Yksi vastaajista oli tavannut tulevan puolisonsa luontoretkellä. "Tavatessamme ajattelin, että onpas todella vilpittömän ja mukavan oloinen mies", hän kirjoittaa.
”Sisälläni hyrisi lämmin, pieni hyrrä”– näin Kirkko ja kaupungin lukijat ovat löytäneet puolisonsa
Nettikyselyyn tulleiden vastausten perusteella tuleva puoliso voi vaikka kävellä kadulla vastaan.
"Olimme samassa harjoittelupaikassa. Ärsytimme toisiamme, mutta saimme hyvää työnjälkeä aikaan. Suhteemme alkoi, kun minut kutsuttiin harjoittelun jälkeen esiliinaksi mieheni, hänen ystävänsä ja ystävän ihastuksen pyöräretkelle, siltä varalta että jos pojat saa jotain tyhmää päähänsä.
Molemminpuolinen ensivaikutelmamme oli, että tuon kanssa menen viimeksi naimisiin. Törmäsimme harjoittelun jälkeen sattumalta, mieheni ihastui minuun ja aloimme deittailla puolivakavasti. Sitten jouduimme toisistamme kuukaudeksi eroon mieheni reissatessa. Ikävä teki suhteesta vakavan reissun jälkeen."
Nainen, 33
"Hän tuli vastaani suojatiellä Hampurin syyssateessa kuin ilmestys. Pitkä, kalju mies, jonka katse osui ja upposi. Minä opiskelijatyttö Suomesta, yksinäinen viikonvaihde edessäni, kiirehdin vastakkaiseen suuntaan puhelinkioskille ainoan tutun numeroa laukustani etsien, kun sateenvarjo avautui ylleni.
Minä kaksivitonen kompleksinen blondi, en todella halunnut avioliittoon ja viimeksi tässä maassa, mutta hän, määrätietoinen herrasmies, oli sen jo ensikatseella päättänyt. Sinut haluan tehdä onnelliseksi, hän sanoi, ja tekikin vuosikymmeniä kaikkensa sen eteen. Ei tiennyt sen olevan mahdotonta."
Nainen, 79
"Tapasin tulevan puolisoni erään sinkkujärjestön luontoretkellä Vanhankaupunginlahdella. Olin jo miltei menettänyt toivoni parisuhdemarkkinoilla, mutta kun oli niin kaunis kesäinen sunnuntai, päätin lähteä. Onneksi! Retkeä seuraavana aamuna päätin pyytää tapaamani miestä treffeille, mutta hän ehti ensin.
Tavatessamme ajattelin, että onpas todella vilpittömän ja mukavan oloinen mies. Ensimmäisillä treffeillä tiesin hyvin pian, että tässä on nyt jotain aivan erityistä. Kolmen kuukauden päästä menimme kihloihin ja vuoden päästä naimisiin. Monista vaikeuksista huolimatta olemme edelleen onnellisesti yhdessä."
Nainen, 42
"Aloimme kirjoitella viestejä Tinderissä, aluksi vain niitä näitä. Pian puhelimen ääniviesti *knock knock* koputteli useita kertoja päivässä.
Tuntui kivalta ja sisälläni hyrisi lämmin, pieni hyrrä. Tapasimme useiden viikkojen viestittelyn jälkeen Itäkeskuksessa, eräässä ravintolassa.
Sillä hetkellä minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, että tästä voisi kehittyä jotain suurempaa. Olimme silloin 25-vuotiaita. Nyt kolmen vuoden jälkeen meillä on maailman suloisin tyttövauva. Ehkä vielä jonakin aurinkoisena kesäpäivänä tanssimme häitä."
Nainen, 28
"Tapasimme Lintulan luostarissa. Olin siellä vapaaehtoistyössä. Hän asui siellä sisariston kanssa, mutta häntä ei oltu vielä vihitty mihinkään nunnuuden kolmesta asteesta.
Puolen vuoden ajan kuvittelin, että olemme vain ystäviä, vaikka hän lähti luostarista ja asui minun luonani paljon. Toisen puoli vuotta mietin, että voisiko hän olla tuleva vaimoni. Olimme molemmat toisillemme vastaus tahoillamme lausumiimme rukouksiin."
Mies, 34
En tosiaan tiennyt heti, että tässä on tuleva mieheni. Puolisoni kyllä väittää tienneensä heti. - nainen, 42
"Koko lukioaika istuttiin peräkkäin ja kuljettiin samoissa porukoissa. Ei me mitenkään erityisesti seurusteltu. Yo-kirjoitusten aikaan hän huomasi, että tiemme saattavat kohta kulkea erikseen. Minä en edes ymmärtänyt hänen kiinnostustaan. Seurustelua en ymmärtänyt sitten millään, en uskonut sitä.
Elettiin vuotta 1970. Kun vihdoin tajusin tai luulin ymmärtäväni, mistä on kysymys, menimme syksyllä 1970 kihloihin. Kesällä 1971 solmimme avioliiton. Siitä asti on opeteltu elämää yhdessä."
Nainen, 66
"Olin töissä hakemassa aamukahvia. Kaadoin maitoa laatikostolle ja pyyhin sitä, kun ihastukseni tuli uuden kollegamme kanssa paikalle. Olin kyllä nähnyt sen uuden pari kertaa aiemmin, ohimennen. Kuullut kyllä vähän ikäviä juttua. Ne jutut osoittautuivat juoruämmien omiksi mielipiteiksi.
En tosiaan tiennyt heti, että tässä on tuleva mieheni. Puolisoni kyllä väittää tienneensä heti. Ehkä hän on mieltynyt läikytteleviin naisiin. Se kun oli monen ensimmäisen tapaamisen teema."
Nainen, 42
"Tapasin hänet sinkkujen illanvietossa. Paikalla oli toisilleen tuntemattomia miehiä ja naisia. Olin lopettanut deittisovellusten käytön, koska ajattelin, että jos joku sopiva on tulossa elämääni, niin tulkoon, mutta en jaksa enää deittipalvelujen pinnallisia treffejä.
En kiinnittänyt häneen juurikaan huomiota. Mutta hänpä otti minuun yhteyttä sosiaalisen median kautta hieman myöhemmin ja aloimme tapailla. Nyt olemme olleet yhdessä jo puolitoista vuotta, ja olen muuttanut hänen luokseen. On ihanaa, kun on oma rakas vierellä."
Nainen, 57
Mitä tapahtui ensitapaamisen jälkeen? Lue juttu kolmen pariskunnan ensitapaamisesta ja siitä, mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Neljä vinkkiä nettideittailijalle: Tiedosta, tarkastele, ole reilu ja muista armollisuus itseä ja muita kohtaan
Hyvä elämäMiksi seuraa kannattaa etsiä juuri netistä? Kuinka mahdollisista pettymyksistä pääsee eteenpäin? Perheneuvoja Juha Petterson kertoo.
