Kolumni: Chaplinin Diktaattori on tarkkanäköinen ja tarpeettoman ajankohtainen poliittinen satiiri
Diktaattori-elokuva paljastaa fasismin rumat kasvot, kirjoittaa Ella Luoma. Demokratiaa ja humanismia puolustavassa puheessaan Chaplin vetosi Luukkaan evankeliumiin.
Charlie Chaplin sanoi myöhemmin, ettei olisi tehnyt Hitlerille irvailevaa klassikkoelokuvaansa Diktaattori (1940), jos olisi tiennyt paremmin holokaustin kauhuista. Ymmärrän hyvin.
Amerikkalaisen sarjakuvataiteilija Art Spiegelmanin teoksessa Maus kuvataan, kuinka SS-upseerit ottivat itkeviä juutalaislapsia jaloista kiinni ja paiskasivat tiiliseinään. Maus kertoo Spiegelmanin juutalaisen isän tarinan. Sen rinnalla Diktaattorin fiktiivisen parturihahmon edesottamukset tuntuvat irvokkaan kepeiltä.
Fasistit lupaavat näitä asioita, mutta he valehtelevat.
Kepeydestään huolimatta Diktaattori on tarkkanäköinen elokuva fasismista ja totalitarismista. Se on poliittinen satiiri, joka paljastaa huumorin keinoin diktaattorien rumat kasvot. Hynkelin ja Napolonin itsekeskeisessä ja suuruudenhullussa todellisuudessa ei ole tilaa kenenkään muun tarpeille tai unelmille.
Diktaattori on myös tarpeettoman ajankohtainen. Fasismi nousee jälleen. Yhdysvalloissa Tennesseen osavaltio on kieltänyt Mausin lukemisen kouluissa, ja fasismista puhuvia yritetään pelotella hiljaisiksi vihakampanjoilla ja oikeusteitse. Vähemmistöjen olemassaolo nähdään uhkana ja yhteiskunnan ongelmat ulkoistetaan osoittelemalla maahanmuuttajia, heikossa asemassa olevia tai ihmisiä, joiden erilaisuus pelottaa.
Fasismille on tyypillistä luoda mielikuva, että on olemassa me ja sitten on olemassa muut, ja meitä pitää suojella keinolla millä hyvänsä. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteet ovat siinä vain tiellä.
Chaplinin Diktaattorista tuli ohjaajan suosituin äänielokuva, joka sai viisi Oscar-ehdokkuutta. Elokuvan päättävä puhe antoi äänen Chaplinin siihen saakka mykkänä pysytelleelle juutalaiselle parturille, joka pohjautui tuttuun kulkurin hahmoon.
Puhe on vetoomus humanismin ja demokratian puolesta. Siinä viitataan Luukkaan evankeliumiin, jossa Jeesus sanoo: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Tästä seuraa se, että jokaisella meistä on valta muuttaa maailma paremmaksi. Chaplin puhuu juutalaisen parturin äänellä suoraan kameralle ja kehottaa katsojiaan taistelemaan paremman maailman puolesta, joka antaa ihmisille työtä, turvaa ja tulevaisuuden.
Fasistit lupaavat näitä asioita, mutta he valehtelevat. Lopulta he eivät halua vapautta kuin itselleen.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Ihmisillä on eriskummallinen tarve puuttua sinkun elämään
PuheenvuorotThe Lobster -elokuvassa kaikkien pitää elää pariskuntina. Tosielämässäkin sinkkuus tuntuu usein tragedialta, jolta muut yrittävät pelastaa, kirjoittaa Ella Luoma.