Kolumni: Kohu koulun barokkiesityksestä näytti kuinka irvokkaaksi usko voi pahimmillaan mennä
Meillä kristityillä on kaikki hyvin, mutta käyttäydymme kuin olisimme miehitysvallan alla. Se on bensaa oikeistopopulistien liekkeihin, kirjoittaa Ella Luoma.
Viime viikolla uutisoitiin, kuinka eräs koulu oli perunut lapsille suunnatun konsertin siihen liittyvien uskonnollisten viittausten vuoksi. Koulukonsertissa ohjelmistossa olisi ollut otteita barokkiajan musiikin klassikoihin kuuluvasta Georg Friedrich Händelin Messias-oratoriosta, jonka teksti pohjautuu Raamattuun.
Uutinen levisi sosiaalisessa mediassa kuin metsäpalo. Lukuisat kirkon työntekijät ja rivikristityt riensivät kilvan vastustamaan sorron yötä, kun lapsilta näin riistetään oikeus oratorioon, uskontoon ja historiaan. Eivätkö ne siellä peruskoulussa ymmärrä miten kristinusko kietoutuu kulttuurihistoriaan, miten tärkeää siitä on opettaa lapsille?
Tämän lisäksi sosiaalinen media täyttyi pilkallisista kommenteista ja kyynisistä heitoista. Kun oltiin haukuttu koulun rehtori, siirryttiin arvostelemaan kaikesta mielensä pahoittavia ”wokettajia” ja lopulta maahanmuuttajia, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta joita on nykyään tapana syyttää aivan kaikesta.
Me olemme ihan kauhean peloissamme ja se pelko vie meitä kohti pimeyttä.
Minä olen pahoillani siitä, millainen olematon resilienssi suomalaisilla kristityillä on nykyään. Alamme olla irvikuva itsestämme. Meillä on kaikki hyvin, on uskonnonvapaus ja jopa nimeämme kantava poliittinen puolue hallitusvastuussa, mutta käyttäydymme kuin olisimme miehitysvallan alla. Äärettömän pienet asiat, kuten Viimeistä ehtoollista muistuttava asetelma Pariisin olympialaisten avajaisissa tai paikallisen rehtorin heikko barokkimusiikin tuntemus saa meidät täysin raiteiltamme. Me olemme ihan kauhean peloissamme ja se pelko vie meitä kohti pimeyttä.
Jossain toisessa ajassa kristityt vaalivat sellaisia hyveitä kuten oikeamielisyys, rohkeus, viisaus ja kohtuullisuus. Nyt sosiaalinen media on täynnä ivaa, tyhmyyttä ja kohtuuttomuutta, jonka väitetään olevan kristillisyyttä.
Kristinusko ja barokkimusiikki ovat kyllä uhattuina. Mutta eivät siksi, että joku rehtori teki vähän omituisen uskonnonvapauteen perustuvan päätöksen. Barokkimusiikkia uhkaavat kohtuuttomat leikkaukset kulttuuriin, historiaan ja tutkimukseen. Kristinuskoa puolestaan uhkaa fasismi, joka jälleen kerran yrittää valjastaa sen palvelemaan omia rumia päämääriään. Tämäkin kohu oli lähinnä bensaa oikeistopopulistien liekkeihin.
Vanhan testamentin Saarnaajan kirjassa sanotaan, että kaikella on määräaikansa. Joskus on aika nousta barrikadeille puolustamaan kristikansaa, joskus taas käyttää etuoikeutettua asemaansa heikompien puolustamiseen. Jumala, auta meitä erottamaan nämä hetket toisistaan.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Jos alamme suhtautua muiden hyväntahtoisuuteen yhtä pilkallisesti kuin Donald Trump, peli on menetetty
PuheenvuorotAnimaatiosarja Arcane muistuttaa siitä, että vilpittömästi hyvää haluava ihminen voi oppia virheistään ja yrittää uudelleen, kirjoittaa Ella Luoma.
