Kajas: Tavoitteet ovat arvokkaita – paitsi jos elämä lipuu ohi niiden vuoksi
Saatoin joskus ajatella, että tässä ja nyt elävät ovat veteliä ja saamattomia, mutta en ajattele enää.
Täytyykö aina tietää, mitä haluaa seuraavaksi? Jo lapsilta penätään, mitä heistä tulee isona, ja kohtaamme saman tavoitekysymyksen läpi koko elämän. Tavoitteellisuudella ja suunnitelmallisuudella on yhteiskunnassamme ylitsepursuavan painokas rooli.
On mainiota, että ihmiset asettavat tavoitteita matkansa varrelle, mutta niihin ei tulisi tarrautua raivokkaasti ohilipuvan elämän kustannuksella. Yhtä arvostettavaa kuin määrätietoinen tulevaisuuteen katsominen on se, että osaa nauttia tekemisestään tässä ja nyt, sitoutua juuri tähän hetkeen. Sitä kutsutaan läsnäoloksi. Sen opetteleminen on monin verroin vaikeampaa kuin tavoitteiden asettaminen.
Alitajuntaan painetut tavoitteet ja läsnäolo eivät aina sulje toisiaan pois. Ne voivat olla tasapainossa oivallinen yhdistelmä. On lisäksi varsin terveellistä tehdä elämänlaatua parantavia tavoitteellisia päätöksiä.
Moni nuori kaipaa hellää tuuppausta kohti tulevaa, eikä ripaus kunnianhimoakaan tee pahaa. Elämä voi kuitenkin helposti lipsahtaa ilottomaksi suorittamiseksi, mikäli meistä tulee tavoitteidemme vankeja.
Kymmenien tavoitteellisten vuosien jälkeen on huojentavaa jättää portti hieman raolleen ja antaa itsensä yllättyä matkasta.
Sen jälkeen, kun ryhdyin aikuisena opiskelemaan teologiaa, minulle on esitetty toistuvasti sama kysymys: ”Mikä sinusta tulee?” Vastaan kysyjille rehellisesti, että en tiedä. En ole asettanut tavoitetta, sillä kymmenien tavoitteellisten vuosien jälkeen on huojentavaa jättää portti hieman raolleen ja antaa itsensä yllättyä matkasta.
Muistutan itseäni kaiken aikaa siitä, että kirkkaat ja kunnianhimoiset tavoitteet eivät kerro kaikkea omasta tai läheistemme kapasiteetista, viisaudesta, luonteesta, kyvyistä tai sitoutumisesta.
Saatoin joskus ajatella, että tässä ja nyt elävät ovat veteliä ja saamattomia, mutta en ajattele enää. Heillä on jotain hyvin ainutlaatuista ja kadehdittavaa.
Jos tavoitteiden asettamatta jättäminen on jonkun mielestä pelkuruutta, niin sitten on. Olen mielelläni pelkuri – ihan iloisesti.
Kirjoittaja on entinen huippu-urheilija ja nykyinen viestinnän ammattilainen, joka harrastaa teologian opiskelua.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kajas: Jos havaitset vastaantulijan supervoiman, anna sen loistaa
PuheenvuorotPakkomielteinen intohimo tuskin on tavoiteltavaa, mutta rohkaisen uteliaaseen oman, ihmisen kokoisen, vahvuuden etsimiseen.