Keittiömystikko: Siunattua koulutietä – tässä opettajan vinkit kouluvuoteen

Keittiömystikko: Siunattua koulutietä – tässä opettajan vinkit kouluvuoteen

Jokainen kouluuntulija, on hän sitten oppilas, opettaja tai vanhempi, on omalla elämänpolullaan oppimassa ja opettamassa. Mitä voimme oppia toisiltamme?

Lähipäivinä pakataan taas sadattuhannet reput uuteen kouluvuoteen. Koulussa kohtaavat lapset, nuoret, opettajat, henkilökunta ja vanhemmat. Osaa jännittää, toiset ovat innoissaan.

Vuoden 2017 tilastot kertovat, että Suomessa oli viime vuonna 556 700 peruskoulun oppilasta ja 2 384 toiminnassa olevaa peruskoulua. Neljän koululaisen äitinä ja opettajana mietin, kuinka paljon kohtaamisia ja erilaisia ihmistyyppejä noihin tilastoihin sisältyy. Miljoonia tarinoita koulusta! Kun koulu nyt alkaa, palautettaisiinko mieliin muutama juttu?

  • Koulun vuorovaikutustilanteissa syntyy elinikäisiä jälkiä. Jotkut niistä ovat kannattelevia, toiset haavoittavia. Minkälaisen jäljen jätät kouluyhteisöösi oppilaana, vanhempana tai opettajana – vahingoittavan, valittavan vai välittävän?
  • Vanhempi on lapsensa paras asiantuntija. Elämäntilanne saattaa joskus syödä vanhemman voimat, mutta todennäköisesti hän rakastaa lastaan enemmän kuin kukaan. Hän on seurannut lapsen matkaa alusta saakka. Kaikki ei ole vanhempien ansiota tai syytä, oli kyse sitten lapsen käytöksestä, neurologisista poikkeavuuksista, erityislahjakkuudesta, esiintymistaidosta, herkkyydestä tai herra ties mistä.
  • Arvosta opettajan työtä. Opettajan työssä vaaditaan yliopistokoulutuksen lisäksi äärimmäisen monitasoista venymistä. Ammatti haastaa emotionaalisesti, älyllisesti, toiminnallisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Opettaja on persoona, joka tekee parhaansa niillä rajallisilla resursseilla, jotka hänellä on.
  • Lapset ovat erilaisia. Heidän tehtävänsä ei ole olla helppoja aikuisen näkökulmasta. Yritetään siis nähdä piirteitä syvemmälle. Se, että myötäilee ja joustaa, voikin tarkoittaa valehtelemista toisessa tilanteessa. Ja se, että on uskomattoman jääräpäinen, voi tarkoittaa, että on luotettava suoruudessaan. Piirteitä voi katsella monesta suunnasta! Jokainen on lahjakas tavallaan.

Jokaisen koulussa asioivan repussa on tarvikkeiden lisäksi elämänkokemukset. Toisilla reppu on painavampi ja elämässä voi olla meneillään sellaista, joka ei näy päälle. Aikuistenkin puolustusmekanismit heräävät helposti, jos oma lapsi tai arvovalta on uhattuna.

Teinit, kuten eläimet, haistavat pelon ja tunteet.

Entä nuoret sitten? Minusta heidän kanssaan pärjää, kun muistaa kaksi asiaa. Teinit, kuten eläimet, haistavat pelon ja tunteet. Jos aiot seistä parinkymmenen nuoren edessä, sinun on oltava valmis kohtaamaan itsesi. Automaattista auktoriteettia ei myöskään ole luvassa. Se täytyy rakentaa yhteyden varaan. Nuorilta itseltään pyytäisin toisen asemaan asettumista. Älkää ilkeilkö, ja uskaltakaa olla ihania itsejänne!

Hyvä yhteys on kaiken perusta oppilaiden, opettajien ja vanhempien ristikkäisissä suhteissa. Yhteyden säilyttämiseksi kannattaa lähestyä toista samalta tasolta, ei ylempää tai alempaa. Aito vuorovaikutus vaatii rohkeutta, rehellisyyttä, selkeyttä, tervettä itsetuntoa sekä itsensä ja toisen kunnioittamista. Tämän kaiken oppiminen voi viedä koko eliniän, eikä täydellisyys ole tavoitteena. Annetaan siis lasten, nuorten ja itsemmekin harjoitella. Ehkä tärkeintä onkin se, kuinka opimme yhdessä kohtaamaan, hyväksymään ja ratkaisemaan tilanteita?

Siunattua koulutietä! Ollaan ihmisiksi, ja armollisia toisillemme.

Kirjoittaja on kirjailija, opettaja, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi