Jenni Lares kävi eläytymässä keskiajan tunnelmaan Vantaan Pyhän Laurin kirkon ympäristössä.
Jumalanpalveluksen jälkeen juotiin ennen kirkkokaljat ja matkalaiset jäivät yöksi tavernaan – Helsingan keskiaikapäivä herättää historian henkiin
Helsingin pitäjän kirkonkylä oli keskiajalla tärkeä solmukohta, jossa syötiin, juotiin ja yövyttiin. Kirkonkylässä toimi peräti kuusi krouvia.
Helsingin pitäjän kirkonkylä sijaitsi 1500-luvun puolivälissä teiden risteyksessä. Paikka oli tärkeä ja vilkas solmukohta. Helsingin pitäjässä oli kaikkiaan 19 krouvia, ja kuusi niistä sijaitsi kirkonkylässä.
– Täällä oli hyvä pitää taukoa ja pyörittää myös tavernabisnestä. Kirkonkylän krouvien omistajat olivat rikkaita talonpoikaispurjehtijoita, jotka hoitivat Tallinnan purjehdusmatkoja, kertoo filosofian tohtori Jenni Lares, joka on tutkinut kestikievareiden historiaa.
– Voi olla, että nämä rikkaat talonpojat eivät ole itse hommaa hoitaneet, vaikka he olivat krouvi-oikeuksien omistajia. Heillä on todennäköisesti ollut vaimo tai joku sukulaisnainen, joka on käytännössä hoitanut ateria- ja majoitusasiat.
Lares työskentelee Tampereen yliopistossa. Hän tulee Helsingan keskiaikapäiville luennoimaan aiheesta Tavernat ja krouvit keskiajan Suomessa.
– Minulla on taustaa roolipeleistä. Taverna on niissä perinteinen kohtaamispaikka, josta peli alkaa ja tehtävät jaetaan. Siitä lähti kiinnostus tavernojen historiaan, että miten ne ovat oikeasti toimineet, Lares kertoo.
Kievarit kertovat ympäröivästä yhteiskunnasta
Jenni Lares teki kandidaatintyönsä kestikievarin lainsäädännöstä 1500–1600-luvuilla, ja siitä hän vain innostui. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee Alkoholinkäytön sosiaalisia merkityksiä 1600-luvun länsisuomalaisessa maaseutuyhteisössä.
– Kun tutustuin historiallisiin kievareihin, huomasin, kuinka monipuolinen aihe se on, ja kuinka paljon ne kertovat ympäröivästä yhteiskunnasta.
Toisaalta hän huomasi myös sen, kuinka vähän kievareita on maassamme tutkittu.
– Kestikievarit ovat jääneet sivulauseiksi tie- ja tieliikennehistoriassa, vaikka tietysti on ollut tärkeää, missä ihmiset silloin matkustaessaan yöpyivät, mistä saivat ruokaa ja miten he kohtasivat toisia ihmisiä tai miten he istuivat juomassa olutta kavereiden kanssa työpäivän jälkeen.
Entisaikoina ihmisten matkat suuntautuivat markkinoille, sotaan, linnaan ja sukulaisten luokse.
Keskiajan tavernoista puhuessaan Jenni Lares käyttää eri nimiä. Hän kertoo, että taverna-sana tulee antiikin roomalaisilta. Alun perin taverna tarkoitti joko ravintola- tai juomapaikkaa tai puotia. Sieltä sana on levinnyt keskiajalla Pohjois-Eurooppaan.
– Ruotsin maanlaissa 1300-luvulla puhutaan tavernoista. Sen rinnalle alkaa tulla muitakin sanoja, esimerkiksi krouvi, joka on aluksi saksan kielessä tarkoittanut ruukkua. Juomaseuran paikkana taverna on tullut myös suomen kieleen.
– 1500-luvulla yleistyi nimi kestikievari, joka tulee lainsäädännöstä. Juomis- ja anniskelupaikkojen lainsäädäntö muuttui ja uusi lainsäädäntö alkoi suosia kestikievari-nimeä, joka jäi lopulta vuosisadoiksi käyttöön, Lares kertoo.
1600-luvun teksteistä Lares on löytänyt, että suomeksi puhuttiin myös kapakasta, joka on slaavilaina. Sekin on hänen mukaansa vuosisatoja vanha termi.
– Tavernoille löytyy monia nimiä, ja eri aikoina niillä tarkoitetaan vähän eri asioita tai niitä voidaan yhtä hyvin käyttää synonyymisesti, mikä tekee välillä tutkijan työstä haasteellista.
1400-luvun laissa oli määrätty, että palveluita tarjoavia kievareita pitää olla 14 kilometrin välein.
Se on selvinnyt, että tavernat olivat lainmukaisia paikkoja, jotka tarjosivat tiellä kulkeville matkantekijöille ruokaa ja juomaa sekä yösijan. Krouvit olivat enemmän oluen myyntiin ja seurusteluun keskittyneitä paikkoja.
– Keskiajalla oli kaksi järjestelmää. Toinen oli virallinen tavernajärjestelmä, toinen yksityiset krouvit. Mutta käytännössä ne tuntuvat aika lailla sekoittuvan. Ne olivat kuitenkin hyvin samantyyppisiä laitoksia, sanoo Lares.
Keskiajalla pyhiinvaeltajia autettiin matkan teossa. Siitä oli auttajan omakin autuus kiinni.
Ketään ei jätetty nälissään ulos
Yleisillä teillä liikkui keskiajalla kauppamatkustajia, sotilaita ja pyhiinvaeltajia. Jenni Lareksen mukaan tavernoissa matkustajan aterian piti olla samaa, joka kelpasi isäntäväelle. Aterian ei tarvinnut olla mitään pröystäilevää, kuten tuoretta lihaa, hienoja mausteita tai viiniä.
– 1500- ja 1600-luvun asetuksissa määritellään erikseen, että matkaajille tarjoiltavan ruoan piti olla yksinkertaista. Todennäköisesti se on ollut pataruokaa, leipää ja kuivattua kalaa ja ehkä vähän kuivattua lihaa, jos sitä on sattunut olemaan. Juomaksi tarjottiin olutta.
– Tuon ajan asetuksissa tulee myös hyvin selväksi, kuinka oleellinen osa terveellistä ruokavaliota olut on ollut. Siellä mainitaan aina, että pitää olla sekä ruoka että juoma.
Tavernat syntyivät tarpeeseen. Kun ihmiset alkoivat liikkua paikasta toiseen, matkoihin meni silloisilla kulkuvälineillä aikaa. Usein liikuttiin kävellen, ja jotkut matkasivat hevosen kyydillä.
– Ihmiset kulkivat esimerkiksi markkinoille, sotaan, linnaan ja sukulaisia tapaamaan. Johonkin täytyi jäädä yöksi, ja ravintoa tarvittiin. Alun perin 1400-luvun laissa oli määrätty, että palveluita tarjoavia kievareita pitää olla 14 kilometrin välein, sanoo Lares.
Harvaan asutussa Suomessa ennen varsinaisia tavernoja matkaa tekevät ihmiset menivät taukoa tarvitessaan kolkuttelemaan talonpoikaistalojen oville.
– Kristilliseen vieraanvaraisuuteen kuului, että matkantekijöille annettiin rahaa vastaan ruokaa, juomaa ja yösija, eikä ketään jätetty nälissään ulos. Se oli peruskäytöstapa. Ajan kuluessa tiettyihin paikkoihin alkoi sitten muodostua majoitusbisnestä.
Katolisen kirkon aikaan kirkkokansa vietti aikaa yhdessä kirkonmäellä jumalanpalveluksen jälkeen.
Tarkkaa oli se, että vain rahalla maksaen matkaaja sai tarvitsemansa. Kuninkaan asialla matkustavat saivat vaatia ilmaisia palveluita.
– Suuria ongelmia tuli 1500- ja 1600-luvuilla, kun kaikenlaiset henkilöt, jotka olivat kruunun palvelijoita, olettivat saavansa ilmaisen kyydin ja kestitsemisen, koska he olivat tavallaan kuninkaan asialla. Jotkut ottivat väkisin kyyditystä ja ruokaa ja kieltäytyivät maksamasta. Kuningas lausui moneen kertaan jyrkästi, että tällainen toiminta pitää kieltää, Lares kertoo.
Myös pyhiinvaeltajat olivat poikkeus, sillä heille annettiin palvelut ilmaiseksi.
– Siinä oli ajatuksena se, että pyhiinvaeltajia täytyi auttaa matkallaan, koska he olivat heittäytyneet toisten armeliaisuuden varaan. Siitä on ollut auttajan omakin autuus kiinni.
Alkoholin käyttö oli erilaista
Keskiajan tavernoista ja krouveista ei Jenni Lareksen mukaan juurikaan tiedetä, mitä niissä tapahtui. Lähteet ovat Suomen alueelta vähäisiä.
– 1500–1600-luvuilta tiedetään jo vähän tapahtumista, mutta ongelma on se, että nämä kuvaukset liittyvät tappeluihin, varkauksiin ja kaikenlaisiin epäselvyyksiin. Suuressa mittakaavassa ne olivat kuitenkin aika harvinaisia.
Todennäköisesti suurin osa ihmisistä kävi ja maksoi kiltisti ruokansa ja juomansa ja jatkoi seuraavana aamuna matkaa.
– Alkoholin käyttö oli siihen aikaan erilaista. Oli ihan tavallista, että ruoan kanssa juotiin olutta, eikä arkista alkoholinkäyttöä paheksuttu. Tietenkään liiallinen juopottelu, tappelu tai irstailu eivät olleet suositeltavia asioita, sanoo Lares.
Kirkonmäellä seurustelu ja alkoholin juominen yhdessä on Lareksen mukaan kuulunut kiinteänä osana keskiajan ja 1500–1600-lukujen ihmisten elämään Suomessa.
– Kirkonmäelle mentiin pyhimysjuhliin, jossa krouvin pitäjät myivät olutta. Kirkon ympäristössä pidettiin juomisjuhlia, ja jumalanpalveluksen jälkeen on saatettu juoda kirkkokaljat. Katolisen perinteen mukaan kirkko oli sosiaalinen tila, jonne tultiin tapaamaan kavereita ja viettämään aikaa.
Jenni Lares luennoi Helsingan keskiaikapäivillä Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.
Helsingan keskiaikapäivä la 22.8. klo 11–17 Helsingin Pitäjän kirkonkylässä, Kirkkotie 45, Vantaa. Tapahtuma-alueelle vapaa pääsy, jotkut yksittäiset ohjelmanumerot maksullisia. Katso päivän ohjelma: helsinga.fi/ohjelma
Tavernat ja krouvit keskiajan Suomessa -luento la 22.8. klo 16 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. FT Jenni Lares.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingan keskiaikapäivä kutsuu aikamatkalle elokuun lopulla
Hyvä elämäHelsingan keskiaikapäivää vietetään jälleen Helsingin pitäjän kirkonkylässä, jossa sijaitsee pääkaupunkiseudun vanhin rakennus, Pyhän Laurin kirkko. Ajankohta on kuitenkin aiempia vuosia myöhäisempi.
