Kolumni: Kirkko vaikenee sekä Martti Lutherin että nykyajan juutalaisvastaisuudesta
Tuomas Enbuske avasi pitkän jahkailun jälkeen vuosia sitten hankkimansa kirjan. Sieltä löytyi juuri sitä, mitä hän oli pelännytkin.
Ostin aikoinaan divarista Martti Lutherin kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan. Meinasin tutustua itselleni vaikeaan aiheeseen: Martti Lutherin juutalaisvastaisuuteen. En saanut avattua kirjaa vuosiin siksi, että pelkäsin sen romahduttavan maailmankuvani.
Ennen kuin uskoin Jeesukseen, uskoin vuosikausia Lutheriin. Uskoin pohjoismaiseen yhteiskuntaan.
Aihe on hankala myös luterilaisille papeille. Aina kysyessäni asiasta sain epämääräistä muminaa siitä, että juutalaisvastaisuus oli ajan henki. No niin se on nytkin. Helsingin keskustassa marssitaan antisemitistisin sloganein eikä luterilainen kirkko sano siitä juuta tai jaata.
"From the river to the sea" olisi ehkä Martti Lutherkin huutanut.
Luterilaisen ajattelun ansiosta ihmiset tekevät hyvää toisilleen ihan vaan huvikseen, emmekä poseeraa hyvän tekemisellä, jotta saisimme sillä jotain.
Avasin viimein kirjan pari viikkoa sitten. Se oli juuri sitä antisemitististä saastaa, jota olin pelännyt. Olin niin vihainen, että googlailin jo ortodoksien ja katolisen kirkon puhelinnumeroita. Pohdin pari päivää eri suuntien oppiristiriitoja ja tajusin jumankauta olevani kuitenkin luterilainen.
Se johtuu Lutherin keskeisimmästä ajatuksesta: emme pelastu teoillamme vaan armosta. Se johtaa hyvään tuonilmaisissa, mutta se johtaa hyvään myös täällä. Luterilaisen ajattelun ansiosta ihmiset tekevät hyvää toisilleen ihan vaan huvikseen, emmekä poseeraa hyvän tekemisellä, jotta saisimme sillä jotain.
Ihmiset eivät ole joko hyviä tai pahoja. Vaikka Lutherin ajatukset juutalaisista olivat kammottavia, hänen ajatuksensa armosta on nerokas.
Huomasin vasemmistolaisten ystävieni ilkkuvan useaan otteeseen sitä, että perussuomalaisten vaaliehdokkaissa on joka vaaleissa eniten rikoksista tuomittuja. Mitä rikoksista tuomittujen pitäisi tehdä tuomionsa jälkeen? Voisiko ex-rikollisella olla hyviä ideoita johonkin toiseen asiaan?
Pohjoismaalainen lempeä rangaistuskäytäntö oli nimenomaan 1960–70-lukujen vasemmiston idea. Ajateltiin, että rikoksentekijät ovat myös yhteiskunnan rakenteiden uhreja. Ja että yhteiskunnan pitäisi pyrkiä palauttamaan arvokkaaseen elämään.
Ihminen, joka on tehnyt jotain väärää jossain asiassa, saattaa tehdä jotain hyvää jossain toisessa asiassa. Ei siis pidä puolustella Lutherin kirjoituksia ajan hengellä, vaan puhutaan myös siitä, missä hän oli oikeassa. Puhutaan molemmista.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
tuomas.enbuske@gmail.com
Korjattu 13.3. klo 15.06 kirjan nimi oikeaan muotoon: Juutalaisista ja heidän valheistaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Politiikka tarvitsee aina pari rikollista
PuheenvuorotRikoksesta annettu tuomio ei ole elinkautinen kielto osallistua yhteiskuntaan. Vai mitä näiden ihmisten pitäisi tehdä tuomionsa kärsittyään? kysyy Tuomas Enbuske.
