Vuoden 2018 Yhteisvastuukeräys auttaa nälkää kärsiviä suomalaisia. Keräykset aloitettiin nälkäteemalla vuonna 1950.
Kasvavat leipäjonot nostivat nälän Yhteisvastuukeräyksen teemaksi
Leipäjonojen kasvu nostaa nälän ensi sunnuntaina alkavan Yhteisvastuukeräyksen teemaksi. Riittämätön perusturva ajaa ihmisiä ruokapankkien asiakkaiksi.
Ensi sunnuntaina alkavan Yhteisvastuukeräyksen teemana on nälkä. Kansainvälinen apu suunnataan Kirkon Ulkomaanavun kautta ihmisille, jotka ovat joutuneet ahdinkoon katastrofien ja konfliktien vuoksi.
Kotimainen apu ohjataan perille kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kautta. Paikallisseurakunnat tukevat vähävaraisten ihmisten arkea esimerkiksi ruoka-avulla. Diakoniarahasto myöntää kohtuuttomiin vaikeuksiin joutuneille ihmisille kertaluontoisia avustuksia seurakuntien diakoniatyön kautta.
Keräyksen iskulause on #RUOKATRENDIT2018.
– Monen suomalaisen ruokatrendi on se, että ruokaa ei ole, keräysjohtaja Tapio Pajunen kiteyttää.
Globaalin nälän kasvu on saatu kuriin, mutta maailmassa on edelleen satoja miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät nälästä. Erityisesti Länsi-Afrikassa nälänhätä on pahempi kuin aikoihin.
Nälkä-teeman myötä vuonna 1949 perustettu Yhteisvastuukeräys palaa juurilleen. Vuonna 1950 toteutetun ensimmäisen keräyksen tuotolla autettiin nälkää kärsiviä perheitä, sotaorpoja ja leskiä erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
105 000 turvautui kirkon ruoka-apuun
1990-luvun lamavuosina nälkä palasi yhteisvastuuteemaksi. Vuoden 1993 keräystuotoilla järjestettiin työttömien ruokailuja ja vuoden 1997 Yhteisvastuukeräyksen voimin perustettiin EU:n elintarvikeapua jakavia seurakuntien ruokapankkeja.
Ruokapankkien perustaminen sai ristiriitaisen vastaanoton. Moni pelkäsi, että toiminta rapauttaa julkista hyvinvointiyhteiskuntaa.
– Yksi keräyksen sloganeista oli ”Pankki, jota ei tulisi olla”. Tällä haluttiin korostaa, että kyse on vain ensiavusta ja yhteiskunnan rakenteet pitää saada sellaisiksi, että kenenkään ei tarvitse turvautua almuihin. Ruokapankit jäivät kuitenkin pysyvästi suomalaiseen katukuvaan, Tapio Pajunen toteaa.
Monen suomalaisen ruokatrendi on se, että ruokaa ei ole.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana yhä useampi seurakunta on aloittanut ruokapankkitoiminnan. Tällä hetkellä EU:n elintarvikeapua jakaa yli 90 prosenttia evankelis-luterilaisista seurakunnista.
Vuonna 2016 ruokapankkien apuun turvautui yli 105 000 eri asiakasta. Määrä on suurempi kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna. Samaan aikaan myös useat järjestöt ja vapaiden suuntien seurakunnat ovat ryhtyneet jakamaan elintarvikeapua.
Laajentuminen kertoo Pajusen mukaan siitä, että hätä ei rajaudu vain ”köyhien alueille”. Myös asiakaskunnan muuttuminen kertoo yhteiskunnan murroksesta.
– Vielä 1980-luvulla ruoka-avun tarpeessa olivat lähinnä asunnottomat alkoholistit ja yksinäiset työttömät miehet. Nyt heidän rinnalleen on tullut takuueläkkeellä kitkuttelevia vanhuksia, opiskelijoita, osa-aikatyötä tekeviä ja yksinhuoltajia.
– Perusturvan tason pitäisi olla sellainen, että yhdenkään ihmisen ei tarvitsisi turvautua ruoka-apuun, Yhteisvastuukeräyksen keräyspäällikkö Tapio Pajunen sanoo.
Kansalaisaloite vähentäisi ruoka-avun tarvetta
Leipäjonossa seisovia ihmisiä yhdistää tutkimusten mukaan se, että he elävät jonkun perusturvaetuuden varassa. Eläke, työttömyyspäiväraha, toimeentulotuki, vanhempainraha tai opintotuki ei riitä elämiseen. Suurilla paikkakunnilla avun tarvetta lisäävät korkeat asumiskulut.
– Perustuslaki turvaa jokaiselle ihmiselle perustoimeentulon, mutta tällä hetkellä lakiin kirjattu lupaus ei toteudu, Tapio Pajunen sanoo.
Nyt alkavan Yhteisvastuukeräyksen viesti päättäjille on se, että perusturvan taso ei ole riittävä. Pajusen mukaan etuuksien ostovoima on heikentynyt merkittävästi, kun hintataso on seurannut palkkakehitystä. Esimerkiksi kansaneläkkeen indeksikorotukset on jäädytetty useiksi vuosiksi.
Pajunen huomauttaa, että Suomessa on Pohjoismaiden korkeimmat terveydenhuollon asiakasmaksut, joihin tehtiin 27 prosentin tasokorotus vuonna 2016. Samana vuonna lähes 400 000 asiakasmaksua meni ulosottoon.
Pajunen mainitsee vielä vuonna 2017 tehdyn päätöksen, jolla hallitus leikkasi Kelan kautta maksettavia lääkekorvauksia.
– Näillä päätöksillä on ollut iso vaikutus leipäjonojen asiakkaisiin, joiden elämä on pienten tulojen vuoksi jatkuvaa priorisointia. Moni ikäihminen ei pysty enää ostamaan edes välttämättömiä lääkkeitä.
Perusturvan riittämättömään tasoon tarttuu myös helmikuun alussa julkaistava kansalaisaloite, jonka otsikko on Lakialoite takuutulosta perusturvan parantamiseksi. Aloite parantaisi perusturvaa nostamalla syyperusteisen toimeentuloturvan tasoa ja korottamalla takuueläkettä.
– Toteutuessaan aloite vähentäisi merkittävästi leipäjonojen tarvetta, Pajunen sanoo.
Yhteisvastuukeräyksen toteuttaa Kirkkopalvelut ry yhdessä evankelis-luterilaisten seurakuntien kanssa.
Yhteisvastuukeräys 2018
Keräyksen tuotosta 60 prosenttia käytetään katastrofeista ja konflikteista kärsivien ihmisten auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.
40 prosenttia käytetään taloudellisesti vaikeassa tilanteessa elävien ihmisten auttamiseen Suomessa. Kotimaisesta avusta puolet menee perille Kirkon diakoniarahaston kautta ja puolet paikallisesti seurakuntien kautta.
Jokaisesta lahjoitetusta eurosta noin 80 prosenttia ohjataan hädänalaisten auttamiseen Suomessa ja kehitysmaissa. Loput käytetään vaikuttamistoimintaan, keräystä tukeviin toimiin ja hallintoon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yhteisvastuun Tapio Pajunen kertoo syövästään ja ruotii yhteiskuntaa: ”Nykyajan suvaitsevuus on nöyryyttävää”
HengellisyysTapio Pajusen mielestä koronaviruksen toinen aalto voi sysätä Suomen 1990-luvun lamaa muistuttavaan talouskriisiin.
