Kuula: Neuvosto-Suomen vaihtoehtohistoria muistuttaa, että myös militaria ja veteraanien muistaminen kuuluvat itsenäisyyspäivään
Suomesta ei olisi kehittynyt hyvinvointiyhteiskuntaa, jos puna-armeijan hyökkäystä ei olisi torjuttu kevättalvella 1940.
Miksi itsenäisyyspäivään liittyy militaarinen ulottuvuus? Muistellaan sotavuosia ja puolustusvoimat kalisuttelee sapeleitaan? Eikö suloista kotimaata voisi juhlistaa muullakin tavalla?
Purnauksen toki ymmärtää. Militarian ei pitäisi olla normaali osa mitään yhteiskuntaa, mutta Luojan kiitos sitäkin Suomelta aikanaan löytyi. Historian tunnilla nukkuneet eivät tiedä, miten läheltä piti -tilanteessa tulevaisuutemme oli 80 vuotta sitten. Jos Suomi ei olisi kyennyt torjumaan Neuvostoliiton hyökkäystä, historiamme, nykypäivämme ja tulevaisuutemmekin olisi aivan toinen kuin mitä se nyt on.
Mitä sitten olisi tapahtunut? Kotimaa-lehden toimittaja Jussi Rytkönen rakensi hätkähdyttävän vaihtoehtoversion Suomen vaiheista, jossa oletetaan meille käyneen kuten Virolle samoihin aikoihin (Kotimaa, 13.3. 2020). Rytkösen dystopia etenee näin.
Talvisodan ihme ei tapahdukaan, vaan keväällä 1940 Suomi antautuu ehdoitta. Sotatoimet lakkaavat ja miljoona neuvostosotilasta miehittää maan. Edessä on Viron karu kohtalo. Kymmeniätuhansia suomalaisnaisia raiskataan. Kaikkialla ryöstellään ja tuhotaan. Ylin sotajohto teloitetaan.
Suomesta aletaan tekemään neuvostotasavaltaa Stalinin terroristisin ottein. Raa'at puhdistukset tuhoavat maan oppineiston. Satojatuhansia suomalaisia viedään vankileireille Uralille ja masinoitu muuttoaalto virtaa Neuvostoliitosta Suomeen.
Rytkösen puistattava kauhutarina jatkuu. 1980-luvulla KGB-valvoo suljettua Neuvosto-Suomea. Ulkomaille ei matkustella, venäjä on toinen virallinen kieli, englantia ei osata eikä sananvapautta ole. Jotkut pitävät yhteyttä satumaisessa naapurissa Ruotsissa asuviin sukulaisiin.
Koronaakin enemmän pelätään isojen vihreiden miesten ilmestymistä.
Vaikka Suomi on neuvostotasavallan vaurainta aluetta, köyhyys ja kurjuus näkyy kaikkialla. Korruptio, rikollisuus ja vodka rappeuttavat maata kovaa vauhtia. Suomalaista kulttuuria kitketään kaikin keinoin pois. Uuden historiankirjoituksen mukaan Suomi on aina ollut Venäjän ystävä ja liittolainen.
Suuri hiljainen enemmistö ei silti osta virallista totuutta. Yksityisyyden suojassa vaalitaan sitkeästi suomen kieltä ja kulttuuria. Paine vapautua neuvostopetoksesta kasvaa, kunnes Itä-Euroopan suuri muutosliike antaa siihen mahdollisuuden.
Rytkönen sijoittaa Neuvosto-Suomen uuden itsenäistymisen Viron tavoin vuoteen 1991. Tarinaan kuuluu laulu, kansannousu ja verenvuodatusta, kunnes Moskova vahvistaa Suomen rajat ja tänne perustetaan itsenäinen hallitus.
Venäläiskehitys pysähtyy ja ovet avautuvat läntiseen maailmaan, mutta Suomi jää pitkäksi aikaa jakautuneeksi maaksi. Suuri venäläisvähemmistö ei hyväksy muutosta, vaikka myöntääkin sen kääntäneen olot uuteen nousuun.
Jännitteet jatkuvat nykypäivään asti. Koronaakin enemmän pelätään isojen vihreiden miesten ilmestymistä. Ukrainan tapahtumia seurataan huolissaan ja yhteyksiä länteen yritetään vahvistaa kaikin keinoin.
Näin toimittaja Jussi Rytkösen vaihtoehtoinen Suomen historia. Tämän suuntainen kärsimystie meillä olisi nyt takana, jos sotatoimemme eivät olisi onnistuneet. Siksi niitä muistetaan itsenäisyyspäivänä. Myös nykyiset puolustusvoimat kuuluvat juhlapäivään. Se ei ole mitään militarian fanittamista, vaan maantieteellisen sijaintimme vaatima tosiasia.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Yliviikarin ja Koirasen päätös maksaa palkkaa ilman työvelvoitetta osoittaa, että virkamiehelle on liian vaikea antaa potkuja
PuheenvuorotTyötä pakoilevan lintsarin metsästäminen syö joskus kohtuuttomasti esimiehen voimia.
