Keittiömystikko: Juuria katsomalla näet itsesi
Oman identiteetin rakennusprojektissa elämä tuntuu maksimissaan sadan vuoden mittaiselta, mutta sukulinjojen kautta ulotumme laajemmalle. Mitä juuresi kertovat sinusta ja mitä asiaa niillä on? Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä liputetaan jatkumolle, sisäisille kipinöille ja itseilmaisulle.
Äidinisänäidinisänäidinisäni Samuel Roos eli 1800-luvulla aikana, jolloin suomen kielen kehittäminen oli ajankohtaista. Kansaa tahdottiin valistaa suomenkielisellä kirjallisuudella ja myös Samuel tunsi tehtävän omakseen. Hänen varsinainen ammattinsa oli kuitenkin lääkäri. Samuel toimi Kajaanin piirilääkärinä ja hänen jälkeensä tehtävään astui eräs Elias Lönnrot, joka oli jo tehnyt ensimmäiset runonkeruumatkansa Kalevalaa varten.
Tuona aikana moni uusi ilmiö kaipasi suomenkielistä ilmaisua. Yksi näistä uutuuksista oli sähkö. Elias ehdotti käytettäväksi sanaa lieke. Samuel puolestaan keksi, että sähkö-sana kuvaisi ilmiötä parhaiten, sillä "mikä säkenöiden sähisee, se on sähkö". Uudissana syntyi kipinän sähähtämisestä.
Myös luovuus on sisäistä säkenöintiä. Asiat yhdistyvät ihmisen mielessä ja kokemuksessa uudella tavalla. Jos sisäisen maailmansa saa esiin, syntyy kulttuuria, jonka tuotoksia me vaalimme, välitämme, luomme uudestaan tai pidämme itsestäänselvinä.
Aina itseilmaisu ei virtaa. Sen tielle marssii monta testaajaa, kuten itsekriittisyys, toisten arviot, ajan ja resurssien puute tai liian suureksi rakentuva kynnys, jota ei saa ylitettyä.
On kiehtovaa ajatella, että Eliaskin saattoi miettiä kannattaisiko runonkeruureissut tehdä vai ei. Hän olisi voinut myös hyytyä kylmään, tiettömään Pohjolaan ja jättää runohommat muiden kontolle.
Aina itseilmaisu ei virtaa. Sen tielle marssii monta testaajaa, kuten itsekriittisyys, toisten arviot, ajan ja resurssien puute tai liian suureksi rakentuva kynnys, jota ei saa ylitettyä. Ilmaisu jää ilmaisematta, koska työt, paineet, täydellisyyden tavoittelu ja ties mitä. Ihmisen sisässä ainutlaatuiset ja keskinkertaiset ideat sitten muistuttavat itsestään. Jos luomisen paine käy tarpeeksi suureksi, ihminen tarttuu kynään, pensseliin tai vaikka tanssiin purkaakseen sisällään jäytävän inspiraation, näkemyksen ja tunteet.
Samuel aloitti julkisen kirjallisen toimintansa vasta myöhemmällä iällä, yli 50-vuotiaana. Hän suomensi, kirjoitti ja valisti, ja keksi kieleemme monia uudissanoja. Suomentamansa teoksen Mintähden ja Sentähden - Kysymyksiä ja Wastauksia Kaikkeen Luonnon Tietoon kuuluwista Asioista (1845) alkusivuille hän kirjoitti pitkän runon, jossa harmittelee, ettei ryhtynyt toteuttamaan tehtäväänsä aiemmin, kun oli vielä voimissaan.
Kutsumuksen kanssa olen itsekin paininut. Olen tuntenut sen painon sydämessä ja vaikeinta on ollut odottaa, että osaisin ilmaista sen mitä sisällä on. Kun sain Etsijän kirjan kirjoitettua, olo helpotti. Esi-isän 173 vuotta sitten kirjoittamat sanat kuvastavat myös etsijän henkeä.
”…mitä himokkaampi tiedon into kullakin on, sitä innokkaampi on hän kysymään, Mintähden? Mitä enemmän Luoja on lainannut neroa ja ymmärrystä, sitä usiammin taitaa hän löytää vastauksen, Sentähden. Koko mailma on hänelle avoin kirja, josta hän lukee Luojan Töitä." "Mutta Luonto on ääretöin, niin kuin kaikkivaltiaan Luojan Viisauus ja Voima, ja ihminen on katoovainen ja rajain sisälle suljettu, niin että monta kysymystä, Mintähden? vielä jäävät vastaukseta."
Yhteys edellisiin ja tuleviin on olemassaolomme perusta. "Ihmiskunnalle iloksi, lasten lapsien hyväksi, esivallan autuudeksi, esi-isäin kunniaksi", päättää Samuel runonsa aikakautensa ylevään tyyliin. Hänen lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsensa ilmaisi asian 3-vuotiaana yhtä runollisesti näin: "Sä oot huomisen eilinen."
Sitä on jatkumo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keittiömystikko: Pystytkö sijoittamaan viiden minuutin hiljaisuuteen?
PuheenvuorotHiljaisuudesta tuntuu olevan pula kaiken säntäilyn ja somettamisen keskellä. Sen hyvää tekevät vaikutukset kuitenkin tunnetaan, ja sitä myydään matkailijoillekin.
Keittiömystikko: ”Eikö Jumalalla ole tyttöä?”
Puheenvuorot
