Keittiömystikko: Sisäistä valoa ei kannata säästellä
Missä on sinun valosi? Laita sisäiset valot päälle.
Uudenvuoden yönä näin unessani tyhjän huoneen ja pysähtyneen hetken: valot menivät päälle ja katkaisijasta kuului naksahdus. Sen jälkeen tuli hiljaista. En nähnyt valon sytyttäjää, mutta lamppu oli vanhanajan hehkulamppu ilman varjostinta. Unikuvan viesti oli ytimekäs: valot päälle!
Myytin mukaan joulunajan pyhien öiden unet kannattaa kirjoittaa muistiin, sillä ne kertovat tulevasta. Unikuvani kertoi viestiä valon valitsemisesta. En puhu nyt jokavuotisista uudenvuodenlupauksista tai ihmisen pyrkimyksistä muokata itseään. Puhun elämän virtaan yhtymisestä ja sitoutumisesta elämän puolustamiseen.
Mitä tahdot maailmaamme tuoda ja mitä täällä nähdä? Valot päällä eläminen on tietoisuuden suuntaamista toivottuihin asioihin. Jos maailma palaa, sammuta sinä. Jos viha yltyy, viilennä sitä. Ensin itsessä, jokapäiväisessä elämässä.
Pienikin valo voi valaista sen kummallisen tyhjyyden, joka ihmisessä asuu.
”Lamppu” oli ensimmäinen sanani. Valo on kiinnostanut minua aina, samoin syttyminen – hetki jolloin pimeä antautuu. Valo on voimaa, mutta usein katkaisijaa ei vaan löydä. Kun lapsi vonkuu väsymystään ja on mahdoton, mitä teen pimeydelleni? Kun puolison päätä kivistää, ymmärränkö vai käännynkö pois? Kun en millään riitä kaikkeen mihin pitäisi, olenko itselleni armoton? Missä valossa näen itseni ja elämän?
Antaudunko valolle?
On myös hetkiä, jolloin kaikki tuntuu selvältä. Oivallus avartaa mielen ja rakkaus sydämen. Tunnet: tästä elämä on tehty. Hyvään keskittyminen tuntuu mahdolliselta. Hapuilu ja hukassa oleminenkin ovat silloin osa tarinaa.
8-vuotias tytär pohtii: ”Mä rupesin tässä miettimään, että mitä se rakkaus oikein on? Välillä se lähtee jonnekin luistelemaan… niin kuin lomalle. Mutta kyllä se sitten tulee taas! Eikä se tavallaan edes lähtenyt minnekään, se vain tuntui siltä.”
Valon ja pimeyden äärellä on kiusaus tehdä nopeita johtopäätöksiä, mutta ikuiset voimat eivät alistu niihin. Ne karkaavat määritelmistämme, mutta elävät sisällämme. Jokaisessa on valo, jokaisella hetkellä. Joskus se on hyvin pieni, mutta se ei haittaa. Pienikin valo riittää pitkälle ja löytää kaikkialle. Se voi valaista myös sen kummallisen tyhjyyden, joka ihmisessä asuu. Valossa kaikki tulee nähdyksi.
Valot päälle!
Kirjoittaja on luokan- ja uskonnonopettaja, kirjailija, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.
Lue henkilöjuttu Kirkko ja kaupungin uudesta kolumnistista: Hiljaisuuden kosketukset tekivät Susanna Erätulesta etsijän – mitä sanottavaa hiljaisuudella on?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keittiömystikko: Pystytkö sijoittamaan viiden minuutin hiljaisuuteen?
PuheenvuorotHiljaisuudesta tuntuu olevan pula kaiken säntäilyn ja somettamisen keskellä. Sen hyvää tekevät vaikutukset kuitenkin tunnetaan, ja sitä myydään matkailijoillekin.
