Kolumni: Beatles toi minulle pyhäinpäivän
Ihmisen sielussa ihmeellisintä on se, että hän ymmärtää kaiken katoavuuden ja kaipaa katsoa sitä kauemmas, kirjoittaa Heikki Nenonen.
Ihmisen elämä koostuu pääasiassa menneistä muistoista ja tulevan odotuksesta. Nykyhetki on vain häivähtävä hetki näiden kahden keskellä. Niin lyhyt, että joskus se livahtaa huomaamatta ohi. Aika virtaa lävitsemme ja siihen pitää tyytyä, sillä se on elämän luonto.
Ihmisen sielussa ihmeellisintä on se, että hän ymmärtää kaiken katoavuuden ja kaipaa katsoa sitä kauemmas. Hän kaipaa heitä, jotka olivat. Hän kaipaa jaettuja, elämässä ohi kiitäneitä nyt-hetkiä, joita ei koskaan enää tule. Hän kaipaa sykettä, josta aika virtasi kerran lävitse.
Pyhäinpäivänä tämä kaipaus sai ilmiasunsa kynttilöissä, hautausmailla, pysähtyneissä hetkissä ja kyyneleissä. Minut pysäytti kaipauksen äärelle yllättävä asia: The Beatlesin julkaisema uusvanha kappale Now and Then. Kuten tiedämme, sielun peräkammareihin on usein hidas kulku ja epäselvä reitti. Pyhäinpäivän aattona kuitenkin tunsin, kuinka sinne avautui leveä kaista ja John Lennon ajeli sisään.
Hän kaipaa heitä, jotka olivat. Hän kaipaa jaettuja, elämässä ohi kiitäneitä nyt-hetkiä, joita ei koskaan enää tule.
Tähän asti The Beatles on ollut minulle tuttu lähinnä osana yleissivistystä, mutta asiat voivat onneksi muuttua. Tekoälyn, Paul McCartneyn, Ringo Starrin ja muiden sattumatekijöiden ansiosta sain tämän hetken ja kuulin kauan sitten kuolleen Lennonin laulavan kuin omassa olohuoneessani.
Myös musiikkivideo oli huima: ikonisen kokoonpanon hahmot keinotekoisesti yhdisteltynä soittamaan ja laulamaan eri vuosikymmentensä nyt-hetkissä Now and Then, siis Nyt ja Sitten. Tunsin kuinka aika litistyi ja venyi, ihmiset videolla hymyilivät vuoroin nuorina, vuoroin harmaapäisinä, vuosikymmenten takaiset riemun sykäykset olivat hetken tässä ja silti jossain kaukana. Hyvin erikoinen tunne.
Ikonisissa Beatles-hahmoissa näin omaa tähänastista matkaani, edesmenneitä rakkaitani, jaettuja nyt-hetkiä ja elämän sentimentaalista kulkua. Ihmettelen suuresti, jos joku muu ei kokenut samoin.
”Now and then
I miss you
Oh, now and then
I want you to be there for me
Always to return to me”
Sanoissa on kristillistä toivoa. Kristittynä minä katselen entisiä pyhiä, kaipaan heitä, elän hetkessä ja luotan, että kerran sitten löydän levollisen nyt-hetken Jumalan luona.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Mitä jos kirkossa mentäisiin ihan vaan vanhan kaavan mukaan?
PuheenvuorotJouluna haluan veisata, kuinka Maa on niin kaunis ja kuulla taivaallisten sotajoukkojen ilmestymisestä kedon paimenille, kirjoittaa Heikki Nenonen.
