Suunnistaessaan Mari Torri-Tuominen elää läpi tunteiden koko kirjon.
Harras hetki: Suunnistaessa voi kokea pyhän läsnäoloa tai pudota suohon
Suunnistaminen on jättänyt jälkiä Mari Torri-Tuomisen kehoon. Niitäkin selvempiä ovat lajin henkiset vaikutukset.
Mari Torri-Tuominen silmäilee karttaa, kompassia ja metsäistä mäenrinnettä hetken ajan, ennen kuin lähtee juoksemaan.
Innostus ja jännitys tuntuvat vahvoina koko kehossa. Alkaako suunnistus onnistuneesti, vai onko edessä ”pummi”, jossa ensimmäisen rastin etsimiseen hukkaantuu minuuttitolkulla aikaa?
Torri-Tuominen aloitti suunnistusharrastuksen seitsemän vuotta sitten. Suunnistamisessa on sellaista fyysistä eteenpäin menoa, jota hän tarvitsee. Samalla harrastus on koukuttava ja hauska.
Suunnistaessaan Torri-Tuominen on kuin tietokonepelin hahmo, joka juoksee, kiipeää ja hyppelee eteen avautuvassa maastossa ja ratkoo reitiltä löytyviä haasteita.
Nelivetoa ja vauhdikasta polkujuoksua
Suunnistaminen on jättänyt jälkiä Mari Torri-Tuomisen kehoon. Niitäkin paremmin hän huomaa lajin henkiset vaikutukset.
Metsässä Torri-Tuominen ei kursaile. Valittuaan suunnan hän menee läpi siitä, mitä eteen tulee.
Kangasmetsä tai sopivaan suuntaan vievä polku antaa mahdollisuuden ripeään vauhtiin, mutta lajiin kuuluvat olennaisesti myös mietteliäät kävelyosuudet ja pysähtely.
Jyrkimmissä nousuissa eteneminen on nelivetoa, jossa kädet tulevat avuksi. Tiukoissa kuusikoissa ja tiheiköissä oksat piiskaavat kehoa ja kivikoissa tulee välillä ”osumia”.
Viime kesänä Torri-Tuominen putosi suohon vyötäisiään myöten. Lähes jokaisella suunnistuskerralla hän lentää nurin ainakin kerran.
Torri-Tuominen on harrastanut myös maratonjuoksua. Pitkillä juoksulenkeillä ehtii miettiä työasioita ja syventyä laulun sanoihin tai meditaatiotekstiin.
Suunnistaminen vaatii niin tiukkaa keskittymistä, että muut ajatukset karisevat. Se on osoittautunut oivalliseksi tavaksi purkaa stressiä. Ajatusten nollaaminen tekee myös tilaa aisteille.
Bimboilua ja pyhiä hetkiä
Tuuli synnyttää haapametsässä erilaisen kuulokuvan kuin kuusikossa tai kangasmetsässä. Kylmät paikat kevään viimeisten lumikinosten lähellä, kukkivan suopursun tuoksu kesällä ja märän syysmetsän syli eivät jää huomaamatta. Iltojen hämärtyminen saa juoksuvauhdin tuntumaan nopeammalta.
Suunnistaessaan Torri-Tuominen elää läpi tunteiden koko kirjon. Itsevarma ”bimbovaihe” vaihtuu äkkiä reitiltä eksymisen aiheuttamaan hämmennykseen ja epäonnistumisen tunteeseen. Rastin löytyminen antaa aina suuren ilon.
Torri-Tuominen on kokenut metsässä myös pyhän läsnäolon hetkiä. Hänelle on muodostunut tärkeäksi virren 547 sanoja mukaileva ajatus, jonka mukaan jokaisella rastivälillä on ”armo uus”. Vaikka edellisen rastin etsiminen olisi mennyt mönkään, elettävänä on jo uusi matka.
Se tarjoaa mahdollisuuden hakea mahdollisimman hyvää suoritusta.
Mari Torri-Tuominen, 51, on Vantaan Martinlaaksossa asuva Nuori kirkko ry:n musiikkikouluttaja. Torri-Tuomisen perheeseen kuuluvat puoliso, Hakunilan kirkkoherra Hans Tuominen, ja aikuinen tytär.
Torri-Tuominen suunnistaa mielellään Sipoonkorvessa ja Nuuksion järviylängöllä. Korttelisuunnistus antaa tuttuihin paikkoihin uuden näkökulman: yhtenä talvisena sunnuntaiaamuna rasti löytyi Helsingin tuomiokirkon portailta.
Torri-Tuomisen suunnistusseura on vantaalainen Pihkaniskat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Kirjailija Johanna Venhoa auttaa jaksamaan lähimetsän rauha
HengellisyysJohanna Venho hakeutuu metsän hiljaisuuteen aina kun ehtii. Talvisessa metsässä hengityskin kulkee paremmin.
