Kolumni: Mitä jos kirkossa mentäisiin ihan vaan vanhan kaavan mukaan?
Jouluna haluan veisata, kuinka Maa on niin kaunis ja kuulla taivaallisten sotajoukkojen ilmestymisestä kedon paimenille, kirjoittaa Heikki Nenonen.
Kun aloitin kirkkoherrana joitakin vuosia sitten, ajattelin, että hyvät innovaatiot pelastavat sekä kirkon että siihen kuuluvat sielut. Aika pian aloin pitää ajatusta vähän tyhmänä. Oltuani poissa kirkon leivistä minusta on tullut jo ehta konservatiivi.
Kävin sukulaismiehen hautajaisissa Alastarolla viime perjantaina. Pappi luki käsikirjasta tutut rukoukset ja Johanneksen evankeliumin tekstin, saman, jota itsekin usein käytän. Mutkaton ja lämmin puhe siihen päälle, ei mitään kikkailuja. Ihmiset toistivat tuttuja muistovärssyjä. Kun Päivä vain ja hetki kerrallansa oli laulettu, ajattelin, että olipas ihan hyvä.
Illaksi riensin ison ystäväpiirini pikkujouluihin meille kotiin. Lauloimme ja soitimme suunnilleen samat laulut kuin viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Juttelimme elon tiestä ja matkasta ja nautimme pöydän antimista. Kaikki oli niin kuin ennenkin.
Lauantaina suunnittelimme perheen kanssa joulunviettoa. Lahjahommia, ruokajuttuja, aikatauluja. Näyttäisi menevän viime vuoden malliin. Joulukirkossa toivon laulettavaksi Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis, muulla ei niin väliä.
Kristinuskon hienous on siinä, että se tarjoaa yhtä aikaa vallankumousta ja kangistuneita kaavoja.
Kristinuskon hienous on siinä, että se tarjoaa yhtä aikaa vallankumousta ja kangistuneita kaavoja. Sisältönsä puolesta Jeesus-lapsen syntymä on tajuntaa räjäyttävä taivaan manifesti, joka julistaa vähäväkisten ja marginaaliin painettujen ensisijaisuutta keskiluokkaisen kulutuspöhöilyn keskellä. Mutta jotta tämä uutinen voi uida tajuntaan asti, tarvitaan kaavoja, tapoja ja toistoja: yhä uudelleen veisattuja maaonniinkauniita ja suurten taivaallisten sotajoukkojen vuosittaista ilmestymistä kedon paimenille.
Eikä sen tajunnan tarvitse joka joulu edes räjähtää. Näinä aikoina kankeisiin, mutta ah niin tuttuihin kaavoihin käpertyminen tarjoaa turvaa keskellä hullua maailmaa ja sydänten levottomuutta: lopulta hyvä voittaa ja Jumalan on kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha.
Toivon sinulle kaavamaista ja ihan menneiden vuosien kaltaista joulua!
PS. Tätä kirjoittaessani taustalla soi Sylvian joululaulu.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
