Keskiaikaisia pyhimysveistoksia ei voi avata, mutta röntgenkuvat antoivat tietoa niiden vaiheista ja siitä, mitä niiden sisällä on.
Kansallismuseon puiset pyhimysveistokset kävivät röntgenissä – sisältä löytyi esimerkiksi lyijyä, purua ja ”pesämäisiä rykelmiä”
Konservaattori Henni Reijosta kiinnostivat esimerkiksi erilaiset liitokset ja se, miten veistoksia on korjailtu vuosisatojen aikana.
Viitisentoista Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvaa keskiaikaista puista pyhimysveistosta pantiin viime keväänä röntgenkuviin Museoviraston konservointi- ja kokoelmakeskuksessa Vantaalla. Kuvaamalla haluttiin saada tietoa esimerkiksi siitä, miten veistokset on tehty ja miltä ne ovat alun perin näyttäneet.
– Idea veistosten kuvantamisesta on vanha, Kansallismuseolla on ollut käytössään röntgenlaite jo 1960-luvulla. Osasta näitä veistoksia oli myös vanhoja kuvia. Kun perusnäyttelyn uudistus oli meneillään ja veistokset olivat muutenkin konservoitavana, tuli hyvä hetki kuvata ne samalla, tutkijakonservaattori Henni Reijonen kertoo.
Konservaattorina Reijosta kiinnostivat esimerkiksi veistosten liitokset.
– Röntgenkuvat paljastavat myöhemmät lisäykset ja korjaukset veistokseen. Myös ajatus siitä, että veistosten sisällä voisi olla reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä, kiinnosti.
Yksi veistoksista, nimetöntä pyhimystä esittävä veistos Nousiaisten kirkosta, on tutkittu erityisen perusteellisesti, sillä se kävi aiemmin kuvattavana myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuvantamiskeskuksessa. Kuvaus liittyi taidehistorioitsija Katri Vuolan Helsingin yliopistossa valmisteilla olevaan väitöstutkimukseen, ja kuvia analysoivat myös sairaalafyysikko Touko Kaasalainen ja radiologi Riste Saat.
Se, mikä usein unohtuu on se, että nämäkin veistokset ovat olleet kaikki maalattuja.
Röntgenkuvat eivät pelkästään antaneet tietoa siitä, miltä näyttää veistosten sisällä, vaan ne antoivat myös tietoa siitä, millaisilla pintamateriaaleilla veistoksia on käsitelty ja miltä ne ovat satoja vuosia sitten näyttäneet. Nyt näemme puupintaa, mutta satoja vuosia sitten eläneet näkivät veistoksissa enemmän värejä ja muotoja.
– Se, mikä usein unohtuu on se, että nämäkin veistokset ovat olleet kaikki maalattuja. Tietyt väriaineet ja kultaukset erottuvat röntgenkuvissa, Henni Reijonen kertoo.
Kuvatut puuveistokset ovat kokeneet monenlaista. Niitä on siirrelty ja paikkailtu ja niihin on lisätty myöhemmin uusia tukirakenteita. Joiltakin puuttuu käsiä ja muita osia. Useimmat veistokset ovat olleet alun perin osa laajempaa kokonaisuutta, kuten kaappirakennelmaa.
Kirkkohistorialliset tapahtumat ja muut maailman tapahtumat ovat vaikuttaneet veistoksiin. Kun katolinen aika päättyi ja Suomi luterilaistui, pyhimyksiä esittäviä puuveistoksia saatettiin viedä varastoon tai muualle piiloon ihmisten katseilta.
Siihen, onko veistosten sisältä pyhäinjäännöksiä, kuten pyhien luita tai vaikka ristin kappaleita, röntgenkuvat eivät anna vastausta.
Nyt lähes kaikki viime keväänä kuvatut veistokset ovat esillä Suomen kansallismuseossa, jossa voi myös tutustua niistä otettuihin röntgenkuviin. Henni Reijonen esitteli Kirkko ja kaupungille muutaman veistoksen ja niistä otetut röntgenkuvat. Röngenkuvan saat vaihdettua tavalliseen valokuvaan veistoksesta nuolesta.
Nimetön veistos Nousiaisten kirkosta
”Tämä lähes ihmisen kokoinen veistos kävi myös sairaalassa tietokonekerroskuvauksessa. Kuvia analysoitaessa keskityttiin erityisesti pään alueeseen, jossa näkyy ontto kohta ja jokin vaaleampana näkyvä esine, joka on todennäköisesti lyijyä. Vaalean kohdan alla näkyy jotain huokoisempaa, tunnistamatonta ainesta. Veistos on tammea ja erikoisen mallinen. Kädet puuttuvat. 1800-luvulla ajateltiin, että tämä esittää naispyhimystä, mutta nykyisin arviot sukupuolesta vaihtelevat. Veistosta tarkemmin tutkineen Katri Vuolan mukaan veistos voidaan ajoittaa 1250–1275-luvuille.”
Laurentius Perniöstä
”Patsas on koverrettu takaa ontoksi, tausta on suljettu naulatulla levyllä. Ontossa tilassa on jotakin purumaista ainetta. Osa purusta muodostaa rykelmiä, aivan kuin siellä olisi kaksi pesää tai kekoa. Siihen en ota kantaa, minkä eläimen tekoja se voisi olla. Laurentiuksessa näkyy jäämiä väripigmenteistä.”
Korppoon madonna
”Tämä Maria on veistoskokoelman helmi. Maalia ja kultausta on yhä melko paljon näkyvissä. Tältäkin veistokselta puuttuvat kädet sekä Jeesus-lapsi. Veistoksessa näkyy tappiliitosten paikkoja. Kuten monia veistoksia, tätäkin on tekovaiheessa pidetty ilmeisesti vaaka-asennossa ikään kuin vartaassa, sillä päässä ja pohjassa näkyvät kiinnityskohdat. Lopuksi päälaen kiinnitysreikä on tilkitty tapilla. Tämä veistos on tammea ja todennäköisesti 1200-luvun vaihteesta.”
Arkkienkeli Mikael Somerolta
”Mikael seisoo lohikäärmeen päällä miekka kädessään. Veistoksessa näkyy useita eri puulajeja ja myöhempiä tukirakenteita. Mikaelin vartalo ja lohikäärme on veistetty yhtenäisestä tammikappaleesta, mutta käsivarret ja lohikäärmeen päälaki ovat lehtipuuta. Taustalevy ja poikkilevytuki on lisätty siihen myöhemmin ja veistosta on paikkailtu. Veistos on tehty 1500-luvulla.”
Birgitta Padasjoelta
”Birgitta-veistos on pieni ja esimerkki veistoksesta, jossa maalipintaa on hyvin vähän jäljellä. Birgitalla on kädessään kirja. Veistos on suorastaan pestyn näköinen, ehkä vähäisiä maaleja on jopa rapsuteltu pois jossakin vaiheessa. Kauneusihanteet ovat vaihdelleet vuosisatojen aikana, myös suhteessa veistoksiin. Veistosten rapistuessa paljas puupinta saatettiin joskus nähdä värijäämiä miellyttävämpänä. Veistos on tammea ja ajoitettu 1400-luvulle.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keskiajan ihmisille pyhimykset olivat läheisiä auttajia, ja työtkin rytmitettiin pyhimyskalenterin mukaan
HengellisyysUskonnollinen ja kristillinen ajattelu läpäisi keskiajalla koko elämänpiirin, kertoo arkeologi ja tietokirjailija Ilari Aalto. Hän kokeili seurata keskiajan vuodenkiertoa askareineen ja juhlapyhineen.
