Kenttäpostin saapuminen oli sotilaiden ankarassa arjessa tärkeä hetki, kuten kuva Hangon rintamalta vuodelta 1941 osoittaa. Kuva: SA-kuva / Vänrikki Pentti Nikulainen
Terveiseni täältä jostakin – suomalaisten arvokkaat kirjemuistot kertovat sota-ajan ankaruudesta ja romantiikasta
Kirjeillä oli sota-aikana valtava merkitys sotilaiden mielialaan, sanoo tutkijatohtori Ilari Taskinen. Hän teki kirjan suomalaissotilaiden kirjeenvaihdosta.
Suomalaiset kirjoittivat talvi- ja jatkosodan aikana yli miljardi kirjettä. Sota-ajan kirjeenvaihtoon on nyt perehtynyt tutkija Ilari Taskinen. Hänen tuore tietokirjansa Terveiseni täältä jostakin (Gaudeamus) perustuu hänen Tampereen yliopiston historian huippuyksikössä tekemäänsä väitöskirjaan.
Kirjeitä rintamalta lähetettiin perheille, veljille ja kavereille sekä naisille ja tytöille.
Taskisen mukaan erityisen tärkeitä sotilaille olivat huolehtivat ja kannustavat äidit ja vaimot, joiden kanssa kirjoiteltiin tiuhaan. Kotoa tuli myös ruokaa ja lämmintä villavaatetta sisältäviä paketteja.
Eri tavalla tärkeitä olivat rintamalla palvelleilta aseveljiltä, omilta veljiltä ja kavereilta, tulleet kirjeet.
– Heiltä sai kokemuksellista tukea ja heille pystyi kirjoittamaan olojen kurjuudesta ja taistelujen ankaruudesta suoremmin kuin kotiväelle, Taskinen kertoo.
Naisilla ja tytöillä oli taas oma roolinsa.
– Suuri osa sotilaista oli parikymppisiä nuoria miehiä, ja kirjeiden kautta he pääsivät yhteyteen tyttöjen kanssa. Näin syntyi paitsi romanttisia suhteita myös poikkeuksellisia ystävyyssuhteita. Lehdissä oli välillä satamäärin kirjeenvaihtoilmoituksia, joissa eri puolilta Suomea olevat sotilaat ja naiset etsivät kirjevaihtokavereita.
Karjalaisnainen on pysähtynyt kirjoittamaan pojalleen evakkotaipaleelta kesäkuussa 1944. Kuva: SA-kuva / sotilasvirkailija Riku Sarkola
Tunteista kirjoitettiin avoimemmin
Äärimmäisen raskaassa tilanteessa tunteet nousivat pintaan ja niistä kerrottiin kirjeissä avoimemmin kuin normaaliarjessa olisi tehty. Erityisesti pariskunnat tilittivät rakkaudestaan toisiaan kohtaan.
– Toisaalta kirjeenvaihto tarjosi myös arkisen kohtaamispaikan. Kirjeissä kerrattiin päivän askareita ja tapahtumia. Läheisimmille ihmisille ei juurikaan kerrottu sodan kauhuista ja peloista, koska heitä haluttiin säästää huolilta, Ilari Taskinen selvittää.
– Sen sijaan ennestään tuntemattomille naisille sotilaat saattoivat kertoa kirjeissä syvistäkin tunteista. Välillä naiset joutuivat toimimaan eräänlaisina terapeutteina. Osa näistä kirjeenvaihdossa olleista tapasi toisiaan sotilaan loma-aikoina ja päätyi naimisiin.
Läheisimpiä ihmisiä haluttiin säästää sodan kauhuilta ja peloilta.
Jumala mainittiin erityisesti kotijoukoilta tulleissa kirjeissä, joissa vanhemmat kertoivat rukoilevansa poikansa puolesta. Korkeampaan voimaan turvauduttiin kirjeissä eniten suurimman hädän hetkellä, talvisodan sekä vuosien 1941 ja 1944 pahimpien taistelujen aikana.
Taskisen mukaan ennen talvi- ja jatkosotaa tavallinen kansa ei juuri kirjoittanut kirjeitä. Yhtenä syynä siihen oli huono kirjoitustaito. 1920-luvulla oli tullut voimaan oppivelvollisuuslaki, jonka mukaan jokaisen oli suoritettava kansakoulun oppimäärä.
– Monille vanhemmille sotilaille kirjoittaminen oli haasteellista, mikä ilmeni kirjeissä alkeellisempana ilmaisuna. Nuoremmat sotilaat sen sijaan olivat käyneet vähintään kansakoulun, ja osa heistä kirjoitti läheisilleen hienoja monisivuisia sepustuksia.
Alkuosa Esteri P:n kirjeestä aviomiehelleen joulukuussa 1939. Kuva: KPER, SAK / 263
Kirjeitä säilynyt useita miljoonia
Kirjeillä ja paketeilla oli sotilaille henkisesti valtava merkitys.
– Posteljoonin käynti vaikutti koko joukkueen mielialaan, sillä postilähetykset toivat iloa ja vaihtelua rintama-arjen yksitoikkoisuuteen ja ankaruuteen. Myös sotaviranomaiset huomasivat vähitellen kenttäpostin tärkeyden ja alkoivat panostaa sen sujuvuuteen, Ilari Taskinen kertoo.
Sodan jälkeen kirjeiden kirjoittaminen hiipui nopeasti: tasaisessa kotielämässä kirjeille ei ollut enää samanlaista tarvetta. Taskinen arvelee, että sota-ajan kirjeitä on kuitenkin säilynyt suomalaisten pirtinkaapeissa ja ullakoilla useita miljoonia.
– Moni sodassa ollut ei halunnut, että jälkipolvi lukisi kirjeitä. Tämä johtui siitä, että kirjeet sisälsivät niin intiimiä ja yksityistä viestinvaihtoa. Niinpä läheiset ovat voineet tutustua vanhempiensa ja isovanhempiensa sota-ajan elämään usein vasta heidän kuolemansa jälkeen. Nuo kirjeet ovat ainutlaatuisia aarteita meille suomalaisille.
Vaikka sota-ajan kirjeitä kerättiin historiantutkimusta varten jo 1970-luvulla, ovat tutkijat alkaneet tajuta kirjeiden arvon kunnolla vasta 2000-luvulla.
– Sota kosketti ihmisiä ympäri Suomea, mutta historiantutkimuksessa kesti ymmärtää, miten tärkeää tietoa kirjeet tarjoavat poikkeusajan kokemuksista, Taskinen sanoo.
Pakettivuori kenttäpostikonttorissa Aunuksessa helmikuussa 1942. Kuva: SA-kuva / Vänrikki K. Borg
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Neuvosto-Suomen vaihtoehtohistoria muistuttaa, että myös militaria ja veteraanien muistaminen kuuluvat itsenäisyyspäivään
PuheenvuorotSuomesta ei olisi kehittynyt hyvinvointiyhteiskuntaa, jos puna-armeijan hyökkäystä ei olisi torjuttu kevättalvella 1940.
.jpg)
