null ”Kiusaamisen takia sain pakkoajatuksia” – Koulukiusatuksi joutuminen altistaa mielen sairastumiselle

”Kiusaamisen takia sain pakkoajatuksia” – Koulukiusatuksi joutuminen altistaa mielen sairastumiselle

Tutkija Virpi Pöyhönen muistuttaa, että koulukiusaamisen hoito edellyttää pitkäjänteisyyttä. Sen avulla kiusaaminen on saatu vähenemään Suomessa.

Aloitetaan huonoista uutisista. Kiusatuksi tuleminen voi vaikuttaa elämään pitkään sen jälkeen, kun kouluvuodet ovat ohi.

− Kiusaamisen pitkä kesto altistaa vakaville seuraamuksille, sanoo tutkija Virpi Pöyhönen.

Pöyhönen on tutkinut väitöskirjassaan kiusaamisen ryhmädynamiikkaa ja ollut mukana KiVa koulu -hankkeessa. Häneltä ilmestyi syksyllä tietokirja Noidankehästä pois – voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista (Tammi). 

Tutkija Virpi Pöyhönen. Kuva: Veikko Somerpuro/Tammi.

Tutkija Virpi Pöyhönen. Kuva: Veikko Somerpuro/Tammi.

Kiusatuksi joutuneet oppilaat ovat ikätovereitaan ahdistuneempia, masentuneempia ja itsetuhoisempia. He ovat usein myös keskimääräistä yksinäisempiä. 

Tiedetään, että koulukiusaamista kokeneet kärsivät nuorina aikuisina muita useammin erilaisista psykiatrisista sairauksista, kuten yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta sekä itsemurha-ajatuksista ja päihteiden väärinkäytöstä. Tulokset ovat peräisin väestötason pitkittäistutkimuksista, joissa samat ihmiset ovat vastanneet kysymyksiin useampaan otteeseen. 

Kiusaamisen kierre toimii niin, että huono itsetunto ja ahdistusherkkyys altistavat kiusaamiselle, mikä lisää molempia entisestään. On vaikea osoittaa, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Koulussa kiusatuilla on joka tapauksessa muita isompi riski kokea kiusaamista myös töissä.

WhatsApp-ryhmästä sulkemisesta väkivaltaan

Koulukiusaaminen tarkoittaa suhteellisen pysyvää alistussuhdetta, joka on usein koko luokan tiedossa. Se on monimuotoinen ilmiö, joka voi näkyä vaikkapa kiusatun poistamisena luokan WhatsApp-ryhmästä. Netissä kiusattuja oppilaita kiusataan lähes aina muutenkin.

Tytöt kohtaavat poikia useammin epäsuoraa kiusaamista, kuten ryhmästä ulossulkemista ja juoruilua, jolla halutaan pilata kiusatun maine. Tällainen kiusaaminen pysyy helposti piilossa aikuisilta.

Fyysinen kiusaaminen, kuten töniminen ja omaisuuden tuhoaminen, kohtaa useammin poikia. Äärimmillään kiusaamiseen sisältyy rikoksen tunnusmerkit täyttävää väkivaltaa.

Syksyllä 2020 Vantaalla alaikäinen poikajoukko pahoinpiteli luokkakaverinsa ja kuvasi siitä videon, jonka latasi Snapchatiin. Joulukuussa 2020 Helsingin Koskelassa kolme silloin 16-vuotiasta poikaa murhasi ikäisensä pojan pitkään kestäneen kiusaamisen päätteeksi.

Pappi-isä opetti kääntämään toisenkin posken

Koulukiusaaminen nousi yhä uudelleen esiin, kun tietokirjailija Leena Vähäkylä kävi psykiatrisen diagnoosin saaneiden ihmisten kanssa läpi traumaattisia kokemuksia, joita heidän elämässään oli ollut. Hän haastatteli yhteensä 21 mieleltään sairastunutta ja omaista syksyllä julkaistuun kirjaansa Sairastunut mieli – kuinka sen kanssa voi elää (Gaudeamus). He esiintyvät peitenimillä.

− Suurin piirtein kaikki olivat jotenkin kaltoin kohdeltuja ja puolet koulukiusattuja. Se yllätti. Haastatellut kokivat, että heidän elämässään tapahtuneet vastoinkäymiset olivat juurisyy sairastumiseen. Monella oli kiusaamisen lisäksi muitakin ikäviä kokemuksia.

Yksi haastatelluista on vuonna 1966 syntynyt nimimerkki ”Satu-Pekka”, jolle puhkesi psykoosi. Hän kertoo kirjassa: ”Olin koulussa luokan paras, ja keskiarvoni oli 9,8. Minua kiusattiin. Kiusaamisen takia sain pakkoajatuksia. Tämä johti siihen, että pelkäsin kiusaamista tosi paljon.”

Vuonna 1978 syntynyt ”Jouko” kuvailee: ”Sinisilmäisyyttäni kerroin koulussa olleeni lastenpsykiatrisella hoidossa. Minua alettiin kiusata. Se jatkui läpi yläasteen, kunnes tultiin 15-vuotiaiksi ja kiusaajia olisi kohdannut rikosoikeudellinen vastuu. Kiusaaminen oli henkistä ja väkivaltaista sekä sosiaalista eristämistä. Pistin vastaan, mutta se ei lopettanut kiusaamista. Nukuin huonosti jo silloin. Aloin eristäytyä.” Joukon diagnoosi on erilaistumaton skitsofrenia.

Vuonna 1980 syntynyt, pakko-oireista ja masennuksesta kärsinyt ”Petra” kertoo: ”Meidän luokallamme oli monta samannimistä, ja kaikille annettiin lempinimi. Minun lempinimeni tarkoitti slangissa paskaa, mutta en tiennyt sitä. Joillakuilla pojilla oli tapana kävellä rinnallani ja kokeilla rintojani. Siihen liittyi aina vähättelevää läppää.”

Tietokirjailija Leena Vähäkylä. Kuva: Gaudeamus.

Tietokirjailija Leena Vähäkylä. Kuva: Gaudeamus.

Itseään vertaiskirjoittajaksi kutsuvalla Vähäkylällä on omaakin kokemusta koulukiusaamisesta ja mielen sairastumisesta. Hänellä on diagnoosi masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

− Kun minua kiusattiin lukiossa, se oli häpeä, jota ei saanut purkaa ulos. Opettajaäidistä oli heikkoutta valittaa kiusaamisesta ja pappi-isä opetti kääntämään toisenkin posken. Onneksi asenteet ovat muuttuneet.

Vähäkylä iloitsee koulujen kiusaamista ehkäisevistä ohjelmista, mutta epäilee, etteivät kiusatut saa tarpeeksi apua.

− Vaikka kiusaamista kuinka ehkäistään, niin silti aina on ihmisiä, jotka kiusaavat muita. Kiusatut nuoret voisi pelastaa sairastumiselta, jos he saisivat heti riittävästi apua.

Koulukiusaaminen on vähentynyt

Koulukiusaamiseen liittyy hyviäkin uutisia: se on vähentynyt selvästi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Erityisen paljon parannusta on tapahtunut yläkouluissa. Joissain kouluissa ja luokissa kiusataan selvästi vähemmän kuin toisissa. On luokkia, joissa lapsi saa rauhassa vaikkapa änkyttää tai liikkua pyörätuolilla, eikä kenellekään tule mieleen kiusata häntä.

Suomalaisista oppilaista kuitenkin yhä noin joka kymmenettä kiusataan jossain vaiheessa koulu-uraa. Se tarkoittaa kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria.

Jos katsotaan tuloksia vuodelta 2019, jolloin koronapandemia ei vaikuttanut koulunkäyntiin, niin KiVa koulun kyselyn perusteella 21,1 prosenttia peruskoululaisista kiusattiin ensimmäisellä luokalla, 10,9 prosenttia neljännellä luokalla ja 7,4 prosenttia yhdeksännellä luokalla vähintään kahdesti kuukaudessa.

Kouluterveyskyselyn mukaan neljäs- ja viidesluokkalaisista 7,2  prosenttia sekä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 5,5 prosenttia kiusattiin joka viikko vuonna 2019.

Kiusaaminen menee ihon alle

Koulukiusaaminen vaikuttaa tutkitusti kiusatun kehoon. Sosiaalinen kipu aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen väkivalta.

Pitkittynyt kiusaaminen muuttaa kiusatun kortisolin eritystä niin, että sen määrä ei nouse stressaavassakaan tilanteessa. Sama ilmiö on huomattu ihmisillä, jotka ovat altistuneet pitkään väkivallalle. Latistunut kortisolin tuotanto näyttää altistavan kiusattuja lapsia myöhemmin masennukselle ja käytösongelmille.

Kiusatuksi joutuminen saattaa vaikuttaa myös aivojen rakenteeseen. Kun 700:n eurooppalaisnuoren aivot magneettikuvattiin, kiusatuksi joutumisesta raportoineilla 19-vuotiailla oli muita pienemmät oppimiseen ja liikkeeseen liittyvät aivoalueet. Ei tiedetä, onko kyseessä väliaikainen vai pysyvä muutos.

− Suomessa on mietitty paljon sitä, miten kiusaaminen saataisiin loppumaan. Yhtä tärkeää olisi pohtia, kuinka kiusattuja suojeltaisiin rankkojen kokemusten seurauksilta, Virpi Pöyhönen sanoo.

Kiusaaminen vaikuttaa monilla elämänalueilla. Jos ihmisellä on heikko itsetunto, hän alisuoriutuu tai luovuttaa herkästi, kun vastaan tulee haasteita.

Jo kiusaamisen näkeminen tekee pahaa. Sivustaseuraajienkin ahdistus ja koulukielteisyys lisääntyvät. Lisäksi monet kiusaavat oppilaat ja vieressä naureskelevat tuntevat jälkeenpäin häpeää. Pieni osa kiusaajista saa kuitenkin toiminnastaan iloa.

Maahanmuuttotaustaisia kiusataan enemmän

Maahanmuuttotaustaisia oppilaita kiusataan Suomessa useammin kuin valtaväestöön kuuluvia. Osa kiusaamisesta on rasistista, mutta maahanmuuttotaustaiset joutuvat erityisen usein muunkin kiusaamisen kohteiksi. Heillä on myös keskimääräistä vähemmän ystäviä.

Jos koulussa tai luokkaryhmässä on voimakas yhdenmukaisuuden paine, joukosta erottuva joutuu herkästi silmätikuksi. Kiusaaminen saattaa liittyä esimerkiksi uskontoon, kieleen, vammaisuuteen tai köyhyyteen.

Ujot ja ahdistuneet lapset saattavat olla kiusaamiselle helppoja kohteita. Impulsiivisia, räiskähteleviä lapsia voi olla toisten mielestä hauska härnätä.

Kuka vain voi tukea kiusattua

Virpi Pöyhönen muistuttaa, että koulukiusaaminen on ryhmäilmiö, johon liittyy lähes aina yleisö. Ryhmän ääni muodostuu yksilöiden äänistä, joten jokaisella on merkitystä.

Kuka vain kiusatun ympärillä voi tukea häntä. Tavallinen ystävällisyys merkitsee paljon: luokkakaveri voi pyytää kiusatun oppilaan mukaansa kouluruokailussa ja ryhmätyössä. Jos kiusaamiseen puuttuminen on itselle liikaa, nöyryyttävää tilannetta ei kannata jäädä tuijottamaan ja kiusatulle voi jutella jälkeenpäin. Asiasta on lisäksi syytä kertoa aikuisille.

Jos omaa lasta kiusataan, vanhempien on tärkeää kuunnella tätä ja tehdä selväksi, että kaltoinkohtelu on väärin eikä johdu lapsesta. Kiusatun itsetuntoa kannattaa tukea runsaalla kehumisella ja häntä on hyvä auttaa etsimään kavereita koulun ulkopuolelta. Yksikin ystävä loiventaa kiusaamisen seurauksia.

− Koulussa pitää puuttua kiusaamiseen pitkäjänteisesti. Kiusaaminen saadaan todennäköisemmin poikki, kun aikuiset jäävät seuraamaan tilannetta ja myös kertovat siitä asianosaisille, Pöyhönen kertoo.

Kiusattu oppilas saattaa hyötyä myös koulukuraattorin tai -psykologin kanssa keskustelemisesta. Kiusaaminen on rankka kokemus, mutta sen ei tarvitse määrittää loppuelämää.

Lähteenä on käytetty myös Virpi Pöyhösen kirjaa Noidankehästä pois – voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista (Tammi 2021).

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi