Helsinki haluaa eroon leipäjonoista, ruoka-apuun etsitään muita tapoja
Satoja ihmisiä odotti vuoroaan Myllypuron leipäjonossa helmikuussa 2017.

Satoja ihmisiä odotti vuoroaan Myllypuron leipäjonossa helmikuussa 2017.

Helsinki haluaa eroon leipäjonoista, ruoka-apuun etsitään muita tapoja

Yhteisöllisempi ja hajautetumpi malli tarvitsee tuekseen hyvän jakelulogistiikan. Työryhmä on käynyt tutustumassa Vantaan Yhteiseen pöytään.

Helsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä, Diakonissalaitos ja järjestöt etsivät uusia ratkaisuja elintarvikeavun jakamiseen. Yhteistyö aloitettiin työpajalla maaliskuun alussa. Tavoitteena on, että uusia malleja saataisiin kehitettyä ennen kuin järjestöt ensi syksynä hakevat järjestöavustuksia.

– Pakkasessa ruoka-avun jonottaminen ei ole ihmisarvon mukaista. Leipäjonoja on ollut Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Kuten olemme nähneet, ne eivät ole auttaneet vähentämään köyhyyttä. Tarvitsemme uusia tapoja nostaa ihmisiä ylös jonoista ja ennaltaehkäistä ruoka-avun tarvetta, sanoo apulaispormestari Sanna Vesikansa kaupungin lähettämässä tiedotteessa.

Suunnittelutyötä tehdään Helsingin Diakonissalaitoksen Leipäjonoista yhteisöihin -valmennuksen kautta. Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Matti Helin kertoo Kirkko ja kaupungille, että ensimmäisessä työpajassa oli mukana noin parikymmentä toimijaa.

– Selkeästi enemmistö on mukana, mutta Heikki Hursti ei ainakaan vielä ollut. Helsingin seurakuntayhtymä on tässä hyvin aktiivinen, samoin kaupungin eri toimialat, selvittää Helin.

Miksi leipäjonoista halutaan luopua juuri nyt, vaikka ne eivät ole olleet suomalaisen yhteiskunnan riemuvoitto aiemminkaan?

– Hyvä kysymys. Jostain syystä ajassa on nyt sellainen henki, että nyt tämä asia pitää korjata. Että tällainen ilmiö, jossa suomalaisessa yhteiskunnassa joudutaan jonottamaan ruokaa ulkona, ei ole ihmisarvon mukaista. Kirkon Yhteisvastuukeräys on nyt samalla asialla. Lisäksi vuosien varrella on eri puolilla maata kehitetty erilaisia tapoja antaa elintarvikeapua, pohtii Helin.

Helinin mukaan oleellista on, että nyt Helsingissä on ruokajonoista luopumiseen myös poliittista tahtoa yli puoluerajojen, ainakin suurimmissa valtuustoryhmissä. Tutkija Maria Ohisalo on tehnyt arvokasta työtä ja apulaispormestari Vesikansan lisäksi myös pormestari Jan Vapaavuori pitää asiaa tärkeänä.

Suomalainen köyhyys ei ole vain absoluuttista köyhyyttä. Se on myös sosiaalista köyhyyttä.
– Matti Helin, Helsingin Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja

Logistiikkavarastolle on tarvetta

Helinin mukaan työryhmä on tutustunut Vantaan Yhteiseen pöytään käymällä paikan päällä logistiikkavarastossa. Vantaan malli teki vaikutuksen, sillä hävikkiruoan ketju kauppa- ja tukkuliikkeistä logistiikkavarastoon ja edelleen yhteisöllisiin ruokailuihin ja jakelupisteisiin toimii hyvin.

– Helsingissä on jo nyt mukana monia toimijoita ja logistiikkavarasto mahdollistaisi vielä isommankin määrän. Minulla on sellainen tuntuma, että vihreää valoa logistiikkavarastolle täällä jo näytetään. Asiasta päättävät poliitikot, mutta keskitetty logistiikka olisi ilman muuta laadun kannalta paras. Se on tehokas ja vastaa viranomaisten vaatimuksiin, kyse on kuitenkin elintarvikkeista.

Millainen malli, tai ehkä pikemminkin malleja, Helsinkiin kannattaa rakentaa, selviää, kun työryhmä jatkaa työskentelyään. Malli voi sisältää yhteisöllisiä ruokapaikkoja, hävikkiruokaravintoloita ja ruoanjakelupaikkoja. Niitä voisi olla määrällisesti selvästi nykyistä enemmän. Toimintaan voi liittyä työharjoittelua, työllistämistä, vapaaehtoistyötä, kokkauskursseja ja niin edelleen.

Vähentävätkö yhteisölliset ruokailut köyhyyttä?

– On huomattu, että avoin yhteisö, jossa ihminen otetaan lämpimästi vastaan, lisää hänen luottamustaan itseensä, toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Meillä Diakonissalaitoksella on tästä paljon kokemusta D-asemiemme kautta. Kun luottamus vahvistuu, ihmisen oma aktiivisuus ja toimijuus vahvistuvat ja niiden vastavoima eli häpeä omasta tilanteesta menee taka-alalle. Suomalainen köyhyys ei ole vain absoluuttista köyhyyttä, vaikka sitäkin on. Se on myös sosiaalista köyhyyttä ja siihen yhteisöllinen toiminta usein auttaa, vastaa Helin.

Tarkoitus on, että uuteen malliin kytketään nykyistä paremmin mukaan kaupungin palveluja, kuten sosiaalityötä, ja tuetaan ihmisiä myös työllistymisessä. Niin on tehty myös Vantaalla.

Osa leipäjonojen asiakkaista ei innostu yhteisöllisestä ruokailuista, vaan haluaisi mieluummin vain noutaa kassin ja tehdä itse ruokaa kotona, kenties useammaksi päiväksi. Mitä sanot tähän?

– Että elintarvikeavun pitää olla moninaista. On hyvä, että ruokaa saa myös mukaan. Emme me sitä halua poistaa, mutta haluamme poistaa jonot. Mallien pitää olla joustavia, itse kunkin pitää saada itselleen sopivalla tavalla apua. Toisaalta on tullut paljon myös ihan päinvastaisia viestejä. Sellaisia, että mieluummin tullaan yhdessä syömään lämmin ateria kuin lämmitetään ruoka yksin kotona mikroaaltouunissa. Lämpimään ateriaan liittyy se lisäarvo, että tapaa muita ihmisiä.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi