Kajas: Jos havaitset vastaantulijan supervoiman, anna sen loistaa
Pakkomielteinen intohimo tuskin on tavoiteltavaa, mutta rohkaisen uteliaaseen oman, ihmisen kokoisen, vahvuuden etsimiseen.
Kun puhumme intohimosta, saatamme nähdä mielessämme valkokankaiden virtuooseja, joiden tulinen rakkaus lämmittää kotisohvilla asti. Sen kaltainen hekuma on kuitenkin vain yksi intohimon ilmentymä.
Todellinen puhdas intohimo kumpuaa jostain hyvin syvältä. Se syttyy, kun ihminen löytää päämäärän ja itselle merkityksellisen tekemisen. Välillä se kaipaa lempeää tuuppausta alkuun ja opaskylttejä viitoittamaan eri reittien mahdollisuuksista, mutta ulkopuolelta sitä ei voi pakottaa.
Olet ehkä nähnyt sen välähtävän lapsen silmäkulmassa hänen innostuessaan. Intensiivisen onnen pilkahduksen, joka valaisee hetkellisesti lapsen koko olemuksen. Oletko kuullut, kuinka hänen hengityksensä kiihtyy, kun hän kertoo onnistumisesta jossakin hänelle tärkeässä asiassa? Kutsun tuota valoa katseessa onnellisuuden moottoriksi, intohimoksi. Sen arvon ja merkityksen olen ymmärtänyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana, kun olen pohtinut lasten motivaatiota opiskeluun ja harrastamiseen sekä omia mielenkiinnon kohteitani.
Intohimon kohteen ei tarvitse olla ylevää tekemistä, eikä sen tarvitse tuoda menestystä mukanaan.
On selvää, että jos mikä tahansa kenelle meistä tahansa annettu tehtävä on pelkkää ponnistelua, se ei ruoki motivaatiota eikä oppimista. Ulkoa pakotettu toiminta voi tappaa yrittämisen halun jopa kokonaan. Löydämme silloin itsemme tienristeyksestä, jossa vaihtoehtoina on lyödä hanskat tiskiin, yrittää vielä kerran hieman kovemmin tai vaihtaa mielenkiinnon kohdetta sellaiseen, jossa onnistumisen elämyksiä voi helpommin saavuttaa.
Mitä tulee esimerkiksi lasten harrastamiseen ja koulunkäyntiin, on aikuisen viisaudella merkittävä rooli. Intohimottomat pinnistelijätkin tulee tavalla tai toisella saada osalliseksi silmäkulmien pilkahduksista. Vaikka intohimo sinänsä ei olekaan päämäärä, voi pienestä kipinästä syntyä joskus iso roihu.
Intohimoinen tekeminen saattaa joskus näyttäytyä ulospäin vaateliaalta. Saatamme myös joutua tulilinjalle läheistemme kanssa, mikäli innostuksemme aiheet eivät kohtaa. Mutta kun ymmärrämme, että intohimo on arvokas lahja, pystymme iloitsemaan läheistemme puuhailusta, vaikka se ei itseämme juuri innostaisikaan. Intohimon kohteen ei tarvitse olla ylevää tekemistä, eikä sen tarvitse tuoda menestystä mukanaan. Se on vain se pieni valopilkku ihmisen silmäkulmassa. Jos havaitset sen vastaantulijassa, anna sen loistaa. Se on onnellisuuden polttoainetta, supervoimaa, josta voit hyvällä tuurilla päästä itsekin osalliseksi.
Pakkomielteinen intohimo tuskin on tavoiteltavaa, mutta rohkaisen uteliaaseen omien vahvuuksien löytämiseen, sillä niiden seuralaisina voivat löytyä myös onni ja ilo. Intohimo ei tule luoksemme odottamalla vaan toimimalla.
Kirjoittaja on entinen huippu-urheilija ja nykyinen viestinnän ammattilainen, joka harrastaa teologian opiskelua.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kajas: Meillä on vapaus valita, millä puolella olemme ja mitä sanomme
PuheenvuorotErilaisuutta ei ole pakko ymmärtää, mutta kuka on opettanut meidät vihaamaan sitä?