Keittiömystikko: Takana kaksikymmentä yhteistä vuotta – aviomies kysyi maailmanmatkalle surffaamaan
Voisiko pitkäaikaiseen kumppaniin suhtautua kuin uuteen: kaunistautua, laittaa hyvää ruokaa, esitellä parhaita puoliaan?
Miehen kanssa tuli viime viikolla 20 vuotta yhteiseloa täyteen. Se on etappi, joka sai miettimään matkaa ja matkantekoa. Vuosipäivän aikaan olin laululyriikan kirjoitusleirillä Ikaalisissa. Leirille lähtiessäni annoin miehelle lahjan: kahden suklaapatukan paketin, jonka pakkauksessa luki: "Suuret seikkailut on tehty jaettaviksi."
Satujen tarinat alkavat usein sanoista olipa kerran ja päättyvät siihen, että eletään onnellisina elämän loppuun saakka. Tosielämässä non-stop-onnellisuuden odotus on oikeastaan aika kohtuuton. Satujen lopetuslauseessa hypätään yhteiselon haastavien ja herkullisten hetkien yli – niiden, joissa eletään, eheydytään, hajotaan, hioudutaan, opitaan ja nautitaan, sielun sietokyvyn verran.
Mieheni mielestä rakkaus on valinta, kuin kahvi, joka keitetään joka aamu uudelleen.
Mietin naisystävääni, jonka suhde on alkuvaiheessa. Hän ja sulhokandidaatti pyrkivät miellyttämään toisiaan. Laittavat erityistä ruokaa, kaunistautuvat, tuovat parhaat puolensa esiin. Millaisena pitkä suhde näyttäytyisi, jos siihen keskittyisi noin? Elämässä mikään ei ole varmaa: huominen, toisen mieli, saati sydän. Onko mahdollista suhtautua tuoreesti myös pysyväksi tarkoitettuun?
Pitkässä suhteessa tarvitaan sekä turvallisuudentunnetta että jännitystä. On muitakin tasapainopareja, joiden välille haetaan rauhaa. Sitoutuminen ja vapaus. Yksin- ja yhdessäolo. Oleminen ja tekeminen. Maskuliininen ja feminiininen. Läheisyys ja etäisyys. Mitä tarvittaisiin?
Saman yhteiselämän aikana saattaa jakaa elämänsä perheorientoituneen, uraorientoituneen, kapinallisen, haaveilijan tai varsinaisen tekijän kanssa, vaikka koko ajan olisi saman ihmisen seurassa. Asenne voisi olla: kuka oletkaan nyt?
Yhteisen hyvän lomassa on myös elämän tuomaa kulumaa: pettymyksiä, odotuksia ja kritiikkiä. Pitkä suhde voi tuoda kaiken tämän valoon, käsiteltäväksi. Näin se on myös avain tietoisuuden kasvuun. Jos tahtoo rakentaa yhteyttä eikä muureja, rehellisyys ja joustavuus ovat työkaluja.
Mieheni mielestä rakkaus on valinta, kuin kahvi, joka keitetään joka aamu uudelleen. Tahtominen tarkoittaa ennen kaikkea rakkauden arkisia tekoja ja toisen huomioimista. Mies kysyi, lähdenkö hänen kanssaan asuntoautolla maailmanmatkalle surffaamaan. Kun lapset ovat kasvaneet, tai ehkä jo ennen?
Rakkauden roadtripistä voisi kyllä kirjoittaa useammankin laulun. Matkan varrelle osuu huikeita maisemia, suvantoja, törmäyksiä, tienhaaroja, auringonnousuja, -laskuja ja lahjoja. Laulut ovat myös satujen tarinoita parempi vertailukohta elinikäiselle rakkaudelle, sillä lauluihin mahtuvat elämän kaikki puolet. Pitkän parisuhteen rakkaus on karheaa ja sileää, kirpaisevaa ja eheyttävää, varjoisaa ja valoisaa – ja sellaisenaan kokonaista, todellista. Kaikenlaiset laulut kuuluvat siihen!
Kirjoittaja on luokan- ja uskonnonopettaja, kirjailija, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keittiömystikko: Havahdu – olet vain käymässä täällä
PuheenvuorotKesä on yhtä ohimenevä kuin ihmisen elämä. Molempiin kannattaa heittäytyä, kun vielä voi!
Keittiömystikko: "Tööttää, jos sait viime yönä"
Puheenvuorot
