Andreas Koivisto liittyi mukaan jonottamaan vuoden 1999 Tammiston Gigantin avajaisiin. Jonottajat löytyvät Vantaan kaupunginmuseon Vantaan ysäri -näyttelystä.
Vantaan kaupunki täyttää 50 vuotta, mutta vanhimmat ihmisen asumisen merkit nykyisellä Vantaan alueella ovat kivikaudelta
Andreas Koiviston mukaan ensimmäiset ihmiset Vantaalle tulivat Baltiasta Viron suunnalta ja itäiseltä Venäjältä.
Tapaamme arkeologi Andreas Koiviston kanssa hänen työpaikallaan Tikkurilan vanhalla asemalla, joka on nykyisin Vantaan kaupunginmuseo.
Tarkoituksena on tutustua Vantaan menneisyyteen, sillä kaupunki juhlii tänä vuonna viittäkymmentä vuottaan. Mutta se ei ole koko tarina.
– Ihmiset mieltävät Vantaan yleensä tosi nuoreksi lähiökeskukseksi, vaikka Vantaan alueen historia ei ole alkanut vuodesta 1974. Vantaa pitää muistaa myös uskomattoman syvälle menevistä juuristaan, jotka ulottuvat kivikaudelle, Koivisto sanoo.
Tummaihoiset ihmiset tulivat idästä
Ennen kivikautta nykyisen Vantaan alueen peitti kolme kilometriä paksu mannerjäätikkö. Painava jäätikkö painoi maata alaspäin. Kun jäätikkö suli, maa oli veden alla.
– Kivikauden alussa maa alkoi kohota ja Vantaalle tulivat kalat, hylkeet ja muut eläimet sekä ensimmäiset kasvit. Niiden perässä tulivat ihmiset, jotka olivat hylkeenpyytäjiä, Andreas Koivisto kertoo.
– Vanhimmat ihmisen varmat asumisen merkit nykyisellä Vantaan alueella ovat noin 9500 vuoden takaa. Vanhinta asutusta on ollut Nissaksessa lähellä Sipoon rajaa ja Vantaanjokilaaksossa Keimolassa, Riipilässä ja Seutulassa.
Koiviston mukaan ensimmäiset ihmiset tulivat nykyiselle Vantaan alueelle Baltiasta Viron suunnalta ja itäiseltä Venäjältä. Nykyisen Vantaan pohjoisosasta asutus levittäytyi sitä mukaa, kun meri pikkuhiljaa vetäytyi ja maata tuli näkyviin.
– Ensimmäiset Vantaan alueelle tulleet ihmiset olivat tummaihoisia. Baltiasta tulleilla on ollut tummat hiukset ja siniset silmät, mutta Venäjältä tulleet ovat luultavasti olleet enimmäkseen ruskeasilmäisiä.
Koivisto kertoo, että kivikauden ihmisten historiaa on selvitetty Baltiasta, Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä löytyneiden luurankojen DNA:sta. Suomessa luurangot eivät ole säilyneet tutkittaviksi happamamman maaperän vuoksi.
– Väestö on ollut kivikaudella pieni ja samaa porukkaa näillä Pohjois-Euroopan alueilla on liikkunut. Tällä on vankka tieteellinen pohja, Koivisto sanoo.
Kun nykyisellä Vantaan alueella oli jo ihmisasutusta, Helsinki oli vielä piilossa.
– Elämä kukoisti kivikaudella Vantaalla. Nykyisen Helsingin alueen kivikaudesta tiedetään hyvin vähän, tietenkin, kun se oli silloin veden alla. Helsingin varhaishistoria on Vantaalla, Koivisto sanoo.
– Vasta keskiajalla vuonna 1550 Kustaa Vaasan määräyksestä nykyisestä Vantaasta eli silloisesta Helsingin pitäjästä lohkaistiin pala ja siitä tehtiin Helsinki. Vantaalla ja Helsingillä on pitkä ja yhteinen historia.
Jokiniemestä löytyneen Sandlidenin savi-idolin on arvioitu olevan noin 5 500 vuoden takaa. Kuva: Museovirasto
Kivikauden keskuspaikat Jokiniemessä ja Myyrmäessä
Vantaalta on löydetty kaksi kivikauden keskuspaikkaa. Andreas Koiviston mukaan näiden alueiden kaivauksissa on tehty suurimmat löydökset.
– Myyrmäki on rakennettu suoraan kivikautisen asuinpaikan päälle. Kauppakeskus Myyrmannin edustalla on punamultakalmisto, josta on löydetty useita kymmeniä kivikautisia hautoja. Toinen iso kivikautinen keskuspaikka on Tikkurilan Jokiniemessä.
Kivikausi ei näy nykyään maan pinnalla. Se pitää tuoda jollain tavalla esille. Jokiniemeen on rakennettu muinaispuisto.
– Siellä on kolme kivipilaria, joista näkee, millä korkeudella merenpinta on ollut milloinkin. Siellä on myös infotaulu, jossa kerrotaan kivikaudesta, Koivisto kertoo.
– Jokiniemessä olevan autotiesillan alle maalataan tänä kesänä kivikautisaiheinen katutaideteos ja lyhtypylväisiin kiinnitetään pieniä tietoiskutauluja kivikaudesta. Niillä halutaan avata nykyajan ihmisille kivikautista elämää.
Myyrmäessä kivikautta on tuotu esille Paalukylän puistossa. Myyrmäen joidenkin talojen betonijalkoihin on painettu kuvia mammuteista ja kivikautisista esinelöydöistä. Yhden kerrostalon seinää peittää iso muraali, jossa on kuvattuna kivikautinen astia.
– Vantaan taidemuseo Artsin edessä olevan kallion ympäriltä on löydetty kivikautisia hautoja. Kallio on todennäköisesti ollut kivikautinen hautamuistomerkki, Koivisto sanoo.
Kauppakeskus Myyrmannin edustalle on tulossa kuvanveistäjä Tommi Toijan veistämä poika, joka pitää pääkalloa kädessään.
– Toijalle on annettu malliksi Myyrmäestä löytyneitä kivikautisia ruukkuja. Hän suurentaa ne kaksikymmentäkertaisiksi ja valaa betoniin. Eli aitoja kivikautisia astioita nousee ylös maasta, kertoo Koivisto.
Kirkossa käyntiä viikatteen suojasta
Kivikaudella ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä. Vallalla oli shamanistinen uskonto, kun heidän piti elää käsi kädessä luonnon kanssa. Shamanismiin kuului näkyvä maailma ja henkinen maailma oli erikseen.
– Jokainen ihminen pystyi jollakin tavalla juttelemaan henkien kanssa, mutta se, joka tunsi henget parhaiten, oli shamaani. Hän toimi välittäjänä, puhui henkien kanssa ja pystyi eläimeksi muuttuessaan kertomaan, missä eläimet liikkuivat. Shamaani ohjasi siis metsästäjiä oikeisiin paikkoihin, Koivisto kertoo.
– Kun saaliseläimet oli pyydystetty, tapettu ja syöty, eläinten henget piti palauttaa takaisin luontoon, että ne pystyivät syntymään uudestaan.
Keskiajalla ruotsalaissiirtolaiset tulivat Suomeen. He olivat maanviljelijöitä ja uskoivat vahvasti kristilliseen Jumalaan. Heidän perustamistaan pikkukylistä, esimerkiksi Kottbystä ja Åggelbystä, tultiin keskustaan Helsingin pitäjän kirkkoon jumalanpalvelukseen joka sunnuntai.
– Siirtolaiset eivät kuitenkaan uskoneet vain yhteen jumalaan, vaikka pappi heitä siihen kehotti. Heillä oli kristinuskon kanssa rinnakkain erilaisia uskomuksia. Siitä kertoo rakennusten uunin perustuksiin piilotettu lehmän tai hevosen kallo, joka toi rakennukselle onnea. Seinälinjaan laitettu viikate tai veitsi puolestaan piti pahat henget talon ulkopuolella.
Nykyisin Kottby on Käpylä, Åggelby on Oulunkylä ja Helsingin pitäjän kirkon nimi on Pyhän Laurin kirkko. Se on rakennettu 1400-luvun puolivälissä.
Helsingin pitäjän kirkko tulipalon jälkeen vuonna 1893. Nykyään kirkko tunnetaan Pyhän Laurin kirkkona. Kuva: Museovirasto.
Vantaan vaakunan lohenpyrstö juontaa juurensa myös keskiajalle. Helsingin pitäjästä eli Helsingasta ensimmäisenä kirjallisena mainintana pidettiin pitkään sitä, jossa kerrottiin, että Viron Padisen luostarin munkit saivat 15.5.1351 lohenkalastusoikeuden Vantaanjokeen.
– Mutta Tapio Salmiselta ilmestyi vuonna 2013 Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika -kirja, josta selviää, että Helsingasta löytyy kirjallinen maininta jo vuodelta 1331. Siinä sanotaan, että jokaisen aikuisen piti antaa piispalle tietty määrä voita, sanoo Koivisto.
Vantaalainen identiteetti löytyy kaupunginosista
Andreas Koivisto on kotoisin Vantaan Jokiniemestä. Koivisto on 46-vuotias ja hänen elinaikanaan Vantaa on kaupungistunut yhä enemmän ja maalaismaisuus on kadonnut.
– Kaupunki leviää ja kasvaa silmien edessä. Tosi lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon ja ihmismäärä lisääntyy koko ajan. Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki. Maahanmuuttajia oli jo jokunen silloin, kun olin pieni.
Koiviston mukaan Vantaa on ollut pitkään ja on ehkä vieläkin jakautunut kahteen osaan: Itä-Vantaaseen ja Länsi-Vantaaseen, mutta Kehärata on vähän avannut rajaa.
Ominaista vantaalaiselle identiteetille on Koiviston mielestä se, missä kohtaa Vantaata asuu.
– Vantaalaiset eivät koe olevansa vantaalaisia, vaan identiteetti tulee vahvemmin kaupunginosien mukaan. Vantaalla ollaan esimerkiksi korsolaisia, myyrmäkeläisiä, hakkilalaisia tai tikkurilalaisia.
Kun Koivisto oli pieni 1970-luvulla, Vantaa täyttyi junan tuomista. He mielsivät identiteettinsä pitkälti syntymäpaikkansa mukaan savolaiseksi, karjalaiseksi, satakuntalaiseksi tai mistä olivatkaan lähtöisin.
– Tänä päivänä tänne syntyy koko ajan uusia vantaalaisia. Heille kasvaa varmaan ihan erilainen identiteetti, Koivisto sanoo.
Ysärinäyttelyssä voi tutustua myös puhelinkoppiin.
Ysäri-näyttely ja Vantaan ysäri -näyttely Vantaan kaupunginmuseossa, Hertaksentie 1. Vantaan nuoruusvuosista kertovilla näyttelyillä museo juhlistaa kaupungin 50-vuotista historiaa. Ysärinäyttelyt avoinna 4.8. asti ti–pe klo 11–18 ja la–su klo 11–16. Ilmainen sisäänpääsy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kotona olemista ja johonkin kuulumista voi tänä kesänä pohtia useammassakin näyttelyssä – uusi Valituskuoro jakaa kotoisia harmeja
Hyvä elämäMitkä asiat tekevät olosta kotoisan? No, vaikkapa arjen pienet harmit, sukupolvelta toiselle siirtyvät neuvot ja esineet, yhteiset ateriat, vapaus ja rentous.
