Luoma: Kukaan ei haluaisi asua Joker -elokuvan Gotham Cityssä, jossa empatia ei kuulu politiikkaan
Yhteiskunnassa on kyse niiden tukemisesta, jotka eivät pysy pystyssä omin jaloin. Inhimillisiä tunteita ja tarpeita ei tule sysätä päätöksenteossa sivuun.
Joaquin Phoenixin tähdittämä Joker-elokuva kertoo piinallisen huonosta stand up -koomikosta Arthur Fleckistä, jolla ei ole lainkaan edellytyksiä hyvään tai edes ihmisarvoiseen elämään. Arthurilla ei ole rahaa, koulutusta, eikä pahemmin töitäkään.
Sen sijaan Arthurilla on lapsuuden traumoja, kipuilua mielenterveyden ongelmien kanssa ja ympärillään yhteiskunta, jota hänen hyvinvointinsa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Arthurin kotikaupunki Gotham City on uppoamassa roskaan, koska roskakuskit ovat lakossa ja yleinen tyytymättömyys purkautuu kaduilla väkivaltaisuuksina. Varallisuuserot ovat huimat, kuplissaan elävät ihmiset eivät kohtaa ja kansalaisten perusturvasta leikataan.
Myös Arthur sysätään hitaasti mutta varmasti kaikkien yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle, ja hänestä tulee lopulta psykopaattinen murhaaja, Jokeri, joka tunnetaan parhaiten Batmanin arkkivihollisena. Elokuva perustuu löyhästi Jokerin historiaa avaavaan sarjakuvaan The Killing Joke, jonka keskeisimpänä teesinä on se, että kenestä tahansa voi tulla superroisto, tarvitaan vain yksi tarpeeksi huono päivä.
Monet superroistot ovat saaneet liikuttavia taustatarinoita.
Jokeri on hahmona kimppu ihmisyyden huonoimpia puolia, kuten välinpitämättömyyttä toisista ihmisistä, kostonhimoa, arvaamattomuutta ja väkivaltaa. Hahmon alkuperästä ei yleensä kerrota. Jokeri on kortti, joka ilmestyy tarinoihin sekoittamaan pakkaa eräänlaisena pahuuden ilmentymänä.
Supersankarisarjakuvissa ja elokuvissa on pitkään pohdittu pahuuden luonnetta. Monet superroistot ovat saaneet liikuttavia taustatarinoita, kuten Jäämiehen vaimon kuolema tai Magneton menneisyys holokaustista selvinneenä juutalaisena.
Joker kertoo siitä, miten ihmisestä tulee paha. Sellaisia meistä tulee, jos kukaan ei meitä auta. Se on supersankarielokuvaksi naamioitu yhteiskunnallinen kannanotto.
Koska ympäröivä yhteiskunta suhtautuu Arthuriin välinpitämättömästi, kostonhimoisesti, arvaamattomasti ja väkivaltaisesti, myös Arthurista tulee välinpitämätön, kostonhimoinen, arvaamaton ja väkivaltainen. Gotham City on kaupunki, jonka päättäjät kokevat, että empatia ei kuulu politiikkaan, ja se korvataan sitten toisenlaisilla tunteilla.
Elokuvan politiikka on rumaa ja ahdistavaa katsottavaa. Yhteiskunnassa ei ole kyse päätöksissä, joita tehdessä inhimilliset tunteet ja ihmisten tarpeet tulee sysätä sivuun, vaan siitä, miten tukea parhaiten niitä, jotka eivät pysy pystyssä omin jaloin.
Kukaan ei haluaisi asua Joker -elokuvan Gotham Cityssä.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Chaplinin Diktaattori on tarkkanäköinen ja tarpeettoman ajankohtainen poliittinen satiiri
PuheenvuorotDiktaattori-elokuva paljastaa fasismin rumat kasvot, kirjoittaa Ella Luoma. Demokratiaa ja humanismia puolustavassa puheessaan Chaplin vetosi Luukkaan evankeliumiin.
