Puoliso voi löytyä riparilta, opiskelijariennoista tai töistä – kolme tarinaa ensitapaamisesta ja siitä, mitä sitten tapahtui
– Aluksi olimme vain kavereita, sanovat yhdeksän vuotta sitten tavanneet Sanni ja Oskari Johansson. Kuva: Sirpa Päivinen.

– Aluksi olimme vain kavereita, sanovat yhdeksän vuotta sitten tavanneet Sanni ja Oskari Johansson. Kuva: Sirpa Päivinen.

Puoliso voi löytyä riparilta, opiskelijariennoista tai töistä – kolme tarinaa ensitapaamisesta ja siitä, mitä sitten tapahtui

Kirkko ja kaupunki kysyi lukijoilta, miten he tapasivat puolisonsa. Tapasimme kolme kyselyyn vastannutta paria ja kuulimme koko tarinan.

Riparilla alkanut kaveruus kypsyi rakkaudeksi

Tuore aviopari, Sanni Johansson, 23, ja Oskari Johansson, 26, asuu Pepe-koiransa kanssa opiskelijatalon kaksiossa Länsi-Pasilassa. He tutustuivat yhdeksän vuotta sitten rippileirillä Keuruulla, jossa Oskari Johansson oli isosena ja Sanni Visakko leiriläisenä.

– Olimme aluksi vain kavereita. Aloimme nähdä toisiamme usein, koska minäkin lähdin mukaan Pitäjänmäen seurakunnan isoskoulutukseen. Osallistuin siellä muuan muuassa Oskarin vetämään kitarakerhoon. Talvella kaveruus sitten muuttui seurusteluksi, Sanni kertoo.

Oskari ja Sanni suhteen alkuaikoina, kun Oskari suoritti varusmiespalvelustaan.

Oskari ja Sanni suhteen alkuaikoina, kun Oskari suoritti varusmiespalvelustaan.

Oskarin mukaan seurusteluun johti se, että heidän oli niin hyvä olla yhdessä.

– Olimme samalla aaltopituudella: meillä oli samanlainen elämänkatsomus ja samoja kiinnostuksenkohteita. Oli tosi helppo puhua kaikesta.

Pienenä koetinkivenä seurustelun alussa oli se, kun Oskari matkusti isänsä kanssa kuukaudeksi Yhdysvaltoihin.

Sanni muistelee, että tuo aika oli vastarakastuneille melkoista kärvistelyä.

– Olin kuitenkin jo tutustunut Oskarin äitiin, joten kävin hänen luonaan purkamassa ikävääni. Pian matkan jälkeen Oskari lähti armeijaan, ja se vasta testasikin suhdettamme.

Molempien perheet ottivat tiedon nuorten seurustelusta hyvin vastaan. Oskari tempaistiin myös nopeasti mukaan Sannin perheen koripalloharrastukseen. Kirkolla taas oli yhteinen kaveripiiri, jossa muutama muukin alkoi seurustella samaan aikaan.

Tällä hetkellä Oskari opiskelee Helsingin yliopistossa matematiikkaa. Sanni valmistui äskettäin sosionomi-diakoniksi ja on töissä Autismisäätiön päivätoiminnassa.

Olimme samalla aaltopituudella: meillä oli samanlainen elämänkatsomus ja samoja kiinnostuksenkohteita. - Oskari Johansson

Helmikuussa Sannin ja Oskarin vihki tuttu pappi Pitäjänmäen kirkon nuorisotilassa, missä parin seurustelu alkoi. Ennen avioitumistaan pariskunta ehti asua yhdessä viisi vuotta. Pepe-koiran he ottivat kolme ja puoli vuotta sitten.

– Koira tietysti sitoo, emmekä voi enää esimerkiksi matkustella yhtä paljon kuin aiemmin. Olemme kuitenkin käyneet lomilla mökillä ja ajelleet asuntovaunulla. Ja nyt on haaveissa häämatka ulkomaille, Sanni kertoo.

Sanni ja Oskari Johansson menivät naimisiin helmikuussa. Mukana häissä oli myös Pepe-koira. Kuva: Julia Blomqvist.

Sanni ja Oskari Johansson menivät naimisiin helmikuussa. Mukana häissä oli myös Pepe-koira. Kuva: Julia Blomqvist.

Kumpikin on sitä mieltä, että vierellä on yhä se sama ihminen, johon vuosia sitten tutustui. Toki aikuistuminen on muuttanut hieman molempia sekä lisännyt vastuuntuntoa ja sitoutumista.

Perheen perustaminen on suunnitteilla joskus tulevaisuudessa, vaikka vauvakuumetta onkin jo ollut ilmassa.

– Tässä asiassa järki on voittanut. On parempi, että on työpaikka ja muutenkin vakaa elämäntilanne ennen kuin hankkii lapsia. Nyt koirassa on tarpeeksi huolehtimista, Oskari toteaa.

Puhelinnumerot vaihdettiin fuksipäivällisillä

Nyt voi sanoa, että se oli onnistunut plaseeraus. Pohjois-Pohjalaisen osakunnan fuksipäivällisillä syksyllä 1998 teologian opiskelija Suvi Sammalmaa ja tietojenkäsittelytieteen opiskelija Matti Haavikko oli pantu istumaan vierekkäin. Illan aikana syötiin, juotiin snapseja ja laulettiin, vierekkäin istuvat samasta laulukirjasta.

– Matti lauloi valtavan lujaa ja aivan väärin! Olit ihan sikarohkea, kun minä en meinannut kehdata laulaa ollenkaan, Suvi muistelee.

– Minun ensivaikutelmani Suvista oli se, että hän on rauhallinen. Sehän ei sitten olleenkaan pitänyt paikkaansa! Osasit olla hyvin hillitty sinä iltana, Matti kertoo.

Matti ja Suvi Haavikko toivoivat pitkään perheenlisäystä. Nyt heillä on kolmevuotias Aamos ja puolivuotias Ellinoora. Kuva: Sirpa Päivinen.

Matti ja Suvi Haavikko toivoivat pitkään perheenlisäystä. Nyt heillä on kolmevuotias Aamos ja puolivuotias Ellinoora. Kuva: Sirpa Päivinen.

Matti pyysi Suvilta puhelinnumeroa, mutta ei saanut sitä heti ensimmäisellä pyynnöllä, sillä Suvi piti Mattia omituisena nörttinä. Onneksi Matti oli sinnikäs.

– Kun Matti otti villapaidan pois, sen alta paljastui Wallace & Gromit -t-paita. Aloin miettiä, että ehkä hän ei olekaan ihan niin nörtti.

Ensikohtaamisen jälkeen pari alkoi tapailla ja seurustella. Vuonna 2000 he menivät kihloihin ja naimisiin seuraavana vuonna. Avioiduttuaan Suvi ja Matti Haavikko yrittivät ja toivoivat lasta monta vuotta. Lopulta vuonna 2015, koeputkihedelmöityksen ansiosta, syntyi Aamos. Viime vuonna elämä yllätti iloisesti ja he saivat vielä "ihan luomusti" Ellinooran, joka on nyt puolivuotias.

Suvi ja Matti Haavikko vuonna 2000.

Suvi ja Matti Haavikko vuonna 2000.

Nyt Haavikoilla on niin sanotusti paketti kasassa. On kaksi lasta, Lene-koira ja omakotitalo Espoon Tuomarilassa – ja myös vähiin jääneitä yöunia ja niin vähän parisuhdeaikaa, että sekin vaihe, kun taloa rakennettiin, tuntuu helpolta.

– Tämä on se U-käyrän pohja, jonka jälkeen elämä muuttuu helpommaksi. Siis parisuhteen kannalta, lapsethan ovat mahtavia! Ei tätä vaihtaisi pois, Matti toteaa.

– Ja meillä kumpikin tietää, että toinen tekee kaikkensa, Suvi sanoo.

Matti lauloi valtavan lujaa ja aivan väärin! Olit ihan sikarohkea, kun minä en meinannut kehdata laulaa ollenkaan. - Suvi Haavikko

Kun Suvi ja Matti tapasivat toisensa lähes kaksikymmentä vuotta sitten, kummallakin oli ajatus tulevasta puolisosta. Se oli varsin samanlainen ihminen kuin itse on ja aika kaukana siitä, millaisen puolison sitten löysi. Hyvä niin.

Matti on rauhallinen, Suvi kiihtyy nollasta sataan suuttuessaan tai innostuessaan. Yhteistäkin on. Suvia ja Mattia yhdistää tiedonjano, he lähettelevät toisilleen linkkejä kiinnostaviin artikkeleihin ja haluavat tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Haavikot puhuvat paljon ja riitelevät nopeasti, kumpikaan ei ole mököttäjätyyppiä.

Huumori on mustaa.

– Kerromme toisillemme vitsejä, joita emme kertoisi muille, Matti toteaa.

Matti ja Suvi Haavikko menivät naimisiin Espoon Tuomiokirkossa vuonna 2001.

Matti ja Suvi Haavikko menivät naimisiin Espoon Tuomiokirkossa vuonna 2001.

Risteilyllä liikahti jokin

Kyllä meillä edelleen rakkautta riittää. Kun ulko-ovi kolahtaa, ajattelee, että sieltä se mun kultsi tulee.

Näin kuvailevat suhdettaan 27 vuotta naimisissa olleet Merja Stenman-Björn, 55, ja Markku Björn, 65.

Hotelli- ja ravintola-alalla työskentelevä pariskunta tapasi ammattiyhdistyskuvioissa yli 30 vuotta sitten. Pari toimi ensin saman hotelliketjun ammattiosastossa, Markku Björn varapuheenjohtajana ja Merja Stenman nuorisosihteerinä. Pian kummastakin tuli oman työpaikkansa luottamusmies, joten yhteisiä palavereja oli usein.

– Liiton laivaristeilyllä sitten liikahti jotain, Merja kertoo.

– Mutta varsinainen seurustelu alkoi Lappeenrannassa pidetyssä liittokokouksessa, muistelee Markku.

Merja Stenman-Björn ja Markku Björn kihlaparina kotonaan Pietarinkadulla.

Merja Stenman-Björn ja Markku Björn kihlaparina kotonaan Pietarinkadulla.

Seurustelun alettua kahden aikuisen sinkun suhde eteni nopeasti. Kun pariskunta matkusti ensi kertaa tapaamaan Merjan vanhempia, Markku kysyi häneltä junassa yllättäen, että mennäänkö naimisiin.

Merja kertoo ihastuneensa Hämeestä kotoisin olevan Markun rauhallisuuteen ja huumorintajuun, Markku taas Merjan karjalaiseen iloisuuteen ja suorapuheisuuteen. Hyvältä tuntui myös se, että molempien vanhemmat, sukulaiset ja ystävät hyväksyivät varauksetta parin yhdessäolon.

Rakastunut pari kihlautui vuonna 1991 Mallorcalla. Pian pidettiin Orivedellä ikimuistoiset kesähäät, ja ensimmäinen lapsi, Teemu, syntyi seuraavana vuonna. Viisi vuotta myöhemmin syntyi toinen poika, Ossi.

Merja Stenman-Björn ja Markku Björn avioituivat Orivedellä 1991.

Merja Stenman-Björn ja Markku Björn avioituivat Orivedellä 1991.

Pariskunta asui parikymmentä vuotta Helsingin keskustassa, kunnes muutti muutama vuosi sitten Suurmetsän Alppikylään.

– Hoidimme työrumban keskellä lapsia vuorotellen. Pidimme kesälomatkin eri aikaan, että pojat saivat olla loma-aikoina kotona, Markku kertoo.

– Eivät nuo vuodet pelkkää auvoa olleet. Pahimpina ruuhkavuosina ei pystynyt panostamaan tarpeeksi parisuhteeseen, Merja toteaa.

Pariskunnan mukaan heitä ovat pitäneet yhdessä rakkaus, sitoutuminen ja samanlainen ajattelumaailma.

– Meillä on yhteiset arvot: molemmat pitävät tärkeinä yhteiskunnallista vaikuttamista ja pienen ihmisen puolella olemista. Myös usko Jumalaan yhdistää meitä.

Kumpikaan ei koe toisen muuttuneen suuremmin vuosien mittaan. Merja tosin toteaa nauraen, että onneksi mies on oppinut sanomaan asioista suoremmin ja panemaan hänelle hanttiin.

Nyt pari on ollut puolitoista vuotta kahdestaan nuoremmankin pojan lähdettyä kotoa. On enemmän aikaa toisen huomioimiseen.

– Ajattelemme niin, että puoliso on lahja. Saa olla onnellinen, että on löytänyt luotettavan kumppanin, jonka kanssa edelleen löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista, pariskunta kiteyttää.

– Puolison löytäminen on lahja, sanovat yli 30 vuotta sitten ammattiyhdistyskuvioissa tavanneet Merja Stenman-Björn ja Markku Björn. Kuva: Sirpa Päivinen.

– Puolison löytäminen on lahja, sanovat yli 30 vuotta sitten ammattiyhdistyskuvioissa tavanneet Merja Stenman-Björn ja Markku Björn. Kuva: Sirpa Päivinen.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi