Taivaalla nähtiin ennen sotaa ja sotien aikana ristejä, enkeleitä ja outoja väri- ja valoilmiöitä.
Varjelusta, etiäisiä ja kummia kokemuksia – sotavuosina yliluonnolliset kokemukset olivat yleisiä sekä taistelupaikoilla että kotirintamalla
Sotavuosiin liittyy paljon kertomuksia yliluonnollisista kokemuksista. Ne avaavat näkymiä siihen, mihin silloin uskottiin.
Jättikokoinen enkeli seisoi öisellä taivaalla selin sotilaisiin ja levitti kätensä kohti itää. Tieto tästä jopa 600 sotilaan talvisodassa todistamasta näystä Laatokan pohjoispuolella levisi uutistoimisto Reutersin välityksellä Suomesta maailmalle. Aivan poikkeuksellinen se ei ollut: samanlaisen näyn olivat kohdanneet Englannin ja Ranskan sotilaat ensimmäisen maailmansodan aikaan.
Ihan näin mahtipontisia eivät kokemukset yleensä olleet. Useimmiten yliluonnollisilla ilmiöillä oli yksi tai muutama kokija. Kokemukset olivat erikoisia, mutta monen maailmankuvan mukaan luonnollisia.
Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi on tutkinut yliluonnollisia kokemuksia talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Suomen kirjallisuuden seuran aineistoa hyödyntävä kirja Yliluonnollinen sota 1939–1945 (SKS) ilmestyi syksyllä, ja nyt Myllyniemi tekee aiheesta väitöskirjaa Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineeseen. Väitöskirjassa kertojia on 220. Viidesosa heistä on sodan itse kokeneita. Suurimmalle osalle haastatelluista kertomukset ovat periytyneet perheen, suvun tai lähiyhteisön kautta.
Sota-aikana koetut erikoiset näyt, tuntemukset, äänet ja sattumat olivat pitkään vaiettuja, mutta nyt jokin on muuttunut. Ihmisillä on tarve puhua.
– Yliluonnolliset kokemukset ovat olleet monessa perheessä sodan avainkokemuksia. Nyt keskusteluilmapiiri on moninaistunut ja sodista on kulunut riittävästi aikaa, Myllyniemi sanoo.
Tunturipöllö sotilaskuormastossa Rautjärvellä. Vielä sotavuosina ihmiset olivat tottuneet tarkkailemaan luonnon merkkejä ja moniin yliluonnollisiin kokemuksiin liittyivät esimerkiksi linnut.
Kristinusko ja kansanusko sekoittuivat
Jo vuosia ennen talvisotaa paloivat ennustulet taivaalla. Maisema hehkui verenpunaisena. Maailmanloppu ja verenvuodatus tulee, hoki pyhäjärveläinen äiti. Samat merkit olivat olleet ilmassa ennenkin, viimeksi sisällissodan ja maailmansodan aikaan.
Enne, etiäinen, tuuri, telepatia, kuudes aisti, aavistus, varjelus, vaisto. Sanat, joita yliluonnollisista kokemuksista käytetään, kertovat sota-aikana eläneiden maailmakuvasta ja siitä, miten kokemuksia on tulkittu.
– Sotavuosina elettiin hyvin agraarisessa Suomessa. Valtiovallalla oli selkeä koti, uskonto ja isänmaa -painotus. Toisaalta myös kansanusko ja animistinen maailmakuva olivat vahvoja. Jeesus ja haltiat olivat samalla viivalla. Tutkittiin luonnon merkkejä ja uskottiin kohtalon voimaan. Sotien jälkeen maailmankuva muuttui. Ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja ajatteluun tuli rationaalisia painotuksia, Satumaarit Myllyniemi kertoo.
Yliluonnollisia kokemuksia ei koettu vain rintamalla, vaan niitä kokivat myös läheiset kaukana taistelupaikoista. Ne saattoivat olla enteitä läheisen kuolemasta rintamalla tai ennakoida sodan alkua tai päättymistä.
Moni kertomus on Karjalasta evakkoon lähteneiltä. Jotkut olivat nähneet enneunia Karjalan menettämisestä.
Ajatus kohtalosta ja varjeluksesta kannatteli
Se oli elokuinen pyhäpäivä, kun oltiin syömässä pirtin pöydällä. Sieltä huoneiden solasta lähti tulemaan mies sotilasvaatteissa. Kun se tuli lähemmäs, niin tunsinhan minä, että se oli poikani, ja luulin, että se on saanut lomaa rintamalta. Yritin jo sanoa, että poikahan sieltä tulee, vaan en kerennyt, kun se hävisi. En virkkanut mitään muille. Kyllä minä jo tiesin silloin, miten siellä on käynyt. Samaan aikaan oli kaatunut, ja tieto siitä tuli postissa.
Moniin yliluonnollisiin kokemuksiin liittyi usko siihen, että sodassa suomalaisia varjeli korkeampi voima tai että asiat, jotka tapahtuivat, olivat osa suurempaa suunnitelmaa. Näin ajateltuna menetykset oli ehkä helpompi hyväksyä.
Poliitikkojen retoriikassa puolestaan puhuttiin muun muassa ristiretkestä ja pyhästä sodasta.
– Kristinuskoa käytettiin kansan lohduksi ja karaisemiseksi. Painotettiin kansan pyhyyttä ja ristiretken oikeutusta, toki myös uhrin antamista isänmaalle, Satumaarit Myllyniemi kertoo.
Sankarivainajan äiti Sakkolassa 1942. Yliluonnollisia kokemuksia koettiin myös kaukana taistelupaikoista, usein ne liittyvät jollakin tavalla läheisen kuolemaan.
Yksi esimerkki uskonnon roolista on presidentti Risto Rytin puolison Gerda Rytin radiopuhe heinäkuussa 1944, kun Karjalan kannaksella käytiin vetäytymistaisteluita. Spiritualistiseen ajatteluun ja kohtalonuskoon viehtynyt rouva Ryti kehotti kuulijoita rukoilemaan yhdessä Suomen puolesta.
Rintamalla uskonnollisuus oli tosiasia, joka näkyi.
– Jos pappi tuli vaikka jakamaan ehtoollista rintamalle, ei siitä kieltäydytty, Myllyniemi kertoo.
Ajatus korkeammasta voimasta sopii hyvin yhteen sen ajatuksen kanssa, josta nykyään puhutaan talvisodan henkenä. Oli ylivoimaiselta vaikuttava vastustaja, sisukkaat ja neuvokkaat suomalaiset soturit ja sota, joka asetelmaan nähden menikin aluksi paremmin kuin kukaan olisi uskonut. Kansa, joka vielä parikymmentä vuotta sitten oli käynyt sisällissotaa, löysi yhtenäisyyden.
Jumalanpalvelus ”Marokon kauhun” komppaniassa, pappina Antti J. Rautamaa. Marokon kauhulla tarkoitetaan upseeri Aarne Juutilaista, jonka lempinimi tulee siitä, että hän palveli myös Ranskan muukalaislegioonassa.
Kertomukset auttavat ymmärtämään menneitä sukupolvia
Sairaalassa amputointileikkauksen jälkeen, kun mies oli tajunnan rajamailla, hän ei tuntenut kipua, mutta tunsi olevansa taivaassa lähellä Jumalaa, jota ei kuitenkaan nähnyt, sillä vaaleansininen utuinen pilvi purjehti sopivasti väliin. Tässä suloisessa olotilassa näkyi lapsuuskoti hyvin aurinkoisena, ja äitikin oli siellä.
Sota-ajan yliluonnollisiin kokemuksiin on helppo suhtautua skeptisesti ja etsiä niille rationaalisia selityksiä. Ihmiset olivat peloissaan ja väsyneitä. Tieto kulki huonosti.
Ainakin kaukopartiomiesten tiedetään käyttäneen metamfetamiinia sisältänyttä pervitiiniä. Loukkaantuneiden kipuja taas lääkittiin morfiinilla. Aineita ei kirjan kertomuksissa nimetä, mutta yhdestä haavoittuneen kokemuksesta voi aistia morfiinin tuottaman helpotuksen. On selvää, että sodassa käytettiin huumaavia aineita.
Satumaarit Myllyniemi korostaa, että kertojien joukko on moninainen: jotkut ovat esimerkiksi todenneet olevansa ateisteja.
Joka tapauksessa sota-ajan yliluonnollisiin kokemuksiin liittyvät kertomukset avaavat silloin eläneiden ihmisten ajatusmaailmaa ja sitä, millaisia keinoja he löysivät selviytyäkseen vaikeina aikoina ja kuinka he huolehtivat itsestään ja muista.
– Monelle ne ovat muistoja menneisyydestä, mutta ne kertovat myös henkisyyden muodoista, jotka ovat jääneet katveeseen. Ne kertovat siitä, kuinka herkillä ihmiset olivat, ja auttavat tunneyhteyden luomisessa sodan kokeneisiin.
Kursivoidut kohdat ovat katkelmia Satumaarit Myllyniemen kirjasta Yliluonnollinen sota 1939–1945.
Juttua korjattu 1.12. klo 9.40. Saharan kauhu korjattu Marokon kauhuksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Terveiseni täältä jostakin – suomalaisten arvokkaat kirjemuistot kertovat sota-ajan ankaruudesta ja romantiikasta
Hyvä elämäKirjeillä oli sota-aikana valtava merkitys sotilaiden mielialaan, sanoo tutkijatohtori Ilari Taskinen. Hän teki kirjan suomalaissotilaiden kirjeenvaihdosta.
.jpg)
.jpg)