Sup-lautailu yksin olisi näkövammaiselle vaarallista, mutta ”oppaan kanssa se sujui hyvin”, kertoo Ilkka Väisänen
Vapaaehtoisten startti-illassa haetaan kertaluonteisia oppaita näkövammaisille vaikkapa retkelle tai juhliin.
Helsinkiläinen Ilkka Väisänen on melkein sokea, sillä verkkokalvon rappeuma on pikkuhiljaa vienyt näön. Väisänen työskentelee tiedottajana Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:ssä. Valkoinen keppi ulkona liikkuessa ja ruudunlukuohjelma tietokoneella töitä tehdessä ovat hänen tärkeitä työkalujaan.
Väisäsellä on kokemusta myös retkistä yhdessä avustajan kanssa.
– Olen käynyt kokeilemassa sup-lautailua. Opas liikkui omalla laudallaan ja antoi minulle sanallisia ohjeita. Yksin en uskaltaisi lähteä sellaiselle retkelle, mutta oppaan kanssa se sujui hyvin, hän sanoo.
Toisinaan Väisänen käy pyörälenkeillä omalla tandempyörällään avustajan kanssa.
– Yleensä meidän tapahtumissa vapaaehtoisen ei kuitenkaan tarvitse osata sup-lautailua tai tandemia! Useimmiten he opastavat ihan tavallisilla reiteillä.
Mitä oppaalta edellytetään?
– Tärkein periaate on se, että opas menee edellä joka paikkaan. Näkövammainen pitää kiinni hänen kyynärtaipeestaan ja tulee puoli askelta perässä.
– Kun mennään sisätilaan tai tullaan ulos, on hyvä kertoa ovista, rapuista ja tasoeroista. Esimerkiksi näin: ”Kohta alkavat raput, ne lähtevät alaspäin.”
Luontoretket ovat kimurantteja, kun suoran asvaltin sijasta jalan alla on epätasaista maastoa, jossa voi kompastua. Kun opas kertoo juurista ja mättäistä, Väisänen pystyy keskittymään ympäröivään luontoon.
Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry (HUN) tekee monenlaista yhteistyötä Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien näkövammaistyön kanssa. Keväällä järjestetään uusien vapaaehtoisten infoillat Näkövammaisten liiton toimintakeskus Iiriksessä Itäkeskuksessa.
– Startti-iltaan voi tulla kuulostelemaan ja katsomaan, olisiko tämä minun juttuni. Ilta ei vielä sido mihinkään, kannustaa Helsingin seurakuntien näkövammaistyön diakoni Marja Leena Kallio.
Seurakunnat tarjoavat näkövammaisille muun muassa retkiä ja leirejä. Mukana on paljon ikäihmisiä. Moni on ollut näkevä koko ikänsä, mutta vanhemmiten silmäsairaus aiheuttaa näkövamman.
Kallio kuvailee tyypillistä tilannetta: kun asuu itsekseen, palvelut tulevat kotiin, mutta kukaan ei ehdi lähteä ulkoilemaan. Yksin tuntuu epävarmalta ja turvattomalta lähteä liikenteeseen.
Retkillä jokainen näkövammainen tarvitsee oman oppaan, olipa tämä sitten henkilökohtainen avustaja, sukulainen, kaveri tai vapaaehtoinen avustaja, Kallio sanoo.
– Nyt haemme kertaluonteisia avustajia retkille, tapahtumiin, juhliin, kerhoihin, museokäynneille ja liikuntatapahtumiin. Tarvitaan myös lisää ulkoilukavereita. Moni on kysynyt kaveria, joka voisi lähteä vaikka kerran viikossa yhdessä kävelylle.
Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakunnat toimivat yhteistyössä
Opastoiminnan startti-illat Iiris-keskuksessa, Marjaniementie 74, to 23.3. ja ti 11.4. Ilmoittaudu mukaan 20.3. mennessä: marjaleena.kallio@evl.fi tai 050 380 0947.
Katso lisätietoa Helsingin seurakuntien näkövammaistyöstä täältä.
Lisätietoa Vantaan seurakuntien näkövammaistyöstä täältä.
Lisätietoa Espoon seurakuntien näkövammaistyöstä täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lavalla mies, keppi ja mikki – sokea koomikko Tommi Vänni pyrkii murtamaan stereotyyppistä kuvaa vammaisista
Hyvä elämäStand up -koomikko kertoo huumorilla höystettyjä tarinoita arjestaan näkövammaisena.