Satu Tuuli Karhu työskentelee freelancer-näyttelijänä. Valinta vaatii luottamusta siihen, että asiat aina jotenkin järjestyvät.
Rippileirille sijoittuvassa Eden-elokuvassa pappia näyttelevä Satu Tuuli Karhu: ”Riparilla toteutuu se, mitä uskonnollinen yhteisö voi parhaimmillaan tarjota”
15-vuotiaana Satu Tuuli Karhu ei vielä osannut haaveilla näyttelijän ammatista. On osittain seurakunnan nuorisotyöntekijän ansiota, että hän päätyi alalle.
Tiina on valmistunut kutsumusammattiinsa ja suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti – niin kunnianhimoisesti, että joskus homma menee överiksi. 7. elokuuta ensi-iltansa saavassa Eden-elokuvassa nuorta pappia näyttelee 25-vuotias Satu Tuuli Karhu. Hän kuvailee roolihahmoaan rautakanki selässä -tyypiksi mutta toisaalta ymmärtää tätä.
– Tiina on konservatiivinen, mutta hänellä on hyvä sydän ja hyvä tarkoitus. Hän on vielä epävarma ja yrittää kompensoida sitä kontrollilla ja jopa vallan väärinkäytöllä, Karhu analysoi.
Eden-elokuvaa kuvattiin viime kesänä Espoon seurakuntien leirikeskuksessa Hvittorpissa. Rooleissa nähdään sekä nuoria amatöörinäyttelijöitä että pitkän linjan ammattilaisia kuten Tiinan työparia, avarakatseista ja rentoa Juhani-pappia esittävä Tommi Korpela.
Tiiviit kuvauspäivät aidossa leirikeskuksessa luonnon keskellä loivat kuvauksiin riparinomaisen tunnelman. Satu Tuuli Karhulle elokuvan teko palautti mieleen myös omat riparikokemukset.
Ihastusta leirihäissä
Pyhäkoulu, lastenleirit, rippikoulu, isostoiminta sekä esiintymiset joulukirkoissa ja työttömille järjestetyissä ruokailuissa. Lapsuuden ja nuoruuden Kajaanissa seurakunta oli osa Satu Tuuli Karhun elämää. Vasta, kun hän muutti näyttelijäopintojen perässä Helsinkiin, hän huomasi, ettei näin jykevä kirkollinen tausta välttämättä ollut ikätoverien joukossa ihan valtavirtaa.
Karhu on taustastaan kiitollinen. Erityisesti riparista jäivät hyvät muistot.
– Se oli ihana ripari, jossa sain elinikäisiä ystäviä. Olimme Joutenlammen leirikeskuksessa keskellä Kainuun korpea, kirkasvetisen lammen rannalla. Minä olin kuin Eden-elokuvan Aliisa, riparilainen, joka oli koko ajan esittämässä papille kysymyksiä ja vaatimassa perusteluita.
Olitpa ateisti tai uskova, et voi välttää sitä, että uskonnoilla on iso rooli tässä maailmassa.
Hykerryttäviä muistoja on esimerkiksi leirihäistä. Satu Tuuli Karhu oli morsian ja aidosti ihastunut sulhasen rooliin valittuun poikaan.
– Sain alttarilla ensisuudelmani. Tuon ikäiset eivät ole noita juttuja vielä harjoitelleet, mutta se suudelma kesti ja kesti. Romanttisuus oli yhtä aikaa läsnä ja ihan tosi kaukana, kun olimme siinä kaikkien edessä.
Satu Tuuli Karhu ymmärtää hyvin, miksi ripari on otollinen tapahtumapaikka myös elokuvalle. Se on tunnistettava miljöö isolle osalle suomalaisista ja paikka, jossa erilaiset ihmiset viettävät aikaa yhdessä. Kristilliseen uskoon tutustuminen ja leirillä käydyt keskustelut ovat tärkeitä.
– Olitpa ateisti tai uskova, et voi välttää sitä, että uskonnoilla on iso rooli tässä maailmassa. Uskonnot ovat tuoneet paljon hyvää ja pahaa, ja niihin liittyviä kysymyksiä pitää käsitellä juuri siten, että keskustellaan ja yritetään ymmärtää toista.
Rippileireillä toteutuu usein se, mitä uskonnolliset yhteisöt voivat parhaimmillaan tarjota.
– Siellä oli turvallinen ja yhteisöllinen olo. Sai tavata uusia ihmisiä ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sai ajatuksia, muttei tuputettu eikä pakotettu mihinkään.
Satu Tuuli Karhu pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että nuoriin luotetaan ja he saavat tehdä asioita. Sitä kautta voi löytyä oma juttu.
Papin asussa olemus muuttui
Kuvauksissa Satu Tuuli Karhun piti pukea ylleen papin alba, kastaa ja jakaa ehtoollista. Hän sai neuvoja oikealta papilta ja nuorisotyönohjaajalta.
– Siitä kaikesta tuli tosi outo fiilis! Kun puki päälleen alban, tuntui, että koko olemus muuttui. Esimerkiksi ehtoollisen jakaminen ei tuntunut samalta kuin vaikka kahvin kaataminen. Siihen suhtautui kunnioituksella.
Karhu sai tuoda roolihahmoonsa myös jotakin omaa. Elokuvassa Tiina-pappi soittaa kannelta, aivan kuten Satu Tuuli Karhukin on tehnyt.
– Kantele on jäänyt ihmisten mielikuvissa jonnekin Kalevalaan ja Lönnrotiin, siihen, että hauenleualla soitetaan itkuvirsiä, vaikka se on Suomen kansallissoitin ja yksi monipuolisimmista soittimista. Yhdessäkään suomalaiselokuvassa ei ole varmaan ennen nähty konserttikannelta.
Isoista elokuva- ja teatterirooleista on tullut Satu Tuuli Karhulle ristiriitainen olo. Hän on niistä kiitollinen, mutta samalla hävettää, kuinka paljon on saanut.
Ei voi kuin luottaa, että kaikki järjestyy
Ripari-ikäinen Satu Tuuli Karhu ei haaveillut näyttelijän ammatista. Hän soitti, lauloi ja tanssi, mutta kiinnostui teatterista vasta, kun Kajaanin seurakunnan nuorisotyöntekijä Heimo Haverinen keksi pyytää häntä mukaan teatteriproduktioon, jonka seurakuntanuoret ja Kajaanin kaupunginteatteri toteuttivat yhdessä.
– Seurakunnassa tehtiin tosi hienoja juttuja. Oli upeaa saada tehdä musiikkinäytelmä ammattilaisohjauksessa. Miten suuri voima tuollaisilla kokemuksilla voikaan olla!
Lukion jälkeen Karhu haki opiskelemaan musiikkia, muttei päässyt. Sitten hän sai yllättävän puhelinsoiton.
– Olin jo menossa muskariopettajan sijaiseksi, kun kaupunginteatterista soitettiin, että nuoren tytön rooliin tarvittaisiin joku, kun näyttelijä oli murtanut jalkansa.
Karhu sai roolin ja haki tutun ohjaajan ja koreografin kannustamana opiskelemaan näyttelijäksi. Hän pääsi Teatterikorkeakouluun ensiyrittämällä.
Olen ihan hävennyt sitä, kuinka paljon mahdollisuuksia olen saanut.
Satu Tuuli Karhu on vielä uransa alkuvaiheessa, mutta hän on saanut tehdä isoja rooleja. Hän esitti Juliaa Kansallisteatterin Julia&Romeossa ja teki Marian paratiisi -elokuvan pääroolin. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvan sivuosaroolistaan nuorena Sofiana hän sai Jussi-palkinnon. Tämä kaikki on herättänyt Karhussa ristiriitaisia tunteita.
– Olen ihan hävennyt sitä, kuinka paljon mahdollisuuksia olen saanut. Olen miettinyt, mitä tämä tarkoittaa, kuolenko nuorena vai mitä tapahtuu. Ala on epäreilu, ja minulla on paljon ystäviä, joille toivon menestystä.
Karhu on pyrkinyt monien läheisten ystäviensä kanssa samoihin rooleihin. Onneksi nuorten näyttelijöiden sukupolvi on tottunut puhumaan asioista avoimesti.
– Puhumme kaikesta. Onneksi se on aina joku muu, joka tekee päätökset. Voi sanoa, että olisin niin halunnut tuon roolin, mutta ihanaa, että just sinä sait sen.
Satu Tuuli Karhulle on tarjottu myös kiinnitystä teatteriin, mutta toistaiseksi hän on päättänyt pysyä freelancerina.
– Vaikka kamppailen asian kanssa, luotan siihen, että asiat järjestyvät ja niillä on aina jokin tarkoitus. Ei voi kuin luottaa, että kyllä tämä tästä.
Satu Tuuli kokee valmistuneensa alalle hyvään aikaan. Nuoret näyttelijät saavat tukea vanhemmilta kollegoilta muun muassa kumminäyttelijäjärjestelmän avulla, ja #metoo-keskustelu toi esiin epäkohtia, puhdisti ilmaa ja aloitti laajemman keskustelun alan työkulttuurista.
– Rakastan näyttelijän työtä ja koen, että monessa asiassa ollaan menossa parempaan suuntaan. Suomen elokuvamaailmakin on monimuotoistunut tosi nopeasti. On upeaa, että meillä vihdoin tehdään elokuvia, joiden päärooleissa ovat kahdeksankymppiset naiset.
Eden-elokuvassa kokeneempaa pappia näyttelee Tommi Korpela, Satu Tuuli Karhu on uraansa aloitteleva Tiina. Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions.
Kuka?
Satu Tuuli Karhu, 25, on helsinkiläinen freelancer-näyttelijä. Vapaalla hän liikkuu monipuolisesti ja lukee.
Mitä?
Näyttelee 7.8. ensi-iltansa saavassa Eden-elokuvassa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Ulla Heikkilä.
Motto
Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jussi Vatanen näyttelee Aki Kaurismäen palkitussa uutuuselokuvassa rakastunutta duunaria: ”Tämä rooli oli kuin haave, josta en osannut edes haaveilla”
Hyvä elämäNäyttelijä oppi jo nuorena Sonkajärvellä arvostamaan yhteisöllisyyttä. Myös elokuvan tekeminen on yhteispeliä, joka voi viedä jopa punaiselle matolle Cannesin elokuvajuhlilla.
