Keittiömystikko: Hei kesä, kiitos tästä! Mutta miten arkeen palataan?

Keittiömystikko: Hei kesä, kiitos tästä! Mutta miten arkeen palataan?

"Haluan olla pieni, vapaa ja kesälomalla", toteaa 6-vuotias kouluunlähdön kynnyksellä ja toiveeseen on helppo yhtyä. Kukapa luopuisi kesästä!

Eilen sen tajusin: Kyllä illat ovat pimenneet. Sen hoksaaminen tapahtuu aina yhdessä peruuttamattomassa hetkessä, vaikka havaintoon yrittäisi salaa valmistautua juhannuksesta saakka. Kotipihan portilla kaksimetrisiksi kasvaneet maitohorsmatkin kuiskaavat, että syksy saapuu. Rentun ruusun päivät ovat luetut ja kukat täynnä hahtuvaa.

Ei! Vaikka pitkä kuuma kesä on väsyttänyt pientareiden kasvit, minä jaksaisin vielä vapaata heilumista. Merivesi on harvoin lämmintä ja elämä yhtä tyytyväistä kuin laiturilla sopivassa tuulenvireessä. Lapset hyppivät veteen ja riemuitsevat. Leväkin on kadonnut. On lämpöä, joutilaisuutta, seikkailuja, kuvankauniita iltoja ja hiekkaa väärissä paikoissa.

Äidin silmäkulmaan tiivistyy sumua, kun 6-vuotias käpertyy mökillä peiton alle ja huokaa väsyneenä: "Haluan olla pieni, vapaa ja kesälomalla. Synnytä mut uudelleen." Hän on kohta ekaluokalla. Ei täysin vapaa enää, ja tajuaa sen jo. Elämä ennen eskaria ja päiväkotia on hänen muistoissaan ainaista kesälomaa. Vauvana hän tuijotti vaunuista puiden heiluvia oksia ja taivaan pilviä tuntikausia. Ei ollut kiire minnekään.

Miten arkeen palataan? Kysymys on kollektiivinen, mutta vastaus riippuu vastaajasta.

Järjestelmälliselle lomaltapaluu on helpotus, sillä samoina toistuvat rutiinit tuovat rauhaa. On heitäkin, jotka harsivat elämää kasaan vailla työtä, kumppania tai terveyttä.

Vastuullinen aikuinen painottaa hyvää arkea ja sen sujuvuutta. Ei sitä ikuisesti kuulu lomailla ja viihtyä vain. Nyt narinat sikseen, arki on tärkeintä.

Hetkeen tarttuja painottaa, että koulun alkuun on runsaasti aikaa. 16-vuotias menee edelleen nukkumaan aamukuudelta ja rysäyttää rytmin kohdilleen viimeisenä iltana. Varmasti!

Kaupunkilainen etsii selviytymiskeinoja maalta- ja töihinpaluuseen somen kautta. Mistä iloa? Ystävät tarjoavat vertaistukea ja vastaavat, että ilmastointilaitteesta, Altaan merikylpylästä, jäätelökioskilta, parvekkeella nukkumisesta, joogatunneista, puistoista, iltauinneista ja Mustikkamaalta.

Seikkailija ylläpitää vapauden illuusiota pystyttämällä teltan kotipihaan. Lomatunnelmaa saa jatkettua, eikä suru iske yhtä lujaa. Hän laulaa: vielä on kesää jäljellä. Mehu on aavistuksen verran laimeaa, mutta hei, tehtäiskö mehujäitä?

Kutsumuksensa löytänyt painottaa, että elämä tuntuu loskan keskelläkin viikonlopulta. Jos paluu arkeen tuntuu liian pieniin sukkahousuihin sulloutumiselta, voit hankkia uudet ja sopivat.

Järjestelmälliselle lomaltapaluu on helpotus, sillä samoina toistuvat rutiinit tuovat rauhaa. On heitäkin, jotka harsivat elämää kasaan vailla työtä, kumppania tai terveyttä.

Lapsuuden kirjoissa lapset palasivat maalla vietetyn kesän jälkeen kotiin ruskettuneina. Sellaisia koko kesän täyshoitoloita ei kai nykyään ole, mutta ruotuun palataan kyllä. Onhan vielä aikaa hankkia reppu? Monesko päivä koulu alkaa? Miten töitä tehdään?

Omanlaisen vapauden kaipuu taitaa vähän kaihertaa jokaista. Tunne, että kaikki on hyvin ja on tilaa olla itsensä. Sitten eläkkeellä?

Ehkä tästä selvitään! Ehkä tämä on ihan mukavaa.

 

Kirjoittaja on kirjailija, opettaja, retriitinohjaaja, entinen lumilautailija, vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka sydän sykkii hiljaisuudelle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi