Kirkko ja kaupungin uusi kolumnisti Julia Thurén ”ränttää” huumorilla – ”Uskon radikaaliin avoimuuteen”
Julia Thurén uskoo, että perustellut mielipiteet ja huumori kiinnostavat lukijoita. Hänen blogiteksteissään on yleensä molempia.

Julia Thurén uskoo, että perustellut mielipiteet ja huumori kiinnostavat lukijoita. Hänen blogiteksteissään on yleensä molempia.

Kirkko ja kaupungin uusi kolumnisti Julia Thurén ”ränttää” huumorilla – ”Uskon radikaaliin avoimuuteen”

Julia Thurénia kiinnostaa moni asia, mutta juuri nyt eniten raha, koska se liittyy aivan kaikkeen.

Nuori nainen istuu keittiön pöydän ääressä lapsensa kanssa, lukee Hesaria ja kommentoi kipakkaan sävyyn – tai ränttää, kuten hän itse sanoisi – jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Myöhemmin näistä ajatuksista saattaa jalostua blogipostaus, lehtijuttu tai vaikka materiaalia kirjaan.

Tältä näyttää Julia Thurénin arki, ainakin jos sitä katsoo hänen Instagramiin lähes päivittäin kuvaamiensa videopätkien perusteella. Thurén on toimittaja ja pian myös tietokirjailija, joka tunnetaan myös suositusta Juliaihminen-blogistaan. Thurén uskoo, että sitä luetaan, koska hän sanoo, mitä ajattelee.

– Perustellut mielipiteet kiinnostavat, samoin kepeys ja huumori. Tyylini on yhdistelmä näistä.

Aiheet blogissa ja Insta-tilillä ovat usein yhteiskunnallisia, mutta samalla Thurén paljastaa itsestään paljon. Postauksissa näkyvät koti, perhe ja ystävät – ja ne hetket, kun väsyttää. Thurén on kertonut muun muassa palkkansa ja tuntojaan vanhemmuudesta. Hän on pohtinut, olisiko hänellä varaa erota, ja kertonut, miltä tuntui, kun pikkusisko kuoli vauvana. Yleensä avoimuus ei hirvitä.

– Uskon radikaaliin avoimuuteen, siihen, että asiat näytetään sellaisena kuin ne ovat. Kuten Instan seuraajat tietävät, meillä on usein aika sotkuista. Lapsellani on aika usein jotain rahkaa naamassa, ja kaikki on tosi arkista.

Suoraan sanomisen taustalla on myös tietoinen päätös. Kun Thurénin vanhemmat erosivat hänen ollessaan kahdeksanvuotias, Thurén ei halunnut kertoa asiasta edes parhaalle kaverilleen pariin vuoteen. 1990-luvun pikkupaikkakunnalla avioero tuntui häpeälliseltä jutulta.

– Siitä lähtien olen ajatellut niin, että salailu tuo asioihin ylimääräisen kerroksen. Toki asioiden pitää olla jotenkin käsitelty, eikä avohaavoja kannata panna kaikkien arvioitavaksi, mutta asioista kertominen ei ole retostelua ja revittelyä, vaan perusarkea.

Jos saisin valita urani uudestaan, voisin olla kulutustutkija.

Rahalla voi ostaa onnellisuuttakin, tavallaan

Julia Thurénin elämä näyttää vahvasti itäisen kantakaupungin tiedostavan hipsterin elämältä, mutta lapsuus oli ihan muuta. Perhe asui Kakskerran saaressa Turussa, kaukana palveluista ja kavereista. Onneksi lapsia oli neljä ja porukalla pystyi keksimään kaikenlaista luovaa kuten testaamaan, kuinka kauan he jaksavat valvoa (72 tuntia).

Thurén harkitsi opettajan ammattia, mutta päätyi 16-vuotiaana isoäitinsä vinkistä Turun Sanomien nuorten toimitukseen ja myöhemmin lehden avustajaksi. 21-vuotiaana mediatutkimuksen opiskelijana hänet valittiin toimittajaksi nuorten tyttöjen lehteen Demiin ja siitä edelleen Apuun ja Trendiin. Thurén sanoo, että Demissä työskentely teki hänestä sellaisen toimittajan kuin hän on.

– Menin sinne vuonna 2009, ja silloin siellä käytiin ne keskustelut, mitä nyt käydään muualla. Sellaiset, että tytöille ei puhuta poikaystävästä, vaan kullasta.

Noin vuosi sitten Thurén irtisanoutui ja ryhtyi freelanceriksi. Ratkaisu on osoittautunut oikeaksi: töitä on riittänyt, ja se on mahdollistanut sen, että hän voi keskittyä aiheisiin, jotka häntä eniten kiinnostavat.

Juuri nyt Julia Thurénia kiinnostaa eniten raha, josta hän on myös kirjoittanut paljon. Se liittyy lähes kaikkeen, kuten tunteisiin, arvoihin, ympäristöön ja tasa-arvoon.

– Jos saisin valita urani uudestaan, voisin olla kulutustutkija. Olen haastatellut kirjaani varten monia kulutustutkijoita ja ajatellut, että nämä ihmiset pääsevät perille siitä, mitä ihmisyys on ja miten ihmiset toimivat ja reagoivat.

Varsinkin silloin, jos rahaa voi käyttää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin, tiliote kertoo, mitä ihminen arvostaa.

– Olen ruvennut ajattelemaan rahaa enemmän prioriteettivalintoina. Olisi voinut kuvitella, että vähennän kulutusta, kun alan kirjoittaa rahasta, mutta en ole vähentänyt. Palkkasin siivoojan kotiin joka toinen viikko, koska tajusin, että minun pitää käyttää siivoamisaika vaikka kirjan tekemiseen.

Rahalla saa myös onnea. Onni ei välttämättä synny omistamisesta, vaan esimerkiksi siitä, että voi ostaa palveluita ja samalla aikaa sille, mistä nauttii ja minkä osaa.

– Ulkona syömiseen menee paljon rahaa, mutta minut tekee onnelliseksi se, että ei tarvitse tehdä ruokaa itse.

Julia Thurénin mielestä kirkko on viime vuosina osoittanut toiminnallaan vahvaa inhimillisyyttä, sellaista, jota ei ole muualta löytynyt.

Julia Thurénin mielestä kirkko on viime vuosina osoittanut toiminnallaan vahvaa inhimillisyyttä, sellaista, jota ei ole muualta löytynyt.

Olin tosi hyvä uskonnossa, kun tiesin kaikki Jeesus-tarinat. Olin oppinut ne pyhäkoulusta tai Lasten Raamatusta.

Kotiseurakunnassa on hyvä meininki

Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina Julia Thurén uskoo olevansa ainakin räväkkä.

– Minusta saa räväkän mutta humoristisen kolumnistin. Yritän välttää pateettisuutta, vaikka joskus vähän sorrun siihen. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat minua, mutta inhimillisestä näkökulmasta. Perhejuttuja en aio kirjoittaa, elleivät ne tule jostakin yhteiskunnallisesta mieleen.

Kirkkoon ja uskontoon liittyvät asiatkaan eivät ole Thurénille vieraita, sillä hän on saanut hyvin tanakan kristillisen kasvatuksen. Isä Lauri Thurén on pappi, joka työskentelee nykyään eksegetiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa. Kun Julia oli lapsi, kotona luettiin ruoka- ja iltarukoukset ja sunnuntaina käytiin kirkossa.

– Minusta se oli mukavaa ja turvallista. Meillä oli tosi paljon perhetuttuja, ja vanhemmat pitivät raamattupiirejä.

– Olin tosi hyvä uskonnossa, kun tiesin kaikki Jeesus-tarinat. Olin oppinut ne pyhäkoulusta tai Lasten Raamatusta.

Toisinaan Julia Thurén keskustelee isänsä kanssa uskontoon ja kirkkoon liittyvistä aiheista. Ote on tosin lähinnä tieteellinen.

– En tiedä, mitä isä tähän sanoo, mutta koska hän on professori, niin se menee aika usein niin, että hän alkaa luennoida jostakin ja minä kuuntelen. Onnekseni isä on tosi hauska ja hyvä luennoitsija ja saarnojen pitäjä. Hän on myös työidolini, todella fiiliksissä aina, kun on kirjoittanut uuden artikkelin tai tutkimuksen.

Julia Thurénin oma suhde kirkkoon on myönteinen ja läheinen. Hän sanoo fanittavansa kotiseurakuntansa Paavalin kirkkoherraa Kari Kanalaa ja seurakunnan meininkiä.

– Hän on sairaan siisti tyyppi! On Kirkkokaljat ja Päiväunet kirkossa -tapahtumat, ja keskiviikkoisin mekin käymme kirkolla syömässä. Se on sellaista yhteisöllisyyttä, josta tykkään.

Thurén on ollut huomaavinaan, että hänen tuttavapiirissään muutamat ovat liittyneet takaisin kirkkoon ja mielikuva kirkosta on kohentunut. Ehkä se on sitä, että ollaan yli 30-vuotiaita ja ajatellaan vähemmän mustavalkoisesti. Ehkä kirkkokin on muuttunut.

– Kirkko on tehnyt tosi makeita juttuja. Oli Aleppon kellot, on autettu pakolaisia. Kirkko on näyttänyt vahvaa inhimillisyyttä, sellaista, mitä ei ole löytynyt muualta yhteiskunnasta.


Lue Julia Thurénin ensimmäinen kolumni tästä! Thurén vuorottelee Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina tiistaisin Jaana Hallamaan kanssa.

Kuka?
Julia Thurén, 31, on vapaa toimittaja, bloggaaja ja tietokirjailija. Asuu Helsingin Hermannissa miehensä ja 2-vuotiaan poikansa kanssa.

Mitä?
Ensimmäinen tietokirja Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa (Gummerus) ilmestyy syyskuussa, Lapsiperheen parisuhdekirja ensi vuonna. Aloitti juuri Noin viikon studio -ohjelman taustatoimittajana. Thurén valittiin elokuussa vuoden positiivisimmaksi helsinkiläiseksi.

Motto
”Aina voi luovuttaa.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi