Heidi Piiroinen kuvasi Mihaela Stoican tien kerjäläistytöstä perheenäidiksi
Mihaela Stoica ja hänen Fernando-poikansa lounaalla kreikkalaisessa hampurilaisravintolassa helmikuussa 2009.

Mihaela Stoica ja hänen Fernando-poikansa lounaalla kreikkalaisessa hampurilaisravintolassa helmikuussa 2009.

Heidi Piiroinen kuvasi Mihaela Stoican tien kerjäläistytöstä perheenäidiksi

Mihaela Stoica sai esikoisensa 17-vuotispäivänään. Kymmenessä vuodessa hänelle on tapahtunut paljon.

Kun valokuvaaja Heidi Piiroinen kymmenen vuotta sitten tapasi ensimmäistä kertaa romanialaisen Mihaela Stoican, tämä oli 16-vuotias ja viimeisillään raskaana. Helsingin lastensuojeluviranomaiset olivat päättäneet, että alaikäisen tulevan äidin paikka ei ollut kadulla kerjäämässä eikä sillan alla yöpymässä, joten hänen olisi pikimmiten lähdettävä maasta. Mutta lapsivedet menivät ensin.

Siitä asti Piiroinen on seurannut Mihaela Stoican ja hänen perheensä ja sukunsa elämää Suomessa, kotikylässä romanialaisessa Cetatea de Baltăn kunnassa, kerjuumatkoilla Kreikassa ja Ranskassa sekä lomamatkalla Virossa.

Kymmenessä vuodessa Mihaela Stoicasta on tullut kolmen lapsen äiti. Esikoinen Fernando, jonka Piiroinen kuvasi heti syntymän jälkeen, käy koulua Itä-Helsingissä ja Mihaela-äitikin haaveilee oppivansa lukemaan. Stoican avomies ja lasten isä Suras Moldovan käy töissä. Perhe asuu kaupungin vuokra-asunnossa. He eivät ole enää kerjäläisiä vaan maahanmuuttajastatuksella Suomessa.

Piiroisen kuvia perheen elämästä on esillä Suomen Valokuvataiteen museossa Ohikuljetut-näyttelyssä. Hän on myös tehnyt samannimisen kirjan yhdessä toimittaja Kimmo Oksasen kanssa.

Kuvat eivät kaunistele näiden syrjittyjen, köyhistä köyhimpien ja kouluttamattomien ihmisten elämää. Mutta eivät ne kauhistelekaan. Niissä on myös ilonhetkiä, lämpöä ja huumoria. Ja samanlaista arkea kuin kenellä tahansa. Kannetaan ostoksia räntäsateessa, istutaan keittiön pöydän ääressä, hellitään lapsia.

– Kymmeneen vuoteen on mahtunut tosi paljon elämää. On ollut ihanaa nähdä tässä toivoa. He ovat apua saatuaan päässeet elämässä eteenpäin. Ihmiset tarvitsevat tukea siihen, että pystyvät tulemaan osaksi yhteiskuntaa ja olemaan merkityksellisiä, Piiroinen sanoi valokuvanäyttelyn tiedotustilaisuudessa.

Ihan tavallinen kerrostalokoti lähiössä on Mihaela Stoicalle ylellisyyttä, jos sitä vertaa hänen kotikylänsä taloihin, joissa ei ole vettä, viemäröintiä, kaasua eikä sähköä. Ei kylässä ole muutoinkaan kummoisia mahdollisuuksia elää, sillä töitä ei ole. Työttömyyskorvaus on 30 euroa kuukaudessa.

Kerjääminen ei pidemmän päälle ole ratkaisu romanien ongelmiin.

Nekin, joilla on töitä, joutuvat kamppailemaan toimeentulostaan. Esimerkiksi opettajan lähtöpalkka Romaniassa on 120 euroa kuukaudessa. Arvioiden mukaan noin viisi miljoonaa romanialaista onkin lähtenyt ulkomaille toimeentuloa etsimään.

Tämä perhekunta on kerjäämällä pystynyt rahoittamaan kaksi uutta huonetta suvun taloon. Kylän mittapuulla heillä on mennyt hyvin. Kun isoäiti Virginia Moldovan kerjäsi Suomessa, hän nettosi parhaimmillaan kuukaudessa 500 euroa.

Kimmo Oksanen muistutti tiedotustilaisuudessa, että kerjääminen ei pidemmän päälle ole ratkaisu romanien ongelmiin. Ratkaisua olisi etsittävä EU:n ja Romanian valtion tasolla. Toisaalta jo sekin, että ohikulkijat voisivat olla potkimatta ja sylkemättä kerjäläisiä, olisi Oksasen mukaan parannusta nykyiseen tilanteeseen. Siitä voisi aloittaa.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi