Kaksi Kirkko ja kaupungille kuvaavaa freelanceria palkittiin Vuoden Lehtikuvat -kilpailussa
Suunnistaessaan Mari-Torri Tuominen elää läpi koko tunteiden kirjon. Hän voi kokea pyhän läsnäoloa tai pudota suohon. Kunniamaininnalla palkittu kuva on lenkkipolulta Malminkartanosta. Esko Jämsän ottama kuva on julkaistu Kirkko ja kaupungissa.

Suunnistaessaan Mari-Torri Tuominen elää läpi koko tunteiden kirjon. Hän voi kokea pyhän läsnäoloa tai pudota suohon. Kunniamaininnalla palkittu kuva on lenkkipolulta Malminkartanosta. Esko Jämsän ottama kuva on julkaistu Kirkko ja kaupungissa.

Kaksi Kirkko ja kaupungille kuvaavaa freelanceria palkittiin Vuoden Lehtikuvat -kilpailussa

Kunniamaininnalla palkittu Esko Jämsä kuvasi Kirkko ja kaupunkiin suunnistajan. Vuoden lehtikuvan otti Joonas Brandt Helsingin Sanomien juttuun Malmin seurakunnan rippileiristä.

Vuoden parhaat lehtikuvat palkittiin maanantaina. Suomen Kuvajournalistit valitsi Vuoden lehtikuvaksi Joonas Brandtin Helsingin Sanomille ottaman kuvan Malmin rippileiriltä. Esko Jämsän ottama kuva suunnistusta harrastavasta Mari Torri-Tuomisesta palkittiin kunniamaininnalla. Tämä kuva on otettu Kirkko ja kaupungin Harras hetki -sarjan juttuun.

Esko Jämsä on kuvannut pitkään Kirkko ja kaupungille. Hän on kokenut valokuvaaja samoin kuin Brandt, joka on uusi kuvaaja Kirkko ja kaupungin kuvaajien joukossa.

Joonas Brandtin kuva on osa Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla ilmestynyttä juttua Malmin seurakunnan rippileiristä. Brandt oli keikalla toimittaja Heidi Väärämäen kanssa. Lohjalla heinäkuussa pidetyllä leirillä käytiin kahteen kertaan ja Brandt muistaa, että hänellä oli kuvaajana kerrankin aikaa.

Vuoden Lehtikuva on otettu Malmin seurakunnan rippileirillä Lohjalla. Meditaatiohetken aikana monet nuoret nukkuvat. Kuva on otettu Helsingin Sanomille.

Vuoden Lehtikuva on otettu Malmin seurakunnan rippileirillä Lohjalla. Meditaatiohetken aikana monet nuoret nukkuvat. Kuva on otettu Helsingin Sanomille.

Miten henki kuvataan?

– Voi hyvänen aika. Mitä tuohon sanoisi. Näkemyksellä ja kokemuksella, nauraa Brandt.

Brandtin mukaan hän ehti nyt keskimääräistä kuvauskeikkaa paremmin kierrellä leirillä. Rippileirillä oli lämmin ja jopa romanttinen tunnelma – oltiin luonnon keskellä järvimaisemassa.

– Siinä vaiheessa, kun otin kuvan, oli tunne, että ihan kelpo kuva ja täyttää tehtävänsä. Ei se jäänyt ihmeemmin mieleen. Kun näin kuvan taitettuna lehdessä, katsoin sitä ihan eri valossa ja huomasin, että olin onnistunut. Tuomaristo sitten näki siinä jotain sellaista, jota tämä aika kaipaa kaiken vihapuheen ja vastakkainasettelun sijaan, pohtii Brandt.

Vuoden lehtikuva muistuttaa, miten paljon maailmassa on myönteisiä ja uutisoinnin arvoisia asioita.
– Vuoden lehtikuvan palkintoperusteluista

Palkintoperusteluissa hänen kuvastaan sanotaan näin: "Kuvaaja ei voi koskaan järjestää todellisuutta niin hyvin kuin todellisuus järjestää itse itsensä, kuten tässä voittajakuvassa. Median uutisvirrassa nousee eniten kärkeen katastrofit ja voimakkaan negatiiviset uutiset. Vuoden lehtikuva muistuttaa, miten paljon maailmassa on myönteisiä ja uutisoinnin arvoisia asioita. Median tehtävä on toimia ajan peilinä ja näyttää myös enemmän hyvää ajastamme. Tämä kuva muistuttaa hiljaisen voimakkaasti empaattisuudesta ja siitä, miten me tarvitsemme toisiamme. Olemme lopulta kaikki samassa veneessä."

Kunniamaininnalla palkitusta Esko Jämsän kuvasta raati totesi sen olevan ”hieno urheilukuva tyylillä, joka vaatii taitoa.” Jämsä ei ole kovin paljon ottanut urheilukuvia. Palkinto innostaa niin, että hän miettii, että voisi käydä omaksi huvikseen kuvaamassa vaikka jalkapalloa. Saattaa olla, että palkinto poikii lisätöitä.

– Otin kuvan Kirkko ja kaupungin Harras heti -juttuun. Tiesin, että suunnistaminen on kuvattavan harrastus. Kuvauspaikka sovittiin Malminkartanolle lenkkipolun varteen. Kun saavuin sinne, näin, kuinka kivasti aurinko paistoi syksyisiin horsmiin, ja minulle tuli heti mielikuva siitä, millaisen kuvan otan. Sain kuvaan mukaan liikkeen ja kivan kontrastin luonnonolosuhteiden myötävaikutuksella. Tiesin, minkälaista valotusaikaa piti käyttää. Seurasin polulla juoksevaa Maria kameralla. Hän pysyi kuvassa terävänä ja horsmat toivat liikkeen, Jämsä kertoo.

Mari Torri-Tuominen, 51, on Vantaan Martinlaaksossa asuva Nuori kirkko ry:n musiikkikouluttaja. Hän suunnistaa mielellään Sipoonkorvessa ja Nuuksion järviylängöllä. Taneli Kylätaskun kirjoittamassa jutussa kerrotaan henkisistä vaikutuksista, joita suunnistaminen haastateltavan elämään tuo.

Voittajakuvat ja video sekä kilpailun satoa nähdään näyttelyssä Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä, Töölönlahdenkatu 2, 18.–31.3.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi