Kirkkovuosi kuvaa hyvin myös ihmiselämän kiertoa, pohtii kirkkoherra Hannu Pöntinen Myyrmäen virtakirkossa.
Kirkkovuodessa näkyy ihmiselämän kaari – Vantaankosken kirkkoherra Hannu Pöntinen kirjoitti kirjan, jonka kohderyhmä yllätti hänet
”Haluatko kuulla kirkkovuodesta”, ei ehkä ole ensimmäinen kysymys, joka alle kolmekymppiselle tulee mieleen.
Kun kustantajan edustaja kysyi, voisitko kirjoittaa nuorille aikuisille suunnatun kirjan kirkkovuodesta, Vantaankosken kirkkoherra Hannu Pöntinen ihmetteli ensin kohderyhmää. Sitten hän päätti ottaa haasteen vastaan, sillä hänen seurakuntaansa muuttaa paljon alle kolmekymppisiä.
– Ajattelin, että onpa niin sanotusti hieman haastavan kuuloinen ajatus. Kirkkovuosi ei nyt ole ihan ensimmäinen asia, josta nuoret aikuiset haluavat papin kanssa keskustella. Sitten homma alkoi kiehtoa, koska kirkkovuodessa on aineksia, jotka kyllä liittyvät heidän elämäntodellisuuteensa, Pöntinen kertoo.
Pöntinen tarttui ehdotukseen ja kirjoitti joulukuun alkupuolella ilmestyvän 64-sivuisen kirjan Happea elämän keskellä – Ajatuksia ihmisestä, Jumalasta ja kirkosta (Sacrum 2020). Kirjassa on sekä temaattisia tekstejä, joissa kerrotaan kirkkovuoden keskeisimmistä tapahtumista, että runoja tai aforismeja, jotka liittyvät noihin teemoihin ja ihmisen elämänkulkuun. Tekstiä täydentää Pirita Tolvasen piirroskuvitus.
Kirkkovuodessa on valoa ja varjoa, rakkautta ja kipua.
Kirjassa ei suinkaan käydä läpi jokaista pyhää, vaan siihen on kaivettu kirkkovuoden suuret linjat ja niihin liittyvät ihmiselämän vaiheet.
– Kirkkovuosi on elämän vuosi, joka kytkeytyy vahvasti ihmisen elämänkaareen. Se alkaa syntymän odotuksesta, siihen kuuluu sekä iloa että kärsimystä ja siinä päädytään kuoleman kautta taivasikävään ja toivon näköaloihin. Kirkkovuodessa on valoa ja varjoa, rakkautta ja kipua. Siihen kuuluu ajatus, että olemme osa sukupolvien ketjua ja myös osa luontoa ja luomakuntaa, Pöntinen kiteyttää.
Kirjassa Pöntinen tuo esiin yllättäviä asioita, kuten sen, miten risti oli jo egyptiläisille sekä elämän ja toivon symboli että kuolemanrangaistuksen väline. Elämään risti liittyi siten, että maanviljelijät laittoivat pelloilleen pystypuuhun poikkipuun osoittamaan paikkaa, jonne ravinteikkaan tulvaveden piti kohota, jotta elämä voittaisi. Rangaistusvälineeksi se valittiin siksi, että jos joku teki rikoksen elämää vastaan, hän sovitti sen elämän symboliin sidottuna. Kristinuskossa risti kertoo toivosta.
Pyhäinpäivän kohdalla Pöntinen pohtii sukupolvien ketjua. Hän kertoo, että afrikkalaiset käyttävät esivanhemmista puhuessaan ilmaisua living dead, elävät kuolleet. ”Tämä ei tarkoita zombie-hahmoja vaan sitä yhteyttä, joka meillä on kuolleisiin. Kuolema vie läheisen pois, mutta hän saa olla ja elää muistoissamme”, aikanaan Botswanassa lähetystyössä ollut Pöntinen kirjoittaa.
– Ajattelin, että kirjassa on hyvä tuoda uusia näkökulmia asioihin ja saada ihmiset omine kysymyksineen vuoropuheluun sen kanssa, Pöntinen sanoo.
Runot ja aforismit ovat minulle ominaisin tapa ilmaista ajatuksiani.
Pöntinen on aiemmin kirjoittanut kaksi aforismikirjaa. Nytkin ajatelmat ovat kirjassa se osa, joka tuo sen sanoman arkeen. Ne ovat esimerkiksi tällaisia: ”Elämä ei ole pelkkää Spotify Premiumia. /Joskus vain tulee kappaleita, joita ei todellakaan haluaisi kuunnella.” ”Elämän varmistelu/ sitoo koko elämän ajan/ turvalliseen vankilaan.”
– Runot ja aforismit ovat minulle ominaisin tapa ilmaista ajatuksiani. Niihin saan kiteytettyä asiat paljon paremmin kuin proosatekstiin, Pöntinen sanoo.
Vaikka itsenäisyyspäivä ei varsinaisesti ole osa kirkkovuotta, se on kuitenkin juhla, jota vietetään myös kirkoissa. Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?
– Olen vitsaillut, että olin jo ensimmäisenä itsenäisyyspäivänäni 60 vuotta sitten aamukahvilla äitini kanssa Toholammin sairaalassa. Vakavammin puhuen itsenäisyys merkitsee vapautta hengittää ja päättää itse siitä, miten haluamme elämäämme elää. Samalla se merkitsee isoa vastuuta siitä, että näiden rajojen sisällä hyvin erilaisilla ihmisillä on yhtäläinen vapaus elää, Pöntinen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kirkkovuoden kierto on kuin vaelluspolku” – pappi Tiina Ahonen sanoitti kirkkovuoden pyhäpäivien lauluja, joista syntyi kokonainen albumi
HengellisyysAhonen on tarkastellut adventista alkavaa kirkkovuotta uusin silmin kirjoittaessaan sanoituksia pyhäpäiviin liittyviin lauluihin.
