Kalevi Jokinen jakaa hävikkiruokaa tarvitseville kahdesti viikossa, koska muuten syömäkelpoinen ruoka menisi roskiin
Hävikkiruoan jako on yllätyksellistä: ikinä ei etukäteen tiedä, mitä laatikoista paljastuu.

Hävikkiruoan jako on yllätyksellistä: ikinä ei etukäteen tiedä, mitä laatikoista paljastuu.

Kalevi Jokinen jakaa hävikkiruokaa tarvitseville kahdesti viikossa, koska muuten syömäkelpoinen ruoka menisi roskiin

Ruokajakelun vapaaehtoinen haluaa olla hyödyksi muille ja itselleen.

Valkoinen, kylmälaitteilla varustettu pakettiauto kurvaa Hermannin diakoniatalon sivuoven eteen. Kuskin avattua ovet Kalevi Jokinen, 69, alkaa tottuneesti nostella laatikoita autosta rullakkokärryihin. Muutamassa minuutissa kuorma on siirretty toisen kerroksen saliin.

Salissa, enimmäkseen vapaaehtoisista koostuva, joukko käy nopeasti ruokakaupoista noudetut tuotteet läpi ja lajittelee ne pöydälle. Pian seinän toisella puolella kahviossa odottelevat ihmiset ovat jo päässeet täyttämään ruokakassejaan.

Vaikka kaikki tapahtuu ripeästi, pienintäkään kiireen tuntua ei ole aistittavissa.

– Sellainen tunnelma täällä on aina, leppoisa ja rauhallinen, Jokinen vahvistaa.

Kaikki tämä menisi muuten roskiin

Näin ruokatavarat, jotka muutoin joutuisivat jätteeksi, päätyvät ihmisten keittiöihin Hermannin diakoniatalon kautta. Vantaalainen Kalevi Jokinen on osaltaan ollut mahdollistamassa sitä jo kolmen vuoden ajan.

Moni tulee tänne kahville jo yhdeksältä tai kymmeneltä, vaikka aloitamme ruokajaon puoliltapäivin.

Vapaaehtoistoiminta tuli Jokisen elämään sen jälkeen, kun hän oli jäänyt eläkkeelle ja etsi itselleen sopivaa viikko-ohjelmaa. Hävikkiruoan jako on hänelle niin mieluisa tehtävä, että hän osallistuu siihen kahdesti viikossa ympäri vuoden.

– Tänne tuleminen ei koskaan tunnu väkinäiseltä, vaan on mukava tulla rupattelemaan ihmisten kanssa. Moni tulee tänne kahville jo yhdeksältä tai kymmeneltä, vaikka aloitamme ruokajaon puoliltapäivin.

Tärkeimpänä Jokinen pitää sitä, että ruokaa tarvitsevat saavat sitä. Hävikkiruoan merkitys myös ympäristön kannalta on alkanut tuntua tärkeältä.

– Kaikki tämä ruoka, sehän menisi muuten roskiin. Se on valtava määrä.

Ei vielä kiikkustuoliin

Kalevi Jokisen mielestä vapaaehtoistoiminta sopii kenelle tahansa, jos vain haluaa olla hyödyksi muille ja itselleen.

– Toki tässä tietynlainen kaveruus ja kyky toimia yhdessä ovat tärkeitä.

Kolmeen vuoteen mahtuu paljon mieleen painuneita hetkiä. Yksi sellainen oli joulun alla, kun hävikkiruokaa hakemaan tullut rouva sai kokonaisen joulukinkun. Joulun jälkeen nainen tuli kiittämään Jokista ja kertoi kinkun olleen hänen paras joululahjansa.

– Kyllä siinä itsekin herkistyy.

Niin kauan kuin kuntoa riittää, Kalevi haluaa jatkaa vapaaehtoisena.

– En halua vielä ostaa kiikkustuolia ja jäädä paikalleni. Tästä saa niin paljon.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi