Ketola: Juutalaisten oma kokemus antisemitismistä pitää ottaa vakavasti
On tärkeää, että Suomessa käydään nyt keskustelua siitä, mikä on ja ei ole antisemitismiä.
Viime viikkoina on saanut paljon huomiota niin sanottu tapaus Kiasma eli eräiden taiteilijoiden boikotti Kiasman tukisäätiön hallituksen jäsenen, liikemies Chaim ”Poju” Zabludowiczin savustamiseksi ulos hallituksesta.
Boikotoijat syyttävät häntä Israelin ”miehityspolitiikan” ja ”apartheidin” tukemisesta. Zabludowiczia ovat puolustaneet muiden muassa Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, kansanedustaja Ben Zyskowicz ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo, joiden mielestä boikotti on selvää henkilöön käyvää antisemitismiä. Mainitut taiteilijat ja eräät tutkijat kuten Hannu Juusola ja Timo R. Stewart pitävät syytöstä vääränä.
Vähemmän tunnettua on se, että antisemitismiä esiintyy myös politiikan vasemmalla laidalla, vain hieman eri korostuksin, usein antisionismiksi naamioituneena.
On hyvä, että Suomessa keskustellaan siitä, mikä on antisemitismiä ja mikä ei. Juutalaisvastaisuus ei ole Suomessa mikään olematon ilmiö. Yhdysvaltalaisen kansalaisjärjestö Anti-Defamation Leaguen suuntaa-antavan maailmanlaajuisen Global 100 -kyselytutkimuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2014 juutalaisvastaisia näkemyksiä 15 prosentilla kansasta. Se ei ole vähän. Äärioikeistolaisissa piireissä antisemitismi on aivan peruskauraa, ikään kuin itsestäänselvyys.
Vähemmän tunnettua on se, että antisemitismiä esiintyy myös politiikan vasemmalla laidalla, vain hieman eri korostuksin, usein antisionismiksi naamioituneena. Yhden tahon antisemitismi juontuu pitkälti natsismista, toisen taas stalinismista.
Kriteereinä voi käyttää esimerkiksi sitä, arvostellaanko asiallisesti jotakin Israelin hallituksen tiettyä politiikkaa vai ylimalkaisesti koko Israelia.
Parhaimmassa tapauksessa kissan nostaminen pöydälle voi antaa eväitä ymmärtää sitä, milloin Israelin hallituksen politiikan arvosteleminen on normaalia poliittista toimintaa ja milloin se taas lipsahtaa yleisen juutalaisvastaisuuden puolelle. Siitä tässäkin kiistassa on pohjimmiltaan kyse.
Kriteereinä voi käyttää esimerkiksi sitä, arvostellaanko asiallisesti jotakin Israelin hallituksen tiettyä politiikkaa vai ylimalkaisesti koko Israelia. Kyseenalaistetaanko Israelin valtion olemassaolon oikeus sinänsä? Asetetaanko syytettyjen penkille juutalaiset yleensä?
Ennen muuta on syytä ottaa tosissaan se, minkä juutalaiset itse kokevat antisemitismiksi.
Heillä on siitä aivan tarpeeksi kokemusta.
Kirjoittaja on juuriltaan eteläpohjalainen, mutta lehvästöltään helsinkiläinen kirkkohistorian dosentti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kirkko vaikenee sekä Martti Lutherin että nykyajan juutalaisvastaisuudesta
PuheenvuorotTuomas Enbuske avasi pitkän jahkailun jälkeen vuosia sitten hankkimansa kirjan. Sieltä löytyi juuri sitä, mitä hän oli pelännytkin.
