Keittiömystikko: ”Eikö Jumalalla ole tyttöä?”
Lapsi kysyy makuuhuoneen hiljaisessa hämärässä olennaisen kysymyksen. Mitä sinä vastaisit kuusivuotiaalle? Löytyykö kristinuskon sanoituksesta feminiinistä samaistumispintaa?
Minulla on kolme tytärtä ja yksi poika. Kun keskimmäinen tytär oli 6-vuotias, makasimme kerran sängyllä ennen nukkumaanmenoa ja katselimme puhelimen ruudulta Akiane Kramerikin vain 8-vuotiaana maalaamaa uskomattoman kaunista teosta Prince of Peace:
Juttelimme tyttären kanssa teoksen ihmeellisyydestä, ja kristinuskon opetuksesta Jeesuksesta Jumalan Poikana. Silloin makuuhuoneen hämärästä kuului pienellä, hiljaisella äänellä lapsen perustavanlaatuinen kysymys: "Eikö Jumalalla ole tyttöä?"
Kysymys ei ollut vain älyllisesti esitetty tai vähääkään ärhäkkä. Se oli aito ja hyvin kokemuksellinen. Sopersin selitystä: kaikki ovat Luojan lapsia. Selitykseni ei kuitenkaan ollut siinä kohtaa minkään arvoinen. Tytär kysyi, ääni särähtäen: "Tarkoittaako se, että pojat ovat jotenkin vähän parempia kuin tytöt?" Voisin vannoa, että häneen syntyi silloin särö.
Joidenkin mielestä sukupuolista ei ole tarpeen puhua, mutta minusta niistä voisi puhua yhä monipuolisemmin. Kannattaa olla hereillä, ettei turhaan uusinna sukupuolittavia rakenteita, mutta eivät pojat ja tytöt lakkaa olemasta sillä, ettei aiheesta muka puhuta. Siitä nimittäin puhutaan sanoilla ja sanattomasti, sekä yhteiskunnassa että kristinuskon maailmassa.
Lohdullinen, armollinen, viisas ja hyvää tekevä voima on elämässä runsas sille joka huomaa.
Kun tanssiopiston upeassa kevätesityksessä suurin osa esiintyjistä on tyttöjä ja vain murto-osa poikia, pojat saavat suurimmat aplodit. Ilmiselvästä taituruudesta huolimatta tyttöjen aplodit ovat laimeammat. Koska poikia käy tanssisalilla vähemmän, heille kai jostain syystä kuuluu innostuneempi huomio ja kannustus. Miksei jokaiselle? Sama logiikka ei toimikaan toisinpäin jääkiekossa, lumilautailussa, elokuvien roolituksissa tai palkoissa.
Jeesusta tästä ei ainakaan voi syyttää. Hän, jos kuka, oli radikaali tasa-arvossa ja sanomassaan. Hän nosti naiset, lapset ja syrjityt esiin aikana, jolloin niin ei yksinkertaisesti ollut tapana tehdä. Jumalan tytöt voivat löytää esikuvan ja samaistumispinnan myös Mariasta, Jeesuksen äidistä. Yksi koskettavimmista ikonikuvista, jonka olen nähnyt, on luostarin kupeessa asuvan ystäväni lähettämä. Siinä Maria on pieni tyttö.
Lohdullinen, armollinen, viisas ja hyvää tekevä voima on elämässä runsas sille joka huomaa. Se on virtaava kuin tuuli ja lämmin kuin tuli. Se luo uutta, ja yhteyttä ihmisten välille. Se parantaa ja auttaa. Se on rakastava ja lempeä, ja oikeastaan aika feminiininen, kun tarkemmin miettii. Herkkä sekä vahva yhtä aikaa. Äidillinen.
Isä, Poika ja... ...eikun ai niin, sukupuolistahan ei puhuta. Vai puhuttaisiinko sittenkin? Puhumattomuuden jälkiä ja huomaamattomia säröjä voi hoitaa.
Kirjoittaja on luokan- ja uskonnonopettaja, kirjailija, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suomalaistyttöjen aloittama keppariharrastus leviää maailmalla – esterata vaatii voimaa ja koordinaatiota
Hyvä elämä AjankohtaistaKeppihevosbuumi alkoi kymmenisen vuotta sitten. Harrastajia on nykyään tuhansia, pikkulapsista parikymppisiin.
