voisi lähteä vaikka kerran viikossa yhdessä kävelylle.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.