Sanna Karlström käsittelee uusimmassa runoteoksessaan paljon ruumiin toimintoja, kuten verenkiertoa ja hengittämistä.
Vaikka läheisesi on kuollut, muista hengittää, sanoo kuolemasta ja menetyksestä runokirjan tehnyt Sanna Karlström
Runoilijan mukaan kuolema on niin iso osa elämää, ettei siitä voi olla kirjoittamatta.
Kun Sanna Karlström alkoi kolmisen vuotta sitten kirjoittaa uutta runoteostaan, hän halusi siitä täysin erilaisen kuin edellinen, vahvasti kuolemaan liittynyt Pehmeät kudokset (Otava 2022) oli.
– Halusin kirjoittaa rönsyilevää pitkää runoa elämästä ja ihmisruumiista paratiisimaisena puutarhana. Toisin kuitenkin kävi. Tuo kirjoitustapa ei sopinut minulle, vaan koin sen teennäiseksi. Tuntui vaikealta kirjoittaa elämästä ilman kuolemaa ja menetystä, Karlström kertoo.
Hän palasi aiempaan tiiviiseen kirjoitustyyliinsä, ja vähitellen syntyi teos Maanpäällinen osa (Otava 2025).
– Kirjan nimi viittaa siihen, että ihmisillä on myös maanalainen näkymätön osa, kuten sienillä on rihmastonsa ja puilla juuristonsa.
Karlström käsittelee teoksessa paljon ruumiin toimintoja, kuten verenkiertoa ja hengittämistä.
– Pitää muistaa hengittää. Se on selkeä ja yksinkertainen elonmerkki esimerkiksi läheisensä poismenoa surevalle.
Sanna Karlström lohduttautuu sillä, että kuollessaan kaikki elollinen maatuu ja muuntuu toisenlaiseen muotoon.
Kuolema koskee meitä jokaista
Kuolema on Sanna Karlströmin mukaan niin iso osa elämää ja koskee väistämättä jokaista, että tuntuisi kummalliselta olla puhumatta ja kirjoittamatta siitä. Hänellä itsellään on ollut viime vuosina kaksi suurta menetystä. Hän menetti ensin äidin ja sitten sisaren.
– Olen huomannut, ettei kuolema katkaise kuin saksilla leikaten suhdetta läheisiin, vaan heistä on tullut tietyllä tavalla osa minua, olemmehan vaihtaneet ajatuksia, bakteereja ja viruksia keskenämme. Nuo ihmissuhteet ja keskustelut heidän kanssaan jatkuvat kuoleman jälkeenkin, Karlström kertoo.
– Lohduttaudun myös sillä, että kuollessaan kaikki elollinen maatuu ja muuntuu toisenlaiseen muotoon, kasvillisuudeksi.
Olen huomannut, ettei kuolema katkaise kuin saksilla leikaten suhdetta läheisiin.
Tulevana pyhäinpäivänä Karlström ei silti aio suunnata hautausmaalle, vaan hän muistelee läheisiään sytyttämällä heille kynttilät kotona.
– Lapsena kävin kyllä mummon kanssa pyhäinpäivänä sukulaisten haudoilla, mutta minusta ihmisiä voi muistaa muullakin tavalla.
Maanpäällinen osa -teoksessa välähtää myös kuolemanpelko: se niellään aamuin ja illoin alas vesilasillisen kera.
– Runon voi ajatella tarkoittavan sitä, että tuo nielaisu on kuin joka päivä otettava vitamiinilääke, joka vahvistaa. Kuolemanpelkoa on varmaan kaikilla ihmisillä. Toisilla se voi ilmetä rajummassa muodossa, kuten pakonomaisena terveydestä huolehtimisena ja nuoruuden ihanteen vaalimisena, Karlström sanoo.
Raamattu tutuksi pyhäkoulussa
Yhdessä runossa kertoja paljastaa irrottaneensa salaa kultausta Raamatun sivuilta. Sanna Karlström sanoo todella tehneensä niin pikkutyttönä, kun glitteriä ei ollut mistään saatavissa.
Karlströmin runoissa törmää melko usein raamatullisiin kielikuviin, mikä juontaa osaltaan hänen lapsuuteensa Kokkolassa.
– Kävin lapsena peräti kymmenen vuotta Pelastusarmeijan pyhäkoulua, joten Raamatun kertomukset tulivat tutuiksi. Olen lueskellut teosta jonkin verran myös aikuisena, sillä onhan se iso osa sivistystämme ja kulttuuriamme.
Kirjat olivat tärkeitä Karlströmille siitä lähtien, kun hän viisivuotiaana oppi lukemaan. Yläasteella hän löysi kirjoittamisen, ja hänelle kehittyi pikkuhiljaa vahva kirjoittajan identiteetti.
– Runoihin tutustuin ollessani lapsenvahtina parissa perheessä, joiden kirjahyllyissä oli valtavasti runoteoksia.
Päästyään ylioppilaaksi Karlström opiskeli vuoden Oriveden opiston sanataiteen linjalla, mutta hänen aloitettuaan yliopisto-opinnot kirjoittamiseen tuli tauko.
– Kun aloin sitten alle kolmekymppisenä uudestaan kirjoittaa, se oli menoa. Estetiikan opinnot jäivät kesken, hän toteaa.
Vuosaaressa asuva Sanna Karlström kirjoittaa monen runoteoksen jälkeen vaihteeksi romaania.
Muokkaus 23.10.25: Otsikon rakennetta muutettu
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun Tiia Thurénin toinen lapsi kuoli, hän kaipasi jälkikasvun ehdoilla järjestettyä vertaistukea – ”Lapsia voi jo alakouluikäisinä opettaa sanomaan otan osaa”
Ajankohtaista Hyvä elämäMiten käsitellä läheisen ihmisen kuolemaa lapselle luontevalla ja ymmärrettävällä tavalla? Tämän kysymyksen äärellä ollaan pyhäinpäivänä Helsingin Laajarannassa.
